Tutkimus: Yhteiset pelisäännöt puuttuvat sähköpotkulautojen käytöstä

Sähköpotkulaudat rullasivat vauhdilla Suomeen viime vuonna ja saivat aikaan kiihkeän julkisen keskustelun niiden turvallisuudesta. Nyt valmistunut kansainvälinen tutkimus valottaa keinoja sähköpotkulautojen ja kaupunkipyörien onnistuneeseen käyttöönottoon ja mittaamiseen. Suomesta tutkimuksessa olivat mukana Helsinki ja Tampere.

Mikroliikkumiseen yhdessä kaupunkipyörien kanssa luettavat potkulautapalvelut herättävät keskustelua etenkin turvallisuudesta, mitä selittää potkulautapalveluista saatavan datan vähäinen määrä ja selkeiden ohjeistuksien puuttuminen. Ramboll Finlandin tekemä globaali tutkimus selventää keinoja, joiden avulla kaupungit voivat ottaa mikroliikkumisen käyttöön kestävästi ja mitata sen onnistumista.

Mikroliikkuminen tarvitsee dataa

Mikroliikkumisen onnistumisen mittaamista varten on hyödynnettävä dataa. Tällä hetkellä potkulautapalveluista saatavan datan vähyys johtaa helposti esimerkiksi vääristyneisiin käsityksiin sähköpotkulautojen onnettomuuksien määristä ja vaikeuttaa todellisten ilmastovaikutusten laskemista.

– Kaupungit tarvitsevat dataa erityisesti potkulautojen käyttämistä reiteistä, jotta konflikteja eri kulkumuotojen kesken olisi mahdollista vähentää, Rambollin liikennesuunnittelija Tuomas Palonen kertoo.

– Liikenneinfraa parantamalla on mahdollista vähentää tehokkaasti onnettomuuksia. Esimerkiksi jos potkulaudoilla liikutaan paljon vilkasliikenteisellä kadulla, leveämmät pyörätiet tai moottoriajoneuvojen nopeusrajoitusten laskeminen ehkäisevät merkittävästi onnettomuuksia, Palonen sanoo.

– Jos operaattoreilta saataisiin nykyistä enemmän dataa, tämä auttaisi kaupunkeja ja meitä liikkumisen suunnittelussa sekä linjauksien tekemisessä. Näkisimme myös, mikä mikroliikkumisen oikea volyymi on ja minkälainen potentiaali niillä on olla osa tulevaisuuden liikennejärjestelmää, HSL:n erityisasiantuntija Tarja Jääskeläinen kommentoi.

Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan

Kaupunkien ja sähköpotkulautaoperaattorien on luotava yhteiset pelisäännöt, jotta käyttäjät saavat selkeät ohjeistukset ja sähköpotkulautojen väärinkäytöltä vältyttäisiin.

– Operaattorin ja kaupungin välillä tulisi olla tiivis vuoropuhelu ja yhteistyö. Lisäksi operaattorilla tai muulla taholla pitäisi olla oikeudet valvoa ja rajoittaa käyttäjien toimintaa, esimerkiksi mahdollisuus pudottaa sähköpotkulautojen nopeuksia yöaikaan, Traficomin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen sanoo.

– Jos kaupunki ja operaattori eivät kommunikoi keskenään tai sovi etukäteen pelisäännöistä, tämä eskaloituu helposti potkulautojen pysäköimiseen ja ajamiseen väärin, josta kansalaiset närkästyvät. Tämä voi pahimmassa tapauksessa johtaa potkulautojen kieltämiseen kokonaan, Tuomas Palonen sanoo.

Vanhempi väestö vierastaa sähköpotkulautoja

Kuntien on huomioitava ikäjakauma käyttöönotossa tai jopa harkittava muita liikkumisen muotoja mikroliikkumisen sijaan.

