Kuntalaisten mahdollisuuksia elinympäristönsä vaikuttamiseen halutaan lisätä. Kunnilla on tähän hyvin erilaisia keinoja.

Millainen on sosiaalisesti kestävä kunta? Entä kuinka eri väestöryhmät voisivat osallistua nykyistä paremmin oman ympäristönsä kehittämiseen?

Ympäristöministeriön koordinoimassa Kestävä kaupunki -ohjelmassa pyritään vauhdittamaan kaupunkien ja kuntien kestävää kehitystä.

Osa ympäristöministeriön ohjelmaa ovat olleet sosiaalista kestävyyttä edistävät kokeilut, joissa on ollut mukana 18 kuntaa ja 20 muuta toimijaa.

Sosiaalisella kestävyydellä tarkoitetaan esimerkiksi hyvinvointierojen kaventamista sekä ihmisen mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elinympäristöönsä ja olla osallisia. Viime vuonna käynnistyneissä kokeilussa on kehitetty ratkaisuja nimenomaan näihin tilanteisiin.

Kokeiluissa osallistumisen tukena ovat olleet muun muassa osallistava budjetointi, kävelevät kaupunkilaboratoriot sekä digitaaliset välineet.

Vieraskieliset vankemmin  mukaan suunnitteluun

Digitaalisten välineiden käyttö on edelleen monelle vierasta, ja kasvokkain kohtaamisella on suuri merkitys, huomauttaa asumisen asiantuntija Piia Sipinen Jyväskylän kaupungilta ympäristöministeriön julkaisemassa tiedotteessa.

Jyväskylässä eri yhteisöistä kootulla asukastiimillä on ollut merkittävä rooli, kun osallisuuden menetelmiä ja digitaalisia kyselyjä on arvioitu.

Helsingissä puolestaan luodaan monistettavaa mallia, jolla tavoitetaan vieraskielinen väestö mukaan kaupunkisuunnitteluhankkeissa.

Kangasalalla nuoret kutsutaan mukaan suunnittelemaan ja edistämään vähähiilistä ja terveellistä liikkumista. Käveleviksi laboratorioiksi nimetyssä hankkeessa analysoidaan yhdessä nuorten kanssa reittien ja julkisten paikkojen käveltävyyttä.

Riihimäen kaupungin hankkeessa puolestaan kootaan yhteen kaupungin, oppilaitosten, yritysten ja kolmannen sektorin vastuullista elämäntapaa tukevat palvelut.

Myös sotesta kestävä

Sosiaalista kestävyyttä käsiteltiin myös Kuntamarkkinoilla syyskuun alkupuolella.

Näkökulmana oli esimerkiksi kestävä sote, jota pohdittiin suorassa studiolähetyksessä. Teemasta keskustelemassa olivat Kuntaliiton kuntatalouden kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen ja Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön johtaja Tarja Myllärinen.

Myllärisen mielestä keskeistä on, että sote-uudistuksessa kuntalaisen rooli ei rajoitu pelkäksi palvelujen käyttäjäksi vaan että kehitystä ohjaa kuntalaisen mielekäs elämä kokonaisuudessaan. Siihen sisältyy paljon muitakin kuin sote-palveluja.

Myllärinen huomautti, että palvelujen kysyntään liittyy usein irrallisuus, toimettomuus ja merkityksettömyyden tunne.

Jos kuntalaiset tuntisivat olevansa enemmän yhteisönsä jäseniä, tilanne helpottuisi. Tuolloin kunkin tarpeista olisi helpompi keskustella varhaisemmassa vaiheessa etukäteen.

Palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta tulisi kehittää kokonaisuutena mutta siten, että huomioon otetaan myös veronmaksajan asema, huomautti Lehtonen.

– Oli kyse kunnan, valtion tai maakunnan palveluista, maksajana on aina sama veronmaksaja.

Myllärinen ja Lehtonen toivovat, että viimeistään nyt ryhdyttäisiin keskustelemaan avoimesti arvoista.

Valtakunnan tasolla on kyettävä kertomaan esimerkiksi, kuinka pitkälle minkinlaisia hoitoja jatketaan, miten kalliilla lääkkeillä suomalaisia voidaan hoitaa tai millä tasolla asiakasmaksut voivat olla.

Katso Kuntamarkkinoiden studio Kestävä sote

Kirsi Riipinen
kirsi.riipinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*