Löytyykö räjähteleviä lepakoita? Tuulivoiman vaikutuksia selvitetään
Tutkimuksia tuulivoiman ympäristövaikutuksista Itämeren luontoon on löytynyt yllättävän vähän. Kuvassa pikkulepakko.
Turun yliopiston johtaman tutkimusryhmän uusi katsausartikkeli pureutuu Itämeren alueen tuulivoimarakentamiseen ja siihen, miten lepakoiden liikkuminen ja muuttoreitit tulisi ottaa huomioon. Taannoin julkisuuteen nousi väitteitä tuulivoimaloiden läheisyydestä löytyneistä räjähtäneistä lepakoista.
Turun ja Helsingin yliopistojen tutkijat keräsivät yhteen kaiken julkaistun tiedon liittyen Itämeren alueen tuulivoiman ympäristövaikutuksiin. Tietoa löytyi yllättävän vähän.
– Tutkimuksemme tulokset ovat selkeät: vertaisarvioituja julkaisuja on vain kourallinen, eikä suomenkielisiä raporttejakaan ole saatavilla kovinkaan paljon, tiivistää hankkeessa väitöskirjaansa tekevä tohtorikoulutettava Simon Gaultier Turun yliopistosta.
Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että nykyiset ympäristövaikutusten selvitysmenetelmät eivät ole kaikin osin optimaalisia tuulivoiman vaikutusten arviointiin, vaikka ne täyttävätkin vähimmäisvaatimukset.
Tutkijoiden mukaan muualta maailmasta ja Euroopasta on olemassa enemmän tutkimusta, mutta tulokset eivät suoraan sovellu Pohjois-Eurooppaan.
– Ilmasto ja ympäristöolot ovat täällä erilaiset kuin etelämpänä, ja lisäksi lepakkolajisto on omanlaisensa, selventää Simonin väitöskirjaohjaaja, intendentti Thomas Lilley Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Helsingin yliopistosta.
Itämeren rannoille suunnitellaan tuulivoimaloita kiihtyvällä tahdilla, ja monet niistä sijoittuvat tärkeille lepakoiden muuttoreiteille.
– Tulevaisuudessa lepakoiden törmäykset tuulivoimaloihin saattavat lisääntyä. Tähän tulee valmistautua lisäämällä tutkimusta sekä lepakoista että tuulivoiman vaikutuksista, jotta riskit voidaan minimoida, Gaultier toteaa.
Tästä syystä tutkijat aloittivat kuluvana kesänä lepakkoseurannan Suomen länsirannikon tuulivoimapuistoissa. Tuulivoimaloiden läheisyyteen on sijoitettu useita ultraääni-ilmaisimia, jotka havaitsevat ja äänittävät vain lepakoiden lähettämiä korkeita taajuuksia.
– Tutkimustietoa tarvitaan monen vuoden ajalta, mutta ehkäpä jo tämän vuoden loppupuolella meillä on jotain uutta tietoa lepakoiden ja tuulivoiman suhteesta Suomessa, paljastaa yliopistonlehtori Eero Vesterinen, joka ohjaa Gaultierin väitöskirjaa Turun yliopistossa.
– Loppujen lopuksi yhtenä tärkeimpänä tavoitteenamme on tunnistaa alueet, joille tuulivoimaloita ei tulisi sijoittaa, kun halutaan vähentää lepakoihin kohdistuvia uhkia, Gaultier muistuttaa.
(Lähde: Turun yliopisto)
