Teknologia tulee vauhdilla mukaan hoivatyöhön: Robotit töihin!
Juha Jussila on ollut mukana ohjelmoimassa Nao-robotille erilaisia hoivatyössä tarvittavia ominaisuuksia. (Kuva Matti Valli)
Syyskuussa 2016 julkistetun EVA-raportin mukaan ainakin yksi viidesosa sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtehtävistä voitaisiin pian antaa robottien hoidettavaksi 2-3 vuoden kuluessa. Vauhti kuulostaa hurjalta. Lähdimme katsomaan, mitä hoivarobotiikan alalla tapahtuu.
Raportin mukaan robotit kuljettaisivat potilaita ja tarvikkeita, tallentaisivat tietoja ja annostelisivat ja jakelisivat lääkkeitä. Raportissa esitetyt johtopäätökset perustuvat markkinoilla oleviin ja tulossa oleviin robotiikan sovelluksiin.
Sastamalan Karkussa, noin 50 kilometriä Tampereelta Turun suuntaan, toimii robotiikan ja muun hoivateknologian kehittämiseen ja opiskeluun suunniteltu opetustila. Sitä ja siellä tapahtuvaa opetusta hallinnoi Sastamalan koulutuskuntayhtymä SASKY.
Taustalla on EU:n aluerahaston tuella vuosina 2011- 2014 toteutettu Koti-hanke.
– Projektin jälkeen opetusministeriö lähti vuonna 2014 tukemaan hoivateknologiaan keskittyvää koulutuskokeilua. Kolmannella vuosikurssilla opiskelee nyt 14 opiskelijaa; toisella vuosikurssilla heitä on kahdeksan. Kokeilu kestää vuoteen 2018 asti, kertoo hoivatekniikan kurssia vetävä Koti-hankkeen projektipäällikkö Hannu Kaunisto.
Opiskeluun kuuluu muun muassa robottien toiminnan ohjelmointia sekä niiden ja erityisryhmille tarkoitettujen liikuntavälineiden mekaanisen vikojen korjaamista.
Vielä ei tiedetä, nähdäänkö tämänkaltaisen opetuksen järjestäminen jatkossakin tarpeelliseksi. Sastamalan lisäksi vastaavanlaisen kokeilun piirissä on viisi muutakin paikkakuntaa.
Nao-robotti opetuskäytössä
Hyvin on opittu. Ranskalaista alkuperää oleva Nao-robotti tervehtii ja kertoo, että tälle ollaan valmistamassa matkapuhelimella toimivaa sovellusta muun muassa jumppien ohjaamiseen. Vielä se ei siirrä tavaroita eikä auta muissakaan askareissa.
Tulossa on kuitenkin seuraavaa sukupolvea edustava Naon isoveli Romeo, joka kookkaampana ja voimakkaampana pystyy jo aputöihin. Romeo voidaan esimerkiksi ohjelmoida hellan toimintojen käyttämiseen. Pikkuveli Naolle kehitetyt ohjelmat kelpaavat todennäköisesti pienin muutoksin myös Romeolle.
– Syksyn ja talven aikana olemme ohjelmoineet robotille erilaisia opetusohjelmia. Nao voi periaatteessa muistuttaa lääkkeiden ottamisesta ja palovaroittimien pattereiden vaihdosta. Se voidaan opettaa kertomaan, miten toimia, kun soitetaan 112 -numeroon, kertoo ohjelmointityötä tehnyt opiskelija Juha Jussila.
Käytännön osaajille on selvästi tarvetta. Osalle opiskelijoista on jo luvattu vakituinen työpaikka valmistumisen jälkeen. Alaa opiskellaan kyllä esimerkiksi ammattikorkeakouluissa, mutta korkeakouluopinnot tähtäävät pikemminkin robottien suunnitteluun ja kehittämiseen kuin niiden kokoamiseen ja kunnossapitoon.
Opetustilan kallein laite on 56 000 euroa maksanut kanadalainen Jaco-robottikäsi, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi esimerkiksi sähköpyörätuoliin. Kevyttä laitetta voidaan ohjata ohjaussauvalla, silmän liikkeellä tai puhaltamalla. Se voidaan ohjelmoida tarttumaan maitopurkkiin ja tuomaan ruoka lusikalla suuhun.
Mutta miten Kaunisto omien edellä kerrotun ja omien kokemustensa mukaan arvioi EVA:n raportin näkemystä, että parin kolmen vuoden kuluttua 20 prosenttia hoitajien työstä voitaisiin korvata roboteilla?
– Pidän raportin näkemyksiä ylioptimistisina. Robottisukupolven kehitysikä on noin viisi vuotta. Monta vuotta olemme odottaneet Naon isoveljen Romeon tuloa markkinoille, mutta lupauksista huolimatta sen kehitystyö on aina viivästynyt syystä tai toisesta, Kaunisto kuittaa.
Apuvälineitä 3D-tulosteina
Robottien lisäksi talosta löytyy muutakin huipputekniikkaa. Kaunisto esittelee 3D-tulostimella tehtyä muovista pullonavaajaa. Apuvälineitä voidaan tulostaa yksilöllisesti niin, että ne vastaavat asiakkaan käden rakenteita ja toimintakykyä. Muovisen prototyypin pohjalta varsinainen apuväline tulostetaan 3D-metallitulostimella oppilaitoksen metallityöluokassa.
– Tulevaisuudessa lääkäri voi vastaanotollaan tulostaa täsmälleen oikean muotoisen tukirakenteen murtuneen ruumiinosan tueksi.
Kaunisto näkee tärkeänä, että hoivatekniikan tuella vanhukset, muistisairaat ja liikuntarajoitteiset voivat asua kotonaan nykyistä kauemmin. Laitoshoidon vuoro tulisi kuvaan vasta myöhemmin, ja sama tuttu tekniikka olisi vastassa sielläkin.
Sprinklereitä, älylattioita
Perinteisempää tekniikkaa löytyy opetustilan komerosta. Caverionin kehittämä kevyt sprinklerijärjestelmä sopii kerrostaloasuntoon tai omakotitaloon. Sammutusvetensä se ottaa vesijohtoverkosta. Komerosta vedetään putkistot huoneisiin. Suuttimista ei tule vettä vaan vesihöyryä. Järjestelmä on verkossa, joten tieto paineista ja hälytyksistä välittyy valvojille.
– Laitteiston asentaminen yksityisasentoon vaatii toki rakennusvalvonnan ja taloyhtiön luvan. Luvan saaminen ei varmaankaan tule tuottamaan vaikeuksia, koska laitteisto parantaa myös naapuriasuntojen paloturvallisuutta, mikäli seinän takana hella unohtuu päälle ja syttyy tulipalo.
Samassa tilassa on elektroniseen kalvoon perustuva älylattia, jonka alle asennetut anturit seuraavat, onko vanhus kotona, ulkona tai ehkä kaatunut, ja hälytys lähtee tarvittaessa.
Tekniikka on jo laajassa käytössä, mutta sen toimintavarmuudessa on vielä kehittämistä. Kaunisto harmittelee, että lattian toimintaa ohjaava ohjelmisto on varsin kallis ja sähkökatkoksen jälkeen se täytyy käynnistää uudelleen.
Nappilähetin kaulakoruun
Hannu Kaunisto on taustaltaan Nokian tuotekehitysinsinööri. Tässä projektissa hän on kehittänyt napin kokoisen radiolähettimen, joka voidaan asentaa vaikkapa vanhuksen kaulassa riippuvaan koruun.
– Hoitokodeissa henkilökunta voi seurata asukkaiden liikkeitä ja laitteiden toimintaa omasta monitoristaan. Järjestelmä hälyttää, mikäli asukas etenee päiväkävelyllään nappilähettimen kantaman ulkopuolelle.
Radiolähetysnappeja on myös asennettu keittiön pistorasioihin. Ne välittävät tietoa siitä, mitkä laitteet pistorasioihin on kytketty ja ovatko ne jääneet ehkä yöksi päälle.
– Seurantatekniikkaa on myös jääkaapissa. Tieto aamuisesta jääkaapin oven avauksesta välittyy hoitajien sähköpostiin, ja siitä hoitajaa tietää, että asukkaan asiat ovat kunnossa tänä aamuna. Valvontaa voidaan hoitaa ilman valvontakameroita.
Yksilöllinen värimaailma
Keittiön toiminnot on pitkälle mietitty. Keittiötason alla olevat laatikostot liikkuvat napin painalluksella taaksepäin, joten pyörätuolipotilas pysyy aterioimaan tason vieressä. Tasoa voidaan nostaa ja laskea.
Keittiöpaneelin värisymbolit tukevat muistia. Punainen väri esimerkiksi kertoo, että on aika ottaa lääkkeet; sininen muistuttaa, että on aika käydä jääkaapilla ja ottaa jotakin. Hellassa on automaattinen kemiallinen sammutusjärjestelmä rasvapalojen varalle.
– Vanhukset ovat hyvin yksiöllisiä näkemään esineitä eri värilämpötiloissa. Niinpä keittiön värimaailma sopeutetaan kullekin asukkaalle sopivaksi. Jos lusikat pakkaavat katoamaan, niin väriympäristön säätäminen voi poistaa ongelman, Kaunisto kertoo.
Karkussa opiskellaan myös lähihoitajiksi. Tekniikkatilassa lähihoitajaopiskelijat saavat tuntumaa huomispäivän työvälineisiin, joita he tulevat hyödyntämään jokapäiväisessä työssään.
– Hoitoalan teknistyminen voi muuttaa perinteisiä sukupuolirooleja. Terveystekniikka voi nimittäin houkutella poikia hoitorobottien maailmaan, mutta myös toisin päin, terveystekniikan kautta naisetkin saattavat saada kimmokkeen tekniikan opiskeluun, Kaunisto visioi.
– Hoitajien työtä täydentämään työympäristöön kaivataan teknisen puolen osaajia, jotka antavat käyttöopastusta sekä huoltavat ja korjaavat laitteita. Kymmeniä tuhansia euroja maksavat laitteet on yksinkertaisesti pidettävä kunnossa, Kaunisto toteaa.
MATTI VALLI
Artikkeli on julkaistu alunperin Kuntatekniikka 2/17 -lehdessä.
