Hulevedet arvioitua likaisempia – kuntien kannattaa selvittää riskikohteet
Hulevettä syntyy myös lumien sulaessa, ja niiden mukana vesistöön siirtyy liikenteestä tulevia haitta-aineita.
Hulevesissä on ravinteita, raskasmetalleja, kloridia, natriumia, kiintoainesta, öljyjä ja hiilivetyjä sekä mikromuoveja. Ne ovat arvioitua likaisempia.
Tiedot selviävät Ympäristöministeriön ja Kuntaliiton tuoreesta selvityksestä, jonka tavoite on kannustaa ennaltaehkäisemään hulevesien likaantumista tai määrää sekä käsittelemään hulevesiä paremmin.
Selvityksessä käydään läpi hulevesien laatua, niiden vaikutuksia ja käsittelymenetelmiä.
Sateista ja sulavasta lumesta syntyvä hulevesi johdetaan usein hulevesiviemäreihin tai ojiin, joista ne päätyvät käsittelemättä mereen tai vesistöön.
Keskity likaisimpiin!
Tuulia Innalalle, Kuntaliiton erityisasiantuntijalle, selvityksen tulokset eivät varsinaisesti tulleet yllätyksenä. Viime vuosina on tehty erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia, joiden mukaan etenkin tiiviillä kaupunkialueilla hulevedet voivat sisältää paljonkin erilaisia haitta-aineita. Nyt julkaistu selvitys kokosi yhteen muiden tekemien tutkimusten tuloksia.
– Eri alueilla ja maankäyttömuodoissa hulevesien laatu vaihtelee, joten kaikki hulevedet eivät ole yhtä likaisia, hän toteaa.
Haitta-aineita tulee liikenteestä ilmalaskeumana liikenteestä, liukkauden torjunnasta, rakentamisesta ja lannoittamisesta. Päästöjä tulee myös kaupunkien infrastruktuurin rakenteista, kuten rakennusten materiaaleista ja asfaltista.
Rakennustyömailta tuleva kuormitus voi olla ajoittain hyvin suurta. Kiintoaineskuormitus muutaman kuukauden rakennusvaiheen ajalta voi olla yhtä suuri kuin kymmenen vuoden kuormitus rakennetulta alueelta.
Aineita tulee myös kallio- ja maaperästä erityisesti eroosion, kasvillisuuden vähenemisen ja ojituksen takia.
Innala toivoo, että hulevesien hallinnassa kiinnitettäisiin huomiota määrän lisäksi laatuun läpi koko suunnitteluprosessin. Moni haitta-aine on kiinnittyneenä kiintoainekseen, jota hallitsemalla voidaan hallita myös siihen sitoutuneiden haitta-aineiden kulkeutumista ja kertymistä ympäristöön.
Myös rakennustyömaavesien määrän ja laadun hallintaan pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.
– Jotta toimet voidaan kohdentaa vaikuttavimpiin kohteisiin, kuntien kannattaa tehdä riskitarkasteluja ja etsiä keskeisimmät riskikohteet muun muassa tarkastelemalla maankäyttöä ja vesistön herkkyyttä.
– Kaikkea hulevettä ei voida käsitellä, jolloin kannattaa keskittyä likaisimpiin.
Kattava tutkimustieto puuttuu
Hulevesien määrä kasvaa, kun sateet yleistyvät ilmastonmuutoksen takia. Hulevesien määrä vaihtelee myös vuodenajan mukaan – ja samalla niiden haitta-ainekuorma.
Kun rakennettu pinta-ala kasvaa, yhä pienempi osa sade- ja sulamisvesistä imeytyy maaperään.
Selvityksessä todetaan, että kaikista haitallisista tai jopa vaarallisista aineista ei kuitenkaan ole toistaiseksi kattavasti tutkimustietoa.
Hulevesien kuljettamat aineet voivat olla haitallisia tai myrkyllisiä esimerkiksi kaloille. Lisäksi ne rehevöittävät ja samentavat vesistöjä. Myös pohjavesien laatu ja määrä voivat kärsiä.
Selvityksessä huomautetaan, kuinka hulevesien hallinnan suunnittelussa pitää ottaa huomioon lähivesistöjen ominaisuudet ja herkkyys sekä mitoittaa käsittely niiden mukaan.
Rakennustyömailla hulevesien likaantumista voi estää ohjaamalla niiden kulkua paremmin, säästämällä ja säilyttämällä kasvillisuutta mahdollisimman pitkään, suojaamalla maaperää sekä sijoittamalla varastoitavia ja läjitettäviä maa-aineksia riittävän etäälle hulevesikaivoista, ojista, puroista ja vesistöistä.
Alueidenkäytön suunnittelussa puolestaan kannattaa suosia vettä läpäiseviä pintoja ja ottaa huomioon maan pinnanmuotoja.
Jos ennaltaehkäisy ei auta, hulevesiä voidaan käsitellä. Kiinteistöjen omistajat voivat käsitellä hulevesiä esimerkiksi imeyttämällä katolta valuvia vesiä suoraan pihamaahan viemäreihin ohjaamisen sijasta.
Hulevesien tilannetta selvitettiin ympäristöministeriön koordinoiman Vesiensuojelun tehostamisohjelman sekä Kuntaliiton yhteistyössä. Selvitys täydentää Kuntaliiton 2012 Hulevesiopasta.
Innala muistuttaa myös Turun ammattikorkeakoulun ja Helsingin kaupungin julkaisemasta oppaasta Työmaavesien laadunhallinta haltuun – Opas kaupungeille ja kunnille, joka on tehty kuntien käyttöön.
Ihmettelen myös ns.maaseutukaupunkien ELY-keskusten suullisten lupien antamisia mm. cesilintujen suojelualueiden ranta-alueiden ruoppausluvat ja ko. entisten ”luonnoniitty”peltoalueiden eli ns. vesijättömaa-alueiden salaojituslupia ja -suunnitelmia, jolloin lisäravinteet päätyvät suoraan jo nyt vain tyydyttävässä kunnossa oleviin yläjuoksuvesistöihin!!! Mitä ihmeen ”luonnon suojelua” ja ”ennallastamista” nämä ovat??? Kuka vastaa, kenellä oikeasti valta ja siten myös vastuu?!?!