Suojautuminen: Tulvavalli syntyy hiekkamakkarasta – uusi keksintö nopeuttaa suojautumista
Peräkärryyn asennettava Scan-Beaver synnyttää yhtenäistä tulvavallia ruuvisiirtimillä. (Kuva ScanSun Oy)
Perinteiset tulvavallin rakentamismenetelmät, kuten hiekkasäkit, ovat hitaita ja vaativat paljon työvoimaa. ScanSun Oy on kehittänyt Scan-Beaver -laitteen tulvavallien rakentamiseen. Tämä innovaatio on suunniteltu tekemään tulvatorjunnasta nopeampaa ja tehokkaampaa.
Scan-Beaver siirtää hiekkaa tai maa-ainesta siirtoruuvien avulla kankaasta valmistettuun sukkaan, jolloin syntyy putkimaista hiekkamakkaraa. Vallin halkaisija on 400–500 mm, ja niitä voidaan myös pinota päällekkäin. Laite tuottaa jopa 5 metriä tulvavallia minuutissa, mikä tekee siitä merkittävästi nopeamman vaihtoehdon perinteisiin menetelmiin verrattuna.
Toimii myös maatäytöissä
Laite voidaan asentaa esimerkiksi traktorin peräkärryyn. Se voidaan myös irrottaa nopeasti, jolloin peräkärryä voi käyttää muuhun tarkoitukseen.
Scan-Beaver soveltuu erilaisten tulvien torjuntaan, kuten hulevesi-, vesistö- ja merivesitulviin. Lisäksi laite soveltuu kaapeli- tai salaojakaivantojen ja asfaltin reunojen täyttöön sekä muihin maanrakennustehtäviin ilman sukan käyttöä.
EU – Tulvadirektiivi edellyttää tulvien hallintaa
Tulvadirektiivi (virallisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/60/EY tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta) on vuonna 2007 hyväksytty lainsäädäntö, jonka tavoitteena on vähentää tulvien aiheuttamia riskejä ja vahinkoja Euroopan unionin alueella. Direktiivi velvoittaa EU:n jäsenvaltioita arvioimaan tulvariskit, laatimaan tulvariskien hallintasuunnitelmat ja varautumaan tulviin.
Alkuvaiheen tulvariskin arviointi: Jäsenvaltioiden on suoritettava alustava arviointi, joka määrittää, mitkä alueet ovat tulville alttiita. Tämä arviointi perustuu muun muassa historiallisten tulvien tietoihin, maankäyttöön ja ennakoitavissa oleviin ilmastonmuutoksiin.
Tulvavaarakartat ja tulvariskikartat: Direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot laativat tulvavaara- ja tulvariskikartat. Näiden karttojen tulee näyttää eri tulvaskenaariot (kuten harvinaiset, keskimääräiset ja usein esiintyvät tulvat) sekä arvioida tulvien mahdollisia vaikutuksia ihmisiin, ympäristöön ja infrastruktuuriin.
Tulvariskien hallintasuunnitelmat: Jäsenvaltioiden on laadittava tulvariskien hallintasuunnitelmat, jotka sisältävät toimenpiteitä tulvariskien vähentämiseksi. Suunnitelmien tulee sisältää sekä ennaltaehkäiseviä että suojaavia toimenpiteitä, ja ne on päivitettävä säännöllisesti.
Yhteistyö ja tiedonvaihto: Direktiivi korostaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, erityisesti silloin, kun vesistöt ylittävät kansalliset rajat. Tiedonvaihto ja parhaiden käytäntöjen jakaminen ovat keskeisiä direktiivin onnistumiselle.
Ilmastonmuutoksen huomioiminen: Direktiivi korostaa, että tulvariskien hallintatoimien tulee ottaa huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset tulvien esiintymistiheyteen ja voimakkuuteen.
Direktiivin tavoitteena on suojella ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä tulvien aiheuttamilta riskeiltä ja vahingoilta. Se pyrkii varmistamaan, että EU-maissa on yhtenäinen ja kattava lähestymistapa tulvien hallintaan ja riskien vähentämiseen.
