Sähköverkko on vaarassa kehittyä liian kalliiksi asiakkaille
Sähkön kotituotannon lisääntymisellä esimerkiksi aurinkopaneeleilla voi edellyttää siirtoverkon vahvistamista, mikä lisää verkkoon investoidun pääoman määrää. Ja tällä taas on suora yhteys sähkön siirtohintaan.
Sähköverkkoihin liittyviä investointitarpeita voi tulevaisuudessa lisätä myös varautuminen kuluttaja-asiakkaitten omaan sähköntuotantoon. Päivitys uhkaa nostaa siirron hintaa, koska verkkoyhtiöille sallittu tuotto on sidoksissa verkkoon investoituun pääomaan.
Aurinkopaneeleilla tehtävän ”kotisähkön” tuotannon uskotaan laajenevan entisestään paneeleiden halpenemisen myötä. Liikettä vauhdittaa EU:n kiinalaisille paneeleille asettaman tilapäisen polkumyyntitullin poistuminen syyskuun alussa.
Sähkön kotituotannon lisääntymisellä voi olla myös yllättäviä seurauksia. Kaksisuuntainen syöttö voi edellyttää siirtoverkon vahvistamista, mikä lisää verkkoon investoidun pääoman määrää. Tällä on suora yhteys siirron hintaan, koska verkkoyhtiöille sallittu tuotto määräytyy pitkälti verkkoon laskennallisesti sidotusta pääomasta. Ylläpidon kannalta hankalilla alueilla laskua voivat lisätä myös yhtiöitten operatiiviset kustannukset.
Monopoliasemassa toimivien verkkoyhtiöiden hinnoittelu on tunnetusti herättänyt suuria tunteita. Laskun loppusumman ohella monia asiakkaita on suututtanut se, että siirrettyjen kWh:n määrän osuus laskusta tuntuu pienenevän koko ajan.
Johtaja Veli-Pekka Saajo verkkoyhtiöitten tuottoa valvovasta Energiavirastosta kertoo verkkoyhtiöillä olevan monenlaisia ehdotuksia siirtolaskutuksen komponenteista. Joidenkin siirtoyhtiöiden toiveista huolimatta laskutuksessa ei olla siirtymässä pelkästään tehoperusteiseen hinnoitteluun. Asian takaa jo EU:n ohjaus, joka vaatii myös siirretyn sähkön määrän huomioimista laskussa.
Saajon mukaan Suomessa on vaikea määritellä kaikille sopivaa laskutusmallia, koska yhtiöiden toimialueet ja kustannukset ovat erilaisia.
Lasku oikeaan osoitteeseen
Asiakkaalle olennaisinta on kuitenkin se, että verkkoyhtiöt keräävät joka tapauksessa niille sallitun tuoton, tavalla tai toisella. Investoinnit näkyvät lopulta siirron hinnassa myös silloin, kun näillä on varauduttu kotitekoisen sähkön vastaanottoon.
Laskun oikeudenmukainen kohdistaminen ei kuitenkaan ole aina itsestään selvää. Saajon mukaan asiaa pohditaankin nyt tiukasti Energiavirastossa.
Mittaroinnin suhteen asiassa ei ole ongelmaa.
-Tämä on jo nyt toteutettu kaksisuuntaista syöttöä tukevana ja päivityksestä kertynyt lasku maksettu.
Jos syötön kaksisuuntaisuus edellyttää kohteeseen menevän kaapeloinnin vahvistamista, tästäkin kertyvä lasku on helppo kohdistaa oikeaan osoitteeseen.
-Yhteyden vahvistamisesta kertyvät kustannukset voidaan laskuttaa kyseiseltä asiakkaalta samaan tapaan kuin kohteen liittäminen verkkoon.
Asia menee kuitenkin monimutkaiseksi, jos kaksisuuntaisuuteen varautuminen edellyttää päivityksiä myös syvemmällä verkossa. Uudet komponentit ja verkkoon mahdollisesti ladattava äly palvelevat laajemmin tietyn alueen asiakkaita, minkä takia laskua ei voida kohdistaa vain yhteen osoitteeseen.
