Asuntoministeri Krista Kiuru sai maaliskuun alussa Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskukselta (ARA) erityisryhmien asumisen tukemista koskevan selvityksen. Hänen mielestään tukien myöntämisprosessia tulisi arvioida uudelleen.

– Saamani selvitys osoittaa, että on tarvetta arvioida nykyistä tukien myöntämisprosessia ja tuen kohdentamista uudelleen. Meidän on selvitettävä, miten varmistamme, että tuki hyödyttää vain asukkaita, eikä se aseta palveluntuottajia erilaiseen asemaan. Arvioinnin on koskettava niin olemassa olevaa ohjeistusta kuin lainsäädäntöäkin, ministeri Kiuru toteaa ARAn viimeisimmästä tukikierroksesta saamastaan selvityksestä.

 

Kiurun mukaan ARA on itsekin kiinnittänyt jo vuonna 1999 huomiota maksullisen palvelutoiminnan asuntojen vuokraustoiminnalle aiheuttamiin riskeihin. ARA on silloin ilmoittanut, että se tulee kiinnittämään erityistä huomiota kustannusten oikeaan kohdentumiseen asumisen ja toiminnan kesken. ARA ei ole käsitellyt selvityksessä tekemäänsä valvontaa tässä asiassa.
 
– Selvitys osoittaa, että ongelma on olemassa. ARA on noudattanut erityisryhmille tarkoitettujen asuntojen rakentamiseen myönnettävien avustusten varauspäätöksiä tehdessään tukilainsäädännössä ja ympäristöministeriön ARAlle antamassa ohjeistuksessa asetettujen ehtojen kirjainta. Lainsäädännön ja ohjeistuksen tavoite ja henki siitä, että palveluasumisen omistaminen ja palvelun tuottaminen olisivat tosiasiallisesti eriytettyinä eri toimijoille, ei ole kuitenkaan toteutunut kaikissa tapauksissa. Tämä on mielestäni ongelma, ministeri Kiuru jatkaa.
 
Kiurun mukaan ARAn selvityksessä on arvioitu kilpailuneutraliteettia. Selvityksessä ei kuitenkaan käsitellä sitä, voiko palveluntuottaja saada välillistä hyötyä siitä, että se saa yhteiskunnan tukea palvelutilojen rakentamiseen tai voiko kunta asettaa haluamansa palveluntuottajat etusijalle laittaessaan palvelutalohankkeita paremmuusjärjestykseen.
 
– Äärimmillään tämä voisi tarkoittaa sitä, että palvelujen tuottajaksi pääsee vain rakentamalla palvelutilat ja palvelutilat rakentaa vain se, joka saa yhteiskunnan tuen. Näin ei voi olla, ja siksi tähän on puututtava. On ensiarvoisen tärkeää, että palveluntuottajan valinta valtion tuella rakennettuun palvelutaloon tapahtuu hankintalain mukaisessa, kaikille avoimessa ja syrjimättömässä hankintaprosessissa. Tällöin ei synny kilpailun vääristymiä, Kiuru sanoo.
 
Myös arvonlisäverotuksen näkökulmasta kilpailuneutraliteetti kaipaa jatkoselvittämistä. Kiurun mukaan lähtökohtana pitää olla, että ARAn tukea saaneen yleishyödyllisen yhteisön omistava palveluntuottajayhtiö ei voi olla kuntien kilpailutuksessa edes välillisesti paremmassa asemassa kuin muut kilpailutukseen osallistuvat palveluntuottajat.
 
Paavo Taipale

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.