Ilmastotavoite jo kahdella kolmesta kunnasta, tavoitevuosi ja käytännön toimet vaihtelevat
Sitran selvityksen mukaan 50 suurimman kunnan ilmastotavoitteet ovat kirineet aiemmasta. Viimeistään vuonna 2030 hiilineutraaliutta tavoittelee 50 suurimmasta kunnasta 29 kuntaa, kun 2018 määrä oli 16.
Kahdella kolmasosasta kunnista on ilmastotavoite, yleensä hiilineutraaliuden tavoite, kertoo Sitran torstaina julkaisema selvitys. Hiilineutraaliutta tavoittelee 130 kuntaa, ja sen tavoitevuosi on tyypillisesti 2030.
Joukossa on kuntia, joilla tavoitevuosi on tuota lähempänä. Nopeimmin hiilineutraaliutta tavoittelevat Ii, Lahti ja Joensuu.
Sen sijaan esimerkiksi Alavieska, Forssa ja Iisalmi ovat ottaneet tavoitevuodekseen 2050, ja noin sadalla ilmastotavoite on määrittelemättä – tai ainakaan ne eivät ilmoita sitä verkkosivuillaan.
Selvityksen mukaan 50 suurimman kunnan ilmastotavoitteet ovat kirineet aiemmasta. Viimeistään vuonna 2030 hiilineutraaliutta tavoittelee 50 suurimmasta kunnasta 29 kuntaa, kun 2018 määrä oli 16.
Kuinka realistisia hiilineutraaliuden tavoitteet ovat?
Sitran asiantuntija Tatu Leinonen sanoo, että kunnat ovat lähtökohdiltaan hyvin erilaiset ja myös niiden ilmastotavoitteiden asetanta on hyvin erilaista.
– Osassa kuntia hiilineutraaliuden tavoitevuosi on jo ennen vuotta 2030, ja mukana on kuntia, joissa on lähdetty suunnittelemaan ja toteuttamaan toimenpiteitä tavoitteen pääsemiseksi. Muutamassa kunnassa on tuotu ilmastotoimia osaksi kunnan taloussuunnitelmaa.
Leinonen sanoo, että toisaalta joukossa on kuntia, joissa resurssit ovat tiukoilla eikä toimenpiteitä ole tarkkaan suunniteltu. On toisin sanoen mahdollista, että tavoitteet ovat hyvät mutta jotta niihin päästäisiin, toimenpiteitä pitäisi viedä käytäntöön määrätietoisesti.
Kunnissa eniten päästöjä aiheuttavat lämmitys ja tieliikenne. Vuosina 2005–2018 kuntien yhteenlasketut päästöt ovat vähentyneet 15 prosenttia. Päästöjä on saatu vähenemään erityisesti lämmityksessä, kulutussähkössä ja jätteiden käsittelyssä.
Hitaammin edetään liikenteen päästöissä sekä maataloudessa, jonka päästöt ovat pysyneet ennallaan.
Jos kunnat pääsisivät ilmastotavoitteensa, niiden päästöt puolittuisivat vuoden 2018 tasolta vuoteen 2035 mennessä. Päästöt alenisivat tällöin 20 miljoonaa tonnia. Määrä vastaa suuruusluokaltaan yli puolta päästövähennyksistä, joita Suomi tarvitsee koko maata koskevan hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi 2035.
Kompensaation keinot kirjavia
Usein hiilineutraaliustavoite tarkoittaa, että päästöjä aiotaan vähentää 80 prosenttia ja jäljelle jäävä 20 prosenttia tullaan kompensoimaan joillakin keinoin hiilineutraaliuteen pääsemiseksi.
– Kompensaatiokeinojen määrittely on ollut kirjavaa. Keinojen ja pelisääntöjen selkeyttämiseen tarvittaisiin lisää työtä tulevaisuudessa, Leinonen sanoo.
Luontotavoitteet harvinaisempia
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ei ole yhtä tavoitteellista ja suunnitelmallista kuin ilmastotyö.
Kuntien verkkosivujen tietojen perusteella joka viides kunta eli 64
kuntaa 309:stä on asettanut luonnon monimuotoisuutta koskevan tavoitteen. Näistä 26 kunnalla oli kirjattu myös toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi sekä mittareita edistymisen seuraamiseksi.
Näitä kuntia oli erityisesti Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Etelä-Karjalassa ja ne olivat tyypillisesti isoja kaupunkeja, joilla on resursseja mutta myös suurimmat paineet luontoa kohtaan, kun asukasluku kasvaa ja rakentaminen on aktiivista.
Rahoitus pullonkaula
Selvityksen haastatteluissa ongelmana nousi esille rahoitus, jota kunnissa tarvitaan uusiin ilmastoystävällisiin hankintoihin. Asiantuntija Miika Korja muistuttaa vihreistä lainoista ja Kuntarahoituksen rahoituksesta, joita kunnat voivat hakea ilmasto- ja luontotyöhön.
– Marginaali on vihreässä rahoituksessa kunnan kannalta edullisempaa kuin tavallisessa rahoituksessa, Korja sanoo.
Rahoituksen lisäksi puutetta on myös henkilöstöstä, ja tahtoakin tarvitaan paikoin lisää. Tavoitteiden saavuttamista voi hidastaa myös poukkoileva päätöksenteko eri valtuustokausina.
Myös tiedosta ja työkaluista on paikoin puutetta. Lisäksi osa kunnista on ilmoittanut vastauksissaan ongelmaksi sen, että ilmasto- ja luontotyö on irrallaan kunnan muusta työstä.
Säästöjä energiatehokkuudesta ja nurmikon leikkuun vähentämisestä
Sitra mainitsee selvityksessään ilmasto- ja luontotyön plussiksi, että osa toimista, kuten energiatehokkuuden parantaminen ja nurmikkojen leikkuun vähentäminen pölyttäjien suojelemiseksi, säästää kunnilta rahaa. Lisäksi ilmasto- ja luontotoimet voivat parantaa kunnan vetovoimaa.
Tietoja Sitran selvitykseen kerättiin kaikkien kuntien verkkosivuilta, strategioista ja toimenpideohjelmista.
Siinä hyödynnettiin myös Suomen ympäristökeskuksen aineistoa, jossa kuntien päästöihin lasketaan muun muassa alueen kotitalouksien ja yritysten toiminnasta aiheutuvia päästöjä.
Mukaan kuuluivat myös verkkokysely ja kunta-alan asiantuntijoiden haastatteluja.