Jos muutos edellyttää raskaita päivityksiä tilanne voi olla hankala paitsi ”yhteisvastuuseen” joutuvilla asiakkaille, myös yhtiölle. Verkon kehityksen ja ylläpidon hinta voi hankalimmilla alueilla yksinkertaisesti ylittää asiakaskunnan taloudellisen kantokyvyn.
Monen paikallisen siirtoverkon hintaa nostaa tässä vaiheessa tuntuvasti toimitusvarmuusvaatimuksiin vastaaminen. Sähkön kotituotannon lisääntymisestä seuraavia investointitarpeita Saajo ei halua arvioida.
Osa paneelisähköstä ei mahdu verkkoon
Savon Voima Verkko Oy:n toimitusjohtaja Matti Ryhänen kertoo yhtiön hoidossa olevan 27 000 km johtoa, josta noin 70 % kulkee ilmassa metsän keskellä. Rahaa kuluu investointien ohella merkittävästi kustannuksiin, joita kertyy raivauksista, vierimetsien hoidosta, viankorjauksista sekä katkoksista johtuvista korjauksista. Sähköä toimitetaan noin 120 000 asiakkaalle.
Yhtiöllä on näin verkkoa noin 230 metriä/asiakas. Helsingissä vastaava luku on 17 m/asiakas.
Vaikka Ryhänen kertoo verkon piiriin tulevan vuodessa noin 400 uutta aurinkopaneelilaitosta, sähkön kotituotannon yleistyminen ei ole toistaiseksi johtanut uusiin investointeihin. Tilanne voi kuitenkin muuttua, jos sähkön tuotanto kasvaa riittävän laajaksi tietyllä alueella.
-Kaapelien ohella tällöin voidaan joutua päivittämään alueellista muuntamoa, mikä merkitsee 20 000 – 50 000 euron kustannusta.
Verkon pitäisi periaatteessa pystyä ottamaan vastaan kaikki sen piirissä syntyvä pientuotanto. Tavoite ei aina toteudu Savon Voima Verkossa: joissakin kohteissa osa paneelien potentiaalista jää hyödyntämättä ylituotantotilanteessa, koska näiden tuottama sähkö ”ei mahdu” verkkoon.
Verkon alikapasiteetti tässä suhteessa ei ole aiheuttanut Ryhäsen mukaan teknisiä ongelmia siksi, että paneelijärjestelmät on usein varustettu tehoa ylituotantotilanteessa leikkaavalla invertterillä.
Asiaa ei aina huomioida paneelien myyntipuheissa.
-Kotituottajille myydään usein ylimitoitettuja paneelijärjestelmiä, joiden kapasiteetti ei täysin toteudu ja joiden takaisinmaksuaika venyy tämän takia luultua pidemmäksi.
Mitä asiakkaat haluavat
Ryhäsen mielestä asiakkaiden toiveet sähkön toimitusvarmuudesta/siirron hinnasta eivät ole niin suoraviivaisia kuin kuvitellaan. Vaikka kukaan ei kaipaisi sähkökatkoja, moni voisi olla valmis tinkimään toimitusvarmuudesta, jos tämä keventäisi merkittävästi siirron hintaa.
-Luulen, että asiakaskunnassa voisi olla paljonkin halukkuutta räätälöityihin sopimuksiin toimitusvarmuudesta ja hinnasta.
Asiasta on kuitenkin mahdollista neuvotella vain yritysten, mutta ei kuluttaja-asiakkaitten kanssa. Pelisäännöt on määritelty toimitusvarmuusvaatimukset määrittelevässä laissa, jonka mukaan sähkökatko ei saa kestää kaava-alueilla yli kuutta tuntia, haja-asutusalueella yli 36 tuntia.
Savon Voima Verkon alueella olosuhteet ovat siinä määrin haastavat, että yhtiö olisi valmis maksamaan osan asiakkaiden omistamien varavoimanlähteiden kustannuksista hankalimmissa kohteissa, jos näin voitaisiin välttää katkoihin liittyvät sanktiot. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.
