KO: Kerava myöhästyi kumitehtaantontin puhdistuskulujen velkomisessa
Korkeimman oikeuden tuore ennakkopäätös kävi kalliiksi Keravan kaupungille. Kumitehtaan tontin puhdistuskuluja herättiin perimään liian myöhään. (Kuva: Korkein oikeus)
Muutaman päivän myöhästyminen vahingonkorvausvaatimuksen esittämisessä kävi kalliiksi Keravan kaupungille. Tuoreessa ennakkopäätöksessään korkein oikeus ei lämmennyt kaupungin esittämälle vahingonkorvausvaatimukselle vanhan kumitehtaan tontin puhdistuskulujen korvaamisesta, vaan totesi kaupungin olleen asiassa liikkeellä liian myöhään.
Keravan kaupunki osti vuonna 2003 vanhan kumitehtaan tontin, jolla Nokia oli aikoinaan harjoittanut kumitehdastoimintaa 1980-luvun puoliväliin saakka. Tontti oli siirretty vuonna 2001 apporttina Nokia Oyj:n tytäryhtiölle.
Kun kaupunki myi tontin edelleen vuonna 2009, niin kiinteistön maaperästä löytyi haudattuna ollutta kumijätettä. Nämä jätteet kaupunki kuskasi omalla kustannuksellaan pois tontilta. Puhdistamisesta syntyneistä yli 260 000 euron kustannuksista esitettiin korvausvaatimus tytäryhtiölle vuonna 2011 ja emoyhtiölle 2012.
Velka vanhentui
Päätöksessään korkein oikeus katsoo kaupungin menettäneen oikeutensa vedota kiinteistön virheeseen myyjänä ollutta tytäryhtiötä kohtaan, koska kaupunki ei ollut tehnyt reklamaatiota kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta. Tytäryhtiön ei ollut myöskään näytetty toimineen kiinteistön kaupassa kunnianvastaisesti ja arvottomasti tai törkeän huolimattomasti.
Ennen kaupan syntyä tytäryhtiö oli pyrkinyt selvittämään kiinteistön tilaa ja teettänyt ulkopuolisella asiantuntijalla kiinteistön maaperätutkimuksen. Marraskuussa 2002 valmistuneessa asiantuntijan tutkimusraportissa ei ollut havaittu alueella olevan kumijätettä. Myös kaupunki oli ennen kauppaa teettänyt omia tutkimuksiaan, mutta kaupunginkaan teettämissä tutkimuksissa ei ollut havaittu kumimassaa.
Kolme päivää myöhässä
Emoyhtiötä kohtaan esitetty korvausvaatimus taas oli ehtinyt vanhentua. Kun tontilla oli pidetty kumijätteen löytämisen johdosta katselmus 17.6.2009, niin vaatimus esitettiin Nokia Oyj:lle vasta reilut kolme vuotta myöhemmin 20.6.2012. Kaupungin viralliseen sähköpostiin kumimassalöydöksestä oli ilmoitettu tosin 22.6.2009, mutta kaupungin edustajia oli ollut paikalla katselmuksessa, joten velan vanhenemisajan laskettiin alkaneen katselmuspäivästä.
Näin ollen yli 260 000 euron tontin puhdistuskustannukset jäivät kaupungin hoidettavaksi. Lisäksi loppulaskua kasvattavat mittavat oikeudenkäyntikulut. Aiemmin asiaa käsitelleistä oikeusasteista käräjäoikeus tuli samaan lopputulokseen korkeimman oikeuden kanssa. Sen sijaan hovioikeus olisi maksattanut puhdistuskustannuksista noin 209 000 euroa Nokia Oyj:llä.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätös kokonaisuudessaan
