Muovien kierrätystä tehostetaan - taakkaa jaetaan kunnille, tuottajille ja kuluttajille
Muovin erilliskeräystä myös kotitalouksista halutaan tehostaa nopeasti ja paljon. Puolet pakkausmuoveista pitäisi kierrättää jo vuonna 2025. (Kuva: Markku Vento)
Kierrätysmuovin markkinat eivät synny itsestään, regulaation tarvetta lisää uuden muoviraaka-aineen halpa hinta. Viranomaiset miettivät parhaillaan kierrätykseen liittyvää taakanjakoa, mistä myös kunnat tulevat saamaan oman osansa.
Muoviroskan torjuminen on noussut vahvasti agendalle myös Suomessa. YM on teettänyt ”muovitiekartan” kohti tulevaisuutta, missä muoveja käytetään vähemmän ja kierrätetään enemmän.
Taustalla on myös EU:n asettama tavoite, jonka mukaan puolet pakkausmuoveista pitäisi kierrättää jo vuonna 2025. Katse on ensi alkuun pakkausmuoveissa, koska nämä ovat suurelta osin helposti kierrätettävissä edustaen samalla isoa osaa jätemuovivirrasta.
Tässä vaiheessa pakkausmuoveista kierrätetään vain noin 24 %. Tavoitteeseen on matkaa, ja sen taittaminen edellyttänee sekä keppejä että porkkanoita.
Ympäristöneuvos Riitta Levinen ympäristöministeriöstä kertoo kierrätykseen liittyvien vastuiden ja kustannusten jakamisen olevan parhaillaan viranomaisten ja asiaa pohtivan työryhmän mietinnässä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää tuntuvaa tehostusta myös kotitalouksissa syntyvän muovijätteen lajitteluun, keräämiseen ja kierrätykseen, minkä takia taakkaa jaetaan muovin tuottajien, kuntien ja kuluttajien välillä.
Levinen ei tässä vaiheessa osaa sanoa, millaisia vastuita kunnille on lankeamassa. Selvää hänen mukaansa kuitenkin on, että kunnilla tulee olemaan merkittävä rooli ainakin kotitalouksien paimentamisessa muovin ahkerampaan lajitteluun.
-Asiassa tarvitaan valtavasti neuvontaa, taksojen määrittelyä ja lajittelua helpottavia käytäntöjä, missä kunnilla tulee olemaan merkittävä rooli, Levinen sanoo.
Kierrätyksen kehitys edellyttää regulaatiota
Pakkausmuoveista kierrätetään Suomessa tässä vaiheessa noin 25%. Muovien tuottajayhteisö on velvoitettu ylläpitämään keräyspisteiden verkostoa, josta pakkausmuovia lähtee Fortumin laitokseen Riihimäelle.
Toinen iso muovin käsittelijä on Lassila & Tikanoja, joka kerää ja käsittelee teollisuuden ja kaupan piiristä tulevaa pakkausmuovia.
L&T:n yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikkonen pitää muovin kierrätysasteen tavoiteltua nostamista mahdollisena. Hän toteaa, että muillekin materiaaleille kuten paperille, lasille ja metallille on onnistuttu rakentamaan toimivat kierrätysjärjestelmät eikä hän näe mitään estettä tämän onnistumiselle muovinkin kohdalla.
Työtä tavoitteen saavuttaminen kuitenkin vaatii. Muovinkierrätykseen liittyy omat erityishaasteensa, joista yksi on uuden muovin halpa hinta. Esimerkiksi paperin kierrätystä on helpottanut se, että tuotteen myyntihinta kattaa logistiikan ja käsittelyn kulut. Muovilla tämä ei onnistu yhtä helposti, jonka vuoksi uusiomuovin markkinoiden kasvattaminen vaatii regulaatiota.
-Euroopan tasolla vain noin kuusi prosenttia muoviraaka-aineesta kierrätetään, valtaosa materiaalista poltetaan ensimmäisen käyttökierroksen jälkeen, Mikkonen sanoo.
Logistiikan ongelmat ratkaistavissa
Muovin lajittelun ja talteenoton tuntuva lisääntyminen kotitalouksissa edellyttää myös materiaalia käsittelevän infrastruktuurin kehittymistä samaa vauhtia.
Kysymys on isosta asiasta. Käsiteltävää materiaalipotentiaalia arvioitaessa Mikkonen toteaa sekajätteestä 15 % olevan muovia, mikä merkitsee lähes 200 000 tonnin vuosipotentiaalia.
Materiaali on kuljetettava keräysastioista käsittelykeskuksiin, prosessoitava uudeksi muovimateriaaliksi ja muokattava uusiksi tuotteiksi, joilla on kysyntää markkinoilla.
