Alimpien rakentamiskorkeuksien suositukset päivitetty

Nyt julkaistussa oppaassa suositukset alimmiksi rakentamiskorkeuksiksi säilyivät pääosin entisellä tasollaan. Edellisen kerran suositukset päivitettiin vuonna 1999. Oppaan tavoitteena on vähentää tulvista sekä maansortumista ja -vyörymistä rakennuksille aiheutuvia vahinkoja. Nämä ilmastonmuutoksen edetessä lisääntyvät riskit tulee huomioida riittävästi kaavoituksessa ja rakentamisessa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan Itämerellä merenpinnan nousun arvioidaan jäävän hieman maailmanlaajuisen keskiarvon alapuolelle, ja samanaikaisesti maankohoaminen lieventää merkittävästi merenpinnan nousun vaikutuksia. Sisävesillä ilmastonmuutoksen vaikutus riippuu tarkasteltavan vesistön ominaisuuksista.

Suomenlahdella merenpinnan nousu olisi Ilmatieteen laitoksen arvion mukaan noin 30 cm vuoteen 2100 mennessä. Pohjanlahdella maankohoaminen riittänee kumoamaan merenpinnan nousun vielä vuoteen 2100 saakka. Korkeimpien ennusteiden toteutuessa merenpinta nousisi kuitenkin kaikkialla Suomen rannikolla, Suomenlahdella jopa yli 90 cm.

Ilmastonmuutos tulee merkittävästi muuttamaan jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua, jolloin vesistöjen tulvariski voi kasvaa. SYKEn selvityksen mukaan etenkin talven ja syksyn virtaamien ja vedenkorkeuksien ennakoidaan kasvavan suurissa vesistöissä sateiden lisääntyessä ja äärevöityessä.

Suositusten tavoitteena on, ettei rakennuksille aiheutuisi tulvavahinkoja kuin keskimäärin kerran noin 100-200 vuodessa tai harvemmin esiintyvillä tulvilla. Uutta on se, että aallokon vaikutus ja rakennuksen alttius tulville on jatkossa aina arvioitava paikkakohtaisesti.

 

Itämeren rannalla suosituksissa on otettu huomioon maankohoaminen, merenpinnan nousu ilmastonmuutoksen seurauksena sekä sääilmiöiden aiheuttama vedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu. Sisävesien osalta suositus perustuu keskimäärin kerran 100 vuodessa toistuvaan tulvavedenkorkeuteen, johon lisätään tarvittaessa vesistön ominaispiirteistä tai ilmastonmuutoksesta johtuva lisäkorkeus.

Ilmastonmuutoksen seurauksena maankäytön suunnittelulla ja rakentamisen ohjauksella on entistä tärkeämpi rooli tulvavahinkojen ennaltaehkäisyssä.  Opas palvelee maankäytön suunnittelussa, rakentamisen ohjauksessa ja tulvariskien hallinnassa toimivia viranomaisia kunnissa, ely-keskuksissa,  maakuntien liitoissa sekä myös yksityisiä toimijoita kuten rakennushankkeeseen ryhtyviä ja vakuutusyhtiöitä.

Vuoden 2014 alusta alkaen poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien rakennus- ja irtaimistovahinkojen korvaaminen on muuttunut vakuutuspohjaiseksi. Lähes kaikki vakuutusyhtiöt ovat laajentaneet koti- ja kiinteistövakuutustensa turvaa kattamaan poikkeuksellisista vesistö-, merivesi- ja rankkasadetulvista aiheutuvat vahingot. Kiinteistön omistajan kannattaa selvittää sijaitseeko kiinteistö riittävän korkealla, kattaako kiinteistön vakuutus tulvavahingot ja miten tulviin voi varautua omatoimisesti.

Tulvariskit on arvioitu koko Suomessa yhtenäisin perustein. Arvioinnin perusteella on nimetty 21 aluetta, joilla vesistöjen tai meren tulvimisesta aiheutuvia riskejä pidetään merkittävänä. Vesistöjen tulvimisesta aiheutuu suurimmat riskit Rovaniemellä ja Porissa, meriveden noususta taas pääkaupungin ja Turun seuduilla.

Merkittäviksi nimetyille ja monille muille tulvariskialueille on valmisteltu tulvakartat, joista käy ilmi, minne tulva voi levitä ja minkälaista vahinkoa se voi aiheuttaa. Myös tulvariskien vähentämistoimenpiteiden suunnittelu on käynnissä. Merkittävien tulvariskialueiden suunnitelmiin kansalaiset voivat vaikuttaa 1.10.2014 alkavan kuulemisen aikana.

 

Paavo Taipale