– Tutkimuksessa selvisi globaalisti, että vanhempi väestö hyväksyy selvästi huonommin sähköpotkulaudat. Usein pienemmillä paikkakunnilla väestö on varttuneempaa, kunnan keskusta on hyvin pieni ja etäisyydet pitkät.

– Näihin paikkoihin potkulaudat eivät sovellu, sillä menestyvä potkulautajärjestelmä vaatii tietynlaisen yhdyskuntarakenteen ja joukkoliikenteen verkoston, Tuomas Palonen kertoo.

– On olemassa mikroliikkumisvälineitä, jotka vastaavat samalla hyvin myös ikäihmisten tarpeisiin, kuten sähköavusteiset polkupyörät. Käyttäjäkunnan voisi huomioida myös käyttöjärjestelmän suunnittelussa. Pelkän mobiilisovelluksen sijaan palvelujen saatavuus vaikkapa myös matkakortin avulla voisi helpottaa käyttöä, liikenneinsinööri Ilari Heiska Helsingin kaupungilta kommentoi.

Osa muuta liikennejärjestelmää

Mikroliikkuminen tulee hyväksyä omana osanaan liikennejärjestelmässä, ja tästä syystä onnettomuuksia tulee tapahtumaan samalla tavoin kuin muitakin liikenneonnettomuuksia. Onnettomuuksien ehkäisylle on kuitenkin hyvä miettiä eri keinoja.

– Potkulautailijoiden lisäksi on tärkeää valistaa autoilijoita ja pyrkiä jakamaan katutila tasapuolisesti kaikkien kulkumuotojen kesken. Mikroliikkumisessa on hyvä pitää myös mielessä, että onnettomuuksien vakavuustaso voi pienentyä autokyydin vaihtuessa potkulautaan, Tuomas Palonen pohtii.

– Sähköpotkulaudan nopeus tulisi olla aikaisempaa vähäisempi, esimerkiksi 10 km/h ja lautailijoilla olisi hyvä olla mahdollisuus kypärän vuokraamiseen. Tällä hetkellä suojavarusteiden puuttuminen aiheuttaa haasteita. Töölössä meillä oli viime vuonna noin 80 potkulautapotilasta, joista noin 30:lla oli vamma pään alueella, HUSin ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Kaisa Virtanen kertoo.

Avointa keskustelua kaivataan

Mikroliikkumisen ongelmista on tärkeää myös keskustella avoimesti, jotta ongelmista pystytään oppimaan ja toimintaa voidaan kehittää.

– Helsingissä meillä on ollut haasteita esimerkiksi pysäköinnin ja jalkakäytävällä ajamisen suhteen, mistä olemme saaneet havaintoja ja palautetta. Olemme Helsingin kaupungilla pyrkineet yhdessä operaattorien kanssa ohjeistuksilla ohjaamaan ja parantamaan käyttäjien toimintaa, Ilari Heiska kertoo.

– Ensimmäisen sukupolven sähköpotkulaudat olivat melko kertakäyttöisiä eivätkä kestäneet kovin montaa kuukautta. Tässä on tapahtunut onneksi kehitystä ympäristöystävällisempään suuntaan, ja lautoja pystytään korjaamaan sekä kierrättämään tehokkaammin. Ongelmakohtiin on helpompi puuttua, kun kaikki osapuolet tietävät miltä järjestelmä näyttää, ja tämä tuodaan esille rehellisesti, Tuomas Palonen sanoo.

Tutkimuksesta

• Tutkimus toteutettiin osana New Jerseyn Hobokenin kaupungin 6 kuukautta kestävää mikroliikkumisen ohjelmaa.
• Tutkimusmateriaali kerättiin lukuisista kansainvälisistä julkaisuista, Hobokenin kaupungin mikroliikkumisen ohjelman datasta, kunnallisista haastatteluista sekä julkisista kyselyistä.
• Tutkimus tehtiin vuoden 2019 syyskuun ja joulukuun välisenä aikana.

(Lähde: Ramboll Finland Oy)