Jyväskylän vesitornisortuman tutkinta valmistumassa

Jyväskylän vesitornisortuman onnettomuustutkinta on valmistumassa, ja Onnettomuustutkintakeskus julkistaa raporttinsa tapahtumasta syyskuussa. Turman syy oli vesisäiliön alareunaa vannehtivien järeiden teräskimppujen pettäminen vetymurtuman takia.

Onnettomuustutkintakeskuksen johtava tutkija Kai Valonen kertoo vetymurtuman uhkaavan juuri  erikoislujia teräksiä, joita käytetään muun muassa vesitorneissa ja silloissa vetolujuuden takia.

Ulkomailla vetymurtuman tiedetään aiheuttaneen aiemmin ongelmia varsin nopeasti teräksen käyttöönoton jälkeen. Murtumien syyksi havaittiin teräksen valmistusprosessin yhteydessä syntynyt vety, minkä takia valmistusohjeita päivitettiin vuonna 1978. Tätä nuoremmissa teräksissä valmistuksesta johtuvaa vetyriskiä ei tiettävästi ole.

– Jyväskylän tapauksessa tilanne oli toinen. Vety ei syntynyt metallin valmistuksessa vaan ruostumisprosessin yhteydessä. Onnettomuuden perimmäisenä syynä voidaankin nähdä terästä ympäröivän betonin kastuminen, mikä johti metallin ruostumiseen ja näin vedyn syntymiseen, Valonen sanoo.

Sadevesi on päässyt betoniin kahta reittiä, joista toinen on ollut yläpuolisten betonielementtien väliset saumat. Nämä on periaatteessa tiivistetty elastisella massalla, mutta täyttö on ollut riittämätön. Toinen reitti on syntynyt säiliön ulkovaipan ja täyttöbetonin väliseen tilaan, johon ylhäältä valuva sadevesi on päässyt tunkeutumaan.

Riittämätön sadevesisuojaus ja betonin kostuminen huomattiin jo vuonna 2002. Vaikka erikoislujan teräksen vetyriski oli tiedossa, järeiden teräsnippujen pettäminen oli Valosen mukaan kaikille yllätys.  Haurastumisen vauhdista ei ollut käytännön kokemusta, eikä tätä osattu ennakoida torneja rakennettaessa nelisenkymmentä vuotta sitten.

– Betonirakentaminen kehittyi tuolloin kovaa vauhtia ja uusi, innovatiivinen menetelmä tarjosi kunnille nopean ja edullisen tavan rakentaa kipeästi kaivattua uutta infrastruktuuria.

 

 

Kai Valonen kiittää ripeyttä, jolla monissa kunnissa on reagoitu Jyväskylän tapaukseen. Heti onnettomuuden jälkeen tornien omistajat alkoivat hakea aktiivisesti tietoa riskirakenteiden tunnistamisesta ja korjaamisesta.

– Akuutti tiedontarve oli valtava.

Valonen kuitenkin harmittelee sitä, ettei käytössä ole mitään vakiomenettelyä ongelmarakenteista tiedottamiseen. Lainmukainen menettely on tehdä ilmoitus turvallisuusuhasta, jos tällainen havaitaan. Tämän jälkeen toivotaan, että ilmoitus tavoittaa kohderyhmänsä ja joku ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin.

Jyväskylän tapauksen jälkeen eräänlaisena ”ensiapuna” kuntia neuvottiin pienentämään riskitornien kuormaa veden määrää vähentämällä. Myöhemmin, tarkempien tutkimusten valmistuttua ohjeistusta voidaan lisätä ja tarkentaa.

– Tarvetta olisi kuitenkin samanlaiselle järjestelmälliselle ja kaikki tavoittavalle rutiinimenettelylle, mitä sovelletaan esimerkiksi auto- ja lentokoneteollisuudessa ongelmien ilmetessä.