Ketjun jokaisen lenkin on samalla oltava järkevässä suhteessa muihin. Pihoille ylettyvän keräyksen ”hiussuoniston” jälkeen materiaali on vietävä prosessoinnin toteuttavaan laitokseen, jonne voi olla pitkäkin matka. Prosessointilaitokset ovat isoja investointeja, eikä Mikkonen usko näitä syntyvän kovinkaan tiheäksi verkostoksi.
-Uskoisin Suomeen syntyvän muutamia isoja laitoksia, Mikkonen sanoo.
Tämä merkitsee käytännössä pitkiä kuljetusmatkoja eli logistista haastetta. Tilanne on tuttu energia-alalta, missä taloudellisti kestävän kuljetusmatkan lyhyys rajoittaa tehokkaasti hakkeen käyttöä.
Mikkonen kuitenkin uskoo haasteiden olevan ratkaistavissa.
-En usko logististen kustannusten nousevan asiassa isoksi ongelmaksi.
-Esimerkiksi kuljetuksia ajatellen pienempiä puroja voidaan tässä tapauksessa yhdistellä isommiksi virroiksi.
Mikkonen toivoo muovin jatkojalostuksen tapahtuvan Suomessa tai vähintäänkin EU:n alueella, koska tällöin materiaalin arvo jäisi kotimarkkinoille. 2010-luvulla jätemuovi on kuitenkin päätynyt suurelta osin Kiinaan.Muovi samalla kalustolla kuin sekajäte
Etelä-Karjalan jätehuolto on kerännyt asuinkiinteistöjen pakkausmuovia parin vuoden ajan. Yhtiön toimialueen kerros-, rivi- ja omakotitalojen pihoilta löytyy tässä vaiheessa noin 700 keräyspistettä. Mukana on myös kohteita, joissa muovi saadaan useamman ok-talon yhteisöltä.
Muovinkeräysastioiden tyhjennyksestä veloitetaan asiakaspalvelu- ja viestintäpäällikkö Mari Ilvosen mukaan ”muutama euro”, millä katetaan keräämisen kulut. Tyhjennyksen suorittaa sama urakoitsija, joka tyhjentää kohteiden sekajäteastiat.
Myös ajokalusto on samaa kuin sekajätteen tyhjennyksessä.
-Auto tyhjentää ensin sekajäteastiat ja ajaa tämän jälkeen muovinkeräysastioitten tyhjennyksen edellyttämän reitin, Ilvonen kertoo.
Asukkaiden valmiutta maksaa vapaaehtoisesti muovijätteen keräyksestä selittää osin se, että lajittelun ansiosta sekajäteastioitten tyhjennysväliä voidaan pidentää maksimissaan kahdeksaan viikkoon. Jäteauton vierailujen harveneminen tuottaa tällöin säästön, joka voi Ilvosen mukaan kuitata muovinkeräysastioitten tyhjennyksen.
Sekajätteen tyhjennysväliä on monessa tapauksessa järkevääkin pidentää, koska lajittelun ansiosta varsin iso osa roskiksen perinteisestä sisällöstä menee muovinkeräykseen.
-Keräysväli kannattaakin mitoittaa niin, että säiliöt ovat täysiä roskauton vieraillessa tontilla.
Vain puhdas pakkausmuovi keräykseen
Keräys on tarkoitettu kaikenlaisille muovipakkauksille, joista Ilvonen luettelee esimerkkeinä rasiat, purkit ja muovipullot. Pakkausmateriaalien laatu ei ole aina itsestään selvää, jonka takia näistä tuleekin Ilvosen mukaan usein kyselyitä. Vaatimuksia lisää samalla se, että keräykseen laitettavan muovin pitäisi olla puhdasta ja kuivaa, mikä ei toteudu läheskään aina käytetyissä elintarvikepakkauksissa.
Pakkausmuovin pesemistä pelkästään kierrätyksen vuoksi Ilvonen ei pidä hyvänä ajatuksena, vaikeasti puhdistettavat pakkaukset kannattaa pistää mieluummin sekajätteeseen kuin ryhtyä pesemään näitä kierrätyskelpoiseksi.
-Hyvin likaisten pakkausten peseminen edellyttäisi pesuaineiden ja lämpimän veden käyttöä, mikä syö koko kierrätyksen perustavaa ideaa.
Tähänastisia kokemuksia asuinkiinteistöjen muovinkeräyksestä Ilvonen pitää yksiselitteisen hyvinä.
-Järjestelmään on liittynyt paljon asuinkiinteistöjä ja lisää on tulossa.
-Myös astioihin menevän jätteen laatu on ollut sitä mitä pitääkin ja kelvannut hyvin kierrätykseen.
Teksti: Heikki Jaakkola
Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Kuntatekniikan numerossa 5/2019.
