Rakennustuotteiden hyväksyntään kansallisia vaihtoehtoja
Uudessa laissa on kyse on kansallisista hyväksyntämenettelyistä, jolla voidaan osoittaa, että rakennustuote täyttää säännösten mukaiset vaatimukset.
Laki tarjoaa rakennustuotteen kansalliselle hyväksynnälle kolme vapaaehtoista vaihtoehtoa, joista valmistaja voi valita sopivimman.
Ensimmäinen on nykyisenkaltainen tyyppihyväksyntä, joka perustuu ympäristöministeriön asetuksina annettaviin tyyppihyväksyntäasetuksiin.
Toinen on varmennustodistus, joka korvaa aikaisemman varmennetun käyttöselosteen ja tarjoaa tyyppihyväksyntää hallinnollisesti kevyemmän menettelyn rakennustuotteen hyväksymiselle.
Kolmas vaihtoehto on valmistuksen laadunvalvonnan varmentaminen, jolloin valtuutettu varmentaja varmentaa rakennustuotteen tuotantoprosessin.
Neljäs vaihtoehto rakennustuotteen hyväksymiseksi on rakennustuotteen varmentaminen rakennuspaikkakohtaisesti. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi aina edellyttää testaukseen tai asiakirjoihin perustuvaa kelpoisuuden osoittamista rakennuspaikkakohtaisesti, mikäli rakennustuotteen kelpoisuutta rakentamisessa käytettäväksi ei ole muulla tavoin osoitettu.
Laki koskee kaikkia niitä rakennustuotteita, joita ei voi CE-merkintä siksi, että ne eivät kuulu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai niille ei ole eurooppalaista teknistä arviointia. EU:n rakennustuoteasetuksen mukainen CE-merkintä tulee pakolliseksi valtaosalle rakennustuotteita 1.7.2013 lähtien.
– Laki jatkaa vakiintuneita käytäntöjä ja tarjoaa valmistajille vapaaehtoisia kansallisia vaihtoehtoja osoittaa rakennustuotteen kelpoisuus, jos tuote ei kuulu CE-merkinnän piiriin. Eri vaihtoehdot tarjoavat sekä kuluttajille, rakennusten suunnittelijoille että kuntien rakennusvalvonnoille mahdollisuuden vertailla tuotteiden ominaisuuksia helposti ja luotettavasti, kertoo asuntoministeri Krista Kiuru.
Laki tulee voimaan 1.7.2013 alkaen.
Ville Miettinen