-Lain mukaan yhtiö joutuu maksamaan korvaukset, vaikka kohteessa olisi varavoimanlähde ja sähkön saanti turvattu katkojenkin aikana.
Ryhäsen mukaan varavoimanlähde löytyy nytkin varsin monesta kohteesta.
-Iso osa asiakkaista on maatiloja, joilla on vähintäänkin traktorin voimalla toimiva varavoimakone.
Tilakato kuivattaa tulovirtaa
Myös Ryhänen on seurannut huolestuneena maaseudun autioitumista ja maatilojen pudotuspeliä. Hänen mukaansa noin tuhannen maatilan on arvioitu lopettavan toimintansa Pohjois-Savossa jo muutaman lähivuoden kuluessa. Vaikka osa tappioista korvautuisi isommilla tilakokonaisuuksilla, Ryhänen odottaa sähkön kulutuksen vähenevän alueella. Koska osa laskutuksesta perustuu siirrettyihin kWh:n, samaa tahtia kuivuu myös verkkoyhtiön tulovirta.
-Asiakaskadon takia osa verkkoinvestoinneista tulee samalla osoittautumaan turhiksi.
Yhtiö voi tietysti paikata menetetyt kWh:t paisuttamalla laskun muita komponentteja. Pitemmällä tähtäimellä tämä ei kuitenkaan ratkaise ongelman kovaa ydintä, mikä on tuttu monelle muullekin yhtiölle. Harvalukuisella ja laajalle alueelle levittäytyneellä asiakaskunnalla ei yksinkertaisesti ole varaa nykyvaatimukset täyttävään sähköverkkoon.
Ryhänen ei usko, että maakuntien verkkoyhtiöiden ongelmia yritetään jatkossakaan ratkaista tinkimällä sähkön toimitus- ja toimitusvarmuusvaatimuksista. Pessimistinen arvaus on, että ongelman kanssa pelataan ensin aikaa nostamalla siirtohintoja. Kun tämä ei ole enää mahdollista, joku tulee ehdottamaan verkkoyhtiöitten alueellisen monopolin purkamista kilpailun tehostamiseksi.
Tämän ratkaisun Ryhänen näkee samanlaisena umpikujana kuin hinnankorotukset. Kilpailu ei tule lisääntymään hankalilla alueilla.
-Ketä kiinnostaa liiketoiminta alueilla, missä asiakkaita ei kerta kaikkiaan ole.
Helpotusta verotukseen
Ryhäsen mielestään verkkoalueen tilanne pitäisi huomioida verotuksessa. Ruotsissa on hänen mukaansa käytössä malli, missä sähköveroa on alennettu Pohjois-Ruotsin harvaan asutuilla alueilla.
-Suomessa asiasta on puhuttu ihmeellisen vähän siihen nähden, että verot ovat noin kolmasosa asiakkaan maksamasta laskusta.
Ryhänen uskoo EU:n kaavailevien energiaosuuskuntien ja paikallisten mikroverkkojen syntymisen olevan lähes vääjäämätöntä. Esimerkiksi isoilla maatiloilla on usein hyvät edellytykset tuottaa sähköä myös naapureilleen myytäväksi. Toiminta voi Ryhäsen mielestä olla kannattavaa, vaikka mikroverkkokin edellyttää siirtoyhteyksiä ja tuottajaa verotetaan samaan tapaan kuin energiayhtiöitä.
Teksti: Heikki Jaakkola
Artikkeli julkaistu Kuntatekniikan numerossa 6/2018.
Yhteiskunnalle kriittisen infrastruktuurin pitäisi olla valtion omistamaa ja ylläpitää toimintaa. Tämänkin jutun perusteella voi todeta että ongelmat seuraavat toisiaan. Herää kysymys kuka haluaa asua haja-asutusaluella, kun elinkustannukset kasvavat tämän tasa-arvon sen kustannuksien jakaantumisen johdosta. Valtion ja sen kansalaisten etu on elinvoimainen maaseutu ja koko Suomen asuttuna pitäminen. Jos asuisin maatilalla tuottaisi itse sähköni tai olisin kokonaan ilman.