Luontotietoa halutaan kerätä ja jakaa uudenlaisella tavalla – ”Edistäisi myös kuntien omien kestävyystavoitteiden saavuttamista”

Luontotietotilannetta ollaan parantamassa Suomessa ja se koskettaa merkittävällä tavalla myös kuntia. Kunnat ovat luontotiedon tuottajia ja käyttäjiä.

Keskeiset luontotiedon tuottaja-, käyttäjä- ja jakajaorganisaatiot ehdottavat, että Suomessa käynnistetään kansallinen luontotiedon kehittämisohjelma vuosille 2024–2035.

Ehdotuksen valmistelijat toimivat luontotiedon koordinaatioryhmässä, joka sai alkunsa monien eri tahojen tunnistamista tarpeista. Tällä hetkellä ryhmässä on jäseniä 16 eri organisaatiosta.

Koordinaatioryhmän puheenjohtaja on Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Petteri Vihervaara.

Kansallisen luontotiedon kehittämisohjelma toimeenpanisi luonnon monimuotoisuuden seurantoja.

– Ohjelman tavoitteena on myös kehittää ja soveltaa uusia tutkimusmenetelmiä luonnonsuojelussa sekä tukea eri organisaatioiden tuottamien tietojen löydettävyyttä ja saatavuutta ja sitä kautta edistää luontotiedon käyttöä kaikkialla yhteiskunnassa.

Tietoa kaikille

Kunnissa tarvitaan luontotietoa muiden muassa maankäytön suunnittelua, rakennushankkeita ja luonnon virkistyskäyttöä varten.

– Kunnissa tehdään paljon luontoselvityksiä, joista kertyy arvokasta tietoa sekä lajien että luontotyyppien esiintymistä, mutta usein nämä tiedot jäävät raportteihin ja kertakäyttöisiksi. Olisi tärkeää saada nämä tiedot talteen tietojärjestelmiin ja sitä kautta osaksi kansallista avoimesti käytettävää tietopääomaa, jolle voi myöhemmin ilmaantua monenlaista käyttöä.

Tutkijat ja asiantuntijat hyötyisivät suuresti, jos kuntien keräämä tieto olisi paremmin tallessa ja saatavissa, Vihervaara jatkaa.

– Tavoitteena on, että olemassa oleva luontotieto olisi paremmin kaikkien sitä tarvitsevien käytettävissä, mikä näin ollen edistäisi myös kuntien omien kestävyystavoitteiden saavuttamista.

Kunnille tulossa suosituksia

Syke on osana ympäristöministeriön rahoittamaa Suomen ekosysteemiobservatorio -hanketta tehnyt yhteistyötä kuntien kanssa, jotta luontotietoa saataisiin paremmin hyödynnettyä.

Ja juuri tässä Suomen ekosysteemiobservatorio -hankkeessa on ollut työn alla kansallisen luontotietoportaalin suunnittelu, joka palvelisi jatkossa kaikkia kansalliseen luontotiedon kehittämisohjelmaan osallistuvia tahoja.

– Meillä on ollut joukko kuntia sekä esimerkiksi Pirkanmaan ELY-keskus mukana pilotoimassa kuntien luontotietoyhteistyötä, Vihervaara sanoo.

– Kuntien valmiudet kerätä ja hallinnoida luontotietoa vaihtelevat suuresti. Osalla kunnista on tiedon keräämiseen ja hallinnoimiseen erinomaiset järjestelmät ja yhteistyötä yli kuntarajojen, kun taas osalla kunnista ei ole ollut vastaavia resursseja käytettävissä.

Pilotissa kertyvien kokemusten pohjalta ollaan tekemässä suosituksia kunnille, miten jatkossa esimerkiksi konsulteilta tilattavien luontoselvitysten tietoaineistot olisi tallennettava Suomen ekosysteemiobservatorioon ja lajitietokeskukseen.

– Päivitykset sisällytetään vuonna 2020 Syken julkaisemaan Luontoselvitys-oppaaseen.

Vuoropuhelua tarvitaan

Luontokadon pysäyttäminen on Suomessa laajasti jaettu tavoite.

Sen saavuttamiseksi elinkeinoelämä, kansalaiset, päätöksentekijät ja tutkimusyhteisö tarvitsevat ajantasaista, kattavaa, tarkkaa ja helposti saatavilla olevaa tietoa eliölajien esiintymispaikoista ja luontotyyppien sijainnista.

Myös kunnissa ja kaupungeissa on tilausta tiedolle luonnon monimuotoisuuden tilasta ja muutoksista.

Nykyisin luontotieto on hajaantunut eri toimijoille ja on monelta osin puutteellista, eivätkä kaikki aineistot ole avoimesti saatavilla tai sovitettavissa yhteen.

– Eri lähteistä kertyvää tietoa on yhdistettävä avoimiin palveluihin ja eri tahoja palveleviksi tietotuotteiksi. Nämä ovat tärkeitä keinoja edistää tieteen ja yhteiskunnan muiden toimijoiden välistä vuoropuhelua.

Tärkeitä ovat myös systemaattiset analyysit luonnon tilan muutoksista ja niihin vaikuttavista syistä, Petteri Vihervaara jatkaa.

– Luonnon monimuotoisuutta kuvaavan tiedon lisäksi kysyntää kunnissa on ollut paljon myös hiilivarastoja ja hiilen sidontaa kuvaaville aineistoille, joita monet kunnat tarvitsevat muiden muassa hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiseksi.

– Lisäksi yksityisiltä maanomistajilta on tullut entistä enemmän kysyntää luontoarvoja koskevalle tiedolle, sillä esimerkiksi useat metsänomistajat haluaisivat huomioida luontoarvot osana luonnonhoidon suunnitteluaan.

Rooleista on sovittava

Eri lähteistä kertyvien luontotietoaineistojen löydettävyyden, saatavuuden ja käytettävyyden parantamiseksi tarvitaan panostusta organisaatioiden yhdenmukaiseen tiedonhallintaan.

Pitkäjänteisellä kehittämisellä ja sen rahoittamisella varmistettaisiin myös luontotiedon jatkuvuus ja kokonaisvaltaisuus.

Lisäksi Syke on linjannut yhteistyökumppaniensa kanssa, että olisi tärkeää sopia yhteisistä tavoitteista. Olisi myös sovittava eri toimijoiden rooleista tiedontuotannon ja -hallinnan prosesseissa, Vihervaara lisää.

Toiminnan tukipilarina olisi virallinen yhteistyöelin.

Kansallisen luontotiedon ohjelmalla varmistettaisiin luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden tietopohja sekä turvattaisiin nykyisten seurantojen jatkuvuus.

Vuosittaiset lisäkustannukset olisivat arviolta noin 15–20 miljoonaa euroa.

– Tarkemmat arviot tämän kustannuksen jakautumisesta toimenpiteittäin ja vastuualueittain valmistuvat tämän vuoden kuluessa kehittämisohjelmaa suunnittelevan koordinaatioryhmän yhteistyönä, Vihervaara kertoo.

Tarvitaan avointa tietoa

Kunnatkin hyötyisivät tiedon lisääntymisestä.

– Julkisen sektorin tuottaman tiedon tulee olla kaikille avointa ja läpinäkyvää. Tämä koskee myös luontotietoa. Mutta ennen kuin avointa dataa on jaossa, tarvitaan merkittäviä panostuksia kansalliseen tietovarantoon ja tietoinfrastruktuuriin, Vihervaara painottaa.

Uudessa kansallisessa biodiversiteettistrategiassa, joka vielä on hyväksyntäkierroksella, on esitetty alueellisten luonnon monimuotoisuutta edistävien ohjelmien käynnistämistä.

– Pirkanmaa on ollut edelläkävijä tässä ja laatinut jo oman maakunnallisen ohjelmansa 2022-2030. Olemme tehneet tiivistä yhteistyötä Pirkanmaan kanssa useammassakin hankkeessa ja kokemukset yhteistyöstä ovat olleet erittäin positiivisia.

Lajitietokeskus on hyvä esimerkki

Esitetty kehittämisohjelma täydentäisi siis jo olemassa olevaa luontotietoa, jota löytyy tällä hetkellä monien eri organisaatioiden palveluista.

– Esimerkiksi Syke, Luke, Metsähallituksen luontopalvelut, Maanmittauslaitos, Suomen metsäkeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo tuottavat luontotietoa, Vihervaara luettelee.

– Lajitietokeskus on mainittava hyvänä esimerkkinä. Se on Luomuksen koordinoima ja yhteinen kansallinen tietoinfrastruktuuri. Lajitietokeskuksen kautta useiden eri toimijoiden tuottama lajitieto digitoidaan, järjestetään ja jaetaan eteenpäin tietoa tarvitseville tahoille.

Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus on Helsingin yliopiston erillislaitos.