Maakuntauudistusten myötä maankäyttö- ja elinvoimakysymykset korostuvat kuntien toiminnassa, saoo Kuntaliiton Anne Jarva.

Oulun yliopiston maantieteen laitoksen tohtorikoulutettava Jonne Hytönen on huolissaan eduskunnassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen seurauksista. Hän esitti ajatuksiaan Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla. Hän pelkää kaavoituksen tason laskevan.

Hytösen mukaan esitetyt lakimuutokset kuvastavat hallituksen uskoa siihen, että investoijien ja rakentajien etu on yhteiskunnan kokonaisetu.

– Usein näin on, muttei aina. Toivottavasti maakuntavaltuustoissakin ymmärretään, ­että kestävyyden tavoite voi olla ristiriidassa kaupallisten toimijoiden lyhyen aikavälin etujen kanssa, hän kirjoittaa.
Hytösen huoli perustuu muun muassa siihen, että kaavoituksessa kuntien kontrolli vähenee ja samalla valta kasvaa. Hän myös arvioi, että monissa kunnissa kaavoituksen resurssit ovat kovin rajalliset.

Kuntaliiton kehittämispäällikkö Anne Jarva ei tunnu olevan yhtä huolissaan muutoksista. Hän muistuttaa, että kaavoitusta ohjaavat säädökset sitovat kuntia edelleen eivätkä muutokset vaikuta kuntien kaavoitustarpeeseen.

ELYt valittaneet maltillisesti

Hallituksen esityksessä rajataan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten valitusoikeutta. Hytösen mukaan esitetyt perusteet eivät ole uskottavia.

– ELY-keskukset ovat tehneet vain vähän valituksia, mutta niiden tekemät valitukset ovat usein menneet oikeudessa läpi. Tämä osoittaa, että valitukset ovat olleet aiheellisia, Hytönen päättelee HS:ssa.

Kuntaliiton Anne Jarva on samoilla linjoilla arvioitaessa ELY-keskusten tapaa käyttää valitusoikeutta:

– ELY-keskusten valitusoikeus ei ole ollut kokonaisuuden kannalta ongelma, koska ELYt ovat käyttäneet valitusoikeuttaan varsin maltillisesti.

Jarva kuitenkin muistuttaa, että kuntien tulee kaavoituksessaan noudattaa asianomaista lainsäädäntöä riippumatta ELYn valitusoikeudesta.

Ongelmia on kuitenkin olut, jos ELYjen valitukset ovat pääsääntöisesti menneet läpi.

Kokonaisuus hallittava

Kuntien välisestä kilpailusta on päästävä eroon, Hytönen kirjoittaa. Kuntien kaavoitusvallan kasvattaminen ei hänen mukaansa tue tätä ­tavoitetta.

Jarvan mukaan vireillä olevat muutokset eivät vaikuta kuntien väliseen kilpailuasetelmaan.

– Kaavoituksen kokonaisuuden hallintaa korostavat sisältövaatimukset säilyvät ennallaan ja ne on kilpailutilanteessakin otettava huomioon.

– Kokonaisuuden hallinta on kunnalle tärkeää myös sen vuoksi, että kantaa esimerkiksi yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvat kustannukset, Jarva sanoo.

Kaupan sijoittuminen huolettaa

Hytösen mukaan mahdollisuuksia ohjata kauppaa kaavoituksessa aiotaan ylipäätään vähentää. Sen seurauksena kaupan investointien valuminen yksityis­autoilun varaan rakentuviin, ympäristö- ja ilmastotavoitteiden kannalta ongelmallisiin kohteisiin saattaa entisestään kiihtyä.

– Kaupan alan kilpailua voitaisiin edistää myös yhdyskuntarakennetta hajauttamatta, hän toteaa HS:ssa.

Jarva puolestaan huomauttaa, että voimassa olevien maakuntakaavojen ohjausvaikutus säilyy lakimuutoksen jälkeenkin, jolloin muutokset ovat joka tapauksessa hitaita.

– Kunta voi edelleen ohjata kaupan sijaintia osoittamalla kaupalle tarkoituksenmukaiset paikat yleis- ja asemakaavoissaan.

– Kunnilla tulisi säilyttää mahdollisuus antaa myös kaupan kokoa ja laatua koskevia määräyksiä, Jarva sanoo.

Kaavoituksessa tarvitaan osaamista

Hytönen on huolissaan kaavoituksen osaamisesta kunnissa.

– Suurella osalla kunnista on vähäiset tai olemattomat kaavoitusresurssit. Jos kunnassa ei ole riittävästi asiaan perehtyneitä osaajia, kokonaiskuva yhdyskunnan toivottavasta kehityksestä ohenee väistämättä.

– Hallituksen esittämät muutokset lisäävät kuntien valtaa riippumatta kaavoitukseen käytettävissä olevista voimavaroista. Vaarana onkin, että yhdyskuntien kehitystä tarkastellaan vastedes aiempaa lyhytjänteisemmin, Hytönen pelkää HS:n kirjoituksessaan.

– Verotuloja havitteleva paikallishallinto ei aina kykene huoleh­timaan yleisestä edusta tai kestävästä kehityksestä kaavoitusratkaisuja tehdessään. Silti kuntien kaavoi­tusta valvoneiden valtion viranomaisten roolia on supistettu, ja halli­tuksen esitys supistaisi sitä ­vielä ­enemmän, toteaa Hytönen.

Jarvan mukaan kunnissa on joka tapauksessa oltava omaa kaavoituksen osaamista.

Hän toteaa, että vireillä olevat maankäyttö- ja rakennuslain muutokset eivät vaikuta kuntien kaavoituksen tarpeeseen.

– Oma osaaminen on muutenkin välttämätöntä kaavoituksen strategisen luonteen vuoksi. Omaa asiantuntemusta tarvitaan myös konsulttitoimeksiantojen hankinnassa ja ohjauksessa sekä erilaisessa kumppanuusyhteistyössä.

– Sote- ja maakuntauudistusten myötä maankäyttö- ja elinvoimakysymykset korostuvat kuntien toiminnassa, jolloin oman osaamisen tarve on entistäkin suurempi.

Hytösen kirjoitus Helsingin Sanomissa on luettavissa täällä

EERO KARISTO

Anna Tienvieri
anna.keskinen@hel.fi
Jaa artikkeli
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*