Kaupunkisuunnittelu on monimutkaista jonglöörausta, jossa yhdistyvät asukkaiden toiveet, ilmastonmuutoksen asettamat vaatimukset ja esteettiset arvot. SKTYn hallituksen jäsen Laura Hietakorpi avaa työtään, jossa päätökset näkyvät katukuvassa vasta vuosien päästä, ja ne muokkaavat tulevien sukupolvien elinympäristöä.
Kompromisseja ja katutason katseltavaa
Helsingin kaupungin johtavana arkkitehtinä toimivalle Laura Hietakorvelle itselleen kaupunkisuunnittelussa on omakohtaisesti tärkeintä tärkeintä on tila rakennusten välissä ja kuinka siitä tehdään kiinnostavaa erityisesti kävelijöille ja pyöräilijöille. Arkkitehdin työ on kuitenkin jatkuvaa tasapainoilua, jossa täytyy sovittaa yhteen lukuisa määrä erilaisia ja joskus ristiriitaisiakin tekijöitä. Kuntatekniikan vaatimukset, tiukat budjetit, poliittiset päätökset, asukkaiden toiveet sekä liikennesuunnittelu on saatava toimimaan yhtenäisenä kokonaisuutena.
Jotta kaupunki palvelisi asukkaitaan parhaalla mahdollisella tavalla, on väistämättä tehtävä kompromisseja. Työssä katsotaan todella pitkälle tulevaisuuteen: tämän päivän suunnittelupöydällä tehtävät ratkaisut näkyvät valmiina usein vasta vuosien päästä, ja niitä käyttävät seuraavat sukupolvet.
Ilmastonmuutos muuttaa kaupunkikuvaa
Euroopan viime vuosien kuumat kesät ovat nostaneet ilmastonmuutokseen varautumisen vahvasti kaupunkisuunnittelun keskiöön. Laura kertoo, että Helsingissä tilanne on metsäpinta-alan ja puiden latvustojen ansiosta vielä melko hyvä, mutta täälläkin on jouduttu nopealla aikataululla varautumaan lisääntyvään kuumuuteen. Paikallisiin lämpöolosuhteisiin vaikuttaa merkittävästi se, kuinka ison osan puiden latvat peittävät alueen pinta-alasta, niinpä rakennettujen alueiden viherryttämistä pyritään parantamaan jatkossa, ja viheralueille rakentamista mietitään tarkkaan.
Usein kuulee ihmeteltävän, miksi esimerkiksi Jätkäsaaren tai Pasilan kaltaisilla uusilla asuinalueilla vihreys ei juuri näy. Laura selittää tämän johtuvan siitä, että kyseisten alueiden suunnittelu aloitettiin kymmenen vuotta sitten täysin erilaisilla prioriteeteilla. Tuolloin ihanteena oli luoda erittäin tehokas ja tiivis urbaani kaupunkitunnelma.
Nykyään vihreyden määrä otetaan maailmalla huomioon huomattavasti vahvemmin. Esimerkiksi Pariisissa jo puretaan asfalttia uuden kasvillisuuden tieltä. Laura pohtii, että tulevaisuudessa Helsingissäkin saatetaan seurata puiden määrää, hiilinieluja ja läpäisevien pintojen alaa yhä tarkemmin. – Suunnittelusta rakentamisen aloittamiseen voi mennä viisi vuotta. Suurilla alueilla voi kestää 10 tai jopa 20 vuotta, ja puut kasvavat hitaasti! Puiden palauttamisesta katukuvaan keskustellaan kyllä jo.
Estetiikan ja hyvinvoinnin yhteys
Modernistisen arkkitehtuurin perusperiaatteisiin kuuluu, että rakennuksen tulee aina näyttää oman aikansa tuotteelta, sekä siltä mikä sen todellinen käyttötarkoitus on. Rakennusten estetiikka, harmaus ja värien puuttuminen, kuitenkin herättää Suomessa säännöllisesti kiivastakin keskustelua. Lauran mukaan Suomessa vaikuttaa vahva skandinaavinen muotoiluperinne, joka on ollut perinteisesti melko minimalistinen.
– En usko, että eteläeurooppalainen tyyli sopisi tänne, sillä meillä on erilainen rakennusperinne sekä erilainen valo. Arkkitehtuurin suuntaukset kuitenkin muuttuvat jatkuvasti. Pikku-Huopalahti on hyvä esimerkki onnistuneesta kaupunkisuunnittelusta. Siellä vaihtelevat rakennusten muodot, värit, aukiot ja yllättävät reitit.
Rakennetulla ympäristöllä on myös tutkitusti ihmisten hyvinvointia tukeva merkitys. Cambridgen yliopistossa tehdyn koetutkimuksen mukaan modernin, pelkistetyn ympäristön on havaittu voivan aiheuttaa jopa stressiä ja epämukavuutta kaupunkilaisille.
Pitäisikö ympäristön vaikutusta opettaa jo arkkitehtiopiskelijoille? – Kyllä se voisi olla hyvä idea. Olen opiskellut myös ympäristöpsykologiaa osana opintoja, ja uskon, että ympäristön vaikutuksia ihmisiin voitaisiin tutkia enemmän. Arkkitehtiopiskelijana koin, että ympäristö kaipaisi enemmän huomiota, ja sitä voisi painottaa koulutuksessa enemmän. Nykyään pitkän aikavälin suunnittelua tehdään onneksi yhä enemmän nimenomaan asukkaita ja käyttäjiä varten.
Maanalainen tekniikka ja kiertotalouden nousu
Näkyvän esteettisyyden ja vihreyden lisäksi kaupunkisuunnittelijoiden on huomioitava maan alla kulkeva näkymätön, mutta runsas ja alati kasvava kunnallistekniikka. Kaupunkien kadut ovat täynnä erilaisia putkia ja teknologiaa, jotka kilpailevat tilasta esimerkiksi puuistutusten kanssa. Suunnittelijoiden onkin jätettävä maastoon tilaa tulevaisuuden tarpeille, jotta kaupunkirakenne kestää ajan tuomia muutoksia ja järjestelmiä voidaan päivittää sujuvasti.
Helsingin kaupunginhallituksen elokuussa hyväksymä uusi ilmasto-ohjelma painottuu liikenteeseen, mutta tulee vaikuttamaan myös rakentamiseen. Koska täysin tyhjää tilaa uudisrakentamiselle ei kaupungissa enää juuri ole, suunnittelua on tehtävä yhä enemmän jo valmiiksi rakennetuille alueille.
Suuri muutos Lauran työssä nykyään liittyykin kiertotalouteen: kokonaan purkamisen sijaan mietitään yhä tarkemmin, miten vanhoja rakennusosia voidaan hyödyntää uudelleen, ja miten olemassa olevien rakennusten käyttötarkoitusta voidaan fiksusti muuttaa. –Rakennusmateriaalit ja energiaratkaisut ovat asioita, joihin kaavoittaja voi vielä osin vaikuttaa, ja joilla on merkitystä rakentamisen hiilipäästöjen kannalta.
Hitaus on hyve
Kaupungin suunnittelu kokonaan uusille sukupolville luo Lauran mukaan väistämättä hieman paineita, mutta on samalla jännittävää työtä. Hän tiedostaa vahvasti oman työnsä ja tekemiensä linjausten vaikuttavan monien ihmisten elämään. – Tässä ammatissa ei tule koskaan valmiiksi, vaan aina voi oppia lisää. Yritän etsiä tutkimustietoa ja käyttää sitä tulevaisuutta ajatellen.
Vaikka kaupunkisuunnittelu on hidasta, Laura pitää hitaasti etenevää prosessia itse asiassa erittäin hyvänä asiana. – Hitaus antaa aikaa miettiä asukkaiden ja päättäjien kanssa, ja siten voimme olla varmoja, että oikea päätös on tehty.
