Suomessa on yli 22 000 maa-aluetta, joiden maaperään on voinut päästä haitallisia aineita. Näistä reilu kymmenesosa voidaan joutua puhdistamaan yhteiskunnan varoilla. Lasku voi nousta 160 miljoonaan euroon.

Pilaantumisen tutkimisesta ja puhdistamisesta vastaa ensisijaisesti pilaaja ja toissijaisesti kiinteistön haltija. Vastuullinen ei kuitenkaan aina pysty maksamaan kustannuksia. Näitä isännättömiä alueita on laskettu olevan Suomessa ainakin 2 500 kappaletta, ja niiden tutkimiseen ja puhdistamiseen tarvitaan yhteiskunnan rahoitusta.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on toteuttanut hankkeen, jossa selvitettiin isännättömien pilaantuneiden maa-alueiden määriä Suomessa. Selvityksessä käytetty aineisto perustuu valtakunnalliseen maaperän tilan tietojärjestelmään, johon on kerätty tietoa maaperää yleensä pilaavista toiminnoista sekä pilaantuneiksi todetuista ja jo puhdistetuista maa-alueista.

Selvityksen mukaan puhdistustoimenpiteitä tarvitsevista kohteista noin 2 500 on isännättömiä. Tämä on noin 11 prosenttia kaikista kohteista. Näistä kohteista noin 1 900 on niin sanottujen herkkien alueiden (pohjavesialueet, asutus, vesistö) välittömässä läheisyydessä. Jos kaikki herkkien alueiden läheisyydessä olevat isännättömät kohteet tutkittaisiin ja arviolta puolet jouduttaisiin kunnostamaan, olisivat tutkimus- ja kunnostamiskustannukset 80−160 miljoonan euron luokkaa riippuen siitä, mikä kunnostusten kustannustaso on tulevaisuudessa.

Hankkeen taustalla on muun muassa EU:n komission valmistelema maaperänsuojeludirektiiviehdotus, jossa edellytetään jäsenmailta kunnostusstrategian laatimista ja toissijaista rahoitusjärjestelmää. Ympäristöministeriö halusi selvittää, paljonko Suomessa on maa-alueita, joiden tutkiminen ja kunnostaminen vaativat tulevaisuudessa yhteiskunnan rahoitusta.

Antti Pulkkinen

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.