Rakennusvirheet kerätään pankkiin ja tieto otetaan käyttöön
Korjausrakentamisen aikainen talojen huputus on vähentänyt kosteusvaurioita. (Kuva: Heli Sorjonen)
Yhteisesti ylläpidetty virhepankki auttaisi tiedon levittämisessä. Selityksiä kyllä löytyy rakennusvirheille. Milloin syy on rakentamisen pitkän ketjun lukuisat osapuolet, milloin taas hankkeen ainutlaatuisuus ja ulkotyöhön liittyvät vaikeudet. Ja usein syyksi tarjotaan myös työntekijöiden heikkoa ammattitaitoa, puutteellista työnjohtoa tai tilaajien amatöörimäistä valvontaa.
-Rakennusalalta puuttuu virheistä oppimisen kulttuuri. Perinteisesti palkitaan täydellisistä suorituksista, mistä on seurauksena virheiden peitteleminen. Näin toimien emme opi virheistämme, vaan teemme samoja virheitä aina uudestaan. Jos laatua halutaan nostaa ja virheitä välttää, ne on tiedostettava ja niistä on otettava opiksi!, korostaa FISE Oy:n toimitusjohtaja Marita Mäkinen.
Taustaa hänen lausumalleen antaa FISEn ylläpitämä virhepankki, joka palveluna on vuosikymmenen ikäinen. Alkujaan se oli nimenomaan ammattilaisille kohdistettu.
Päätehtävä FISEllä on kylläkin rakennusalan henkilöpätevyydet.
Virhepankin keräämisen käynnisti useat hallisortumat 2000-luvun alussa ja suuronnettomuuksien tutkintalautakunnan näiden seurauksena antama suositus. Tavoitteena oli julkinen tietokanta, jossa jaetaan tietoa ongelmatilanteista sekä tapahtuneista onnettomuuksista ja vaurioista. Samalla haluttiin tuottaa informaatiota vastavuoroisuusperiaatteella ja estää virheiden toistuminen.
-Olemme luoneet palvelun koko rakennusalan kehittämiseksi. Palvelua aktiivisesti käyttäen alan ammattilaiset voivat viestiä, että haluamme jakaa tietoa avoimesti ja oppia. Näin paranamme alan mainetta.
Korttien tekoprosessi on ollut raskas
FISEn taustaryhmien asiantuntijoiden laatimia virhekortteja on tällä hetkellä vasta runsaat 60. Prosessia uudistettiinkin tänä vuonna ja kevyemmällä ilmoitusmenettelyllä Marita Mäkinen uskoo tuotettavan nopeasti uusia virhekuvauksia.
Erityisen vähän virhepankissa on pohjarakentamiseen liittyviä kortteja, mitä johtaja Jouko Viitala Graniittirakennus Kallio Oy:stä harmittelee.
-Jatkuvastihan virheitä meidänkin sektorilla tehdään, mutta ilmoituksia ei vaan tule. Silloin ei myöskään niitä voida analysoida eikä löytää keinoja virheiden välttämiseksi. Syyn tähän ymmärrän hyvin inhimillisestä näkökulmasta. Avoin virheestä puhuminen on arka asia. Varsinkin, kun meidänkin alamme tapoihin kuuluu, että heti aletaan etsimään syyllistä, Viitala sanoo.
Merkittävänä esteenä virhepankin kasvulle Viitala pitää virhepankin huonoa tunnettuutta sekä koko prosessin raskautta ja sen vaatiman työpanoksen suuruutta. Kiireiset työpäivät eivät mahdollista irrottautumista tähän lisätyöhön, jos siitä ei ole työntehneelle suoranaisesti mitään hyötyä.
Virhepankin vähäistä tunnettuutta ihmettelee myös Suomen Kiinteistöliiton kehityspäällikkö Jari Virta. Koko ketjun tulisi tilaajista ja suunnittelusta viimeiseen tee-se-itse-mieheen hyödyntää pankkia.
Taloyhtiöissä tiedon levittäjinä voisivat olla isännöitsijät aina, kun he saavat tiedon asuntoihin suunnitelluista korjauksista. Vastaavasti kunnissa rakennustarkastajien tulisi levittää tietoa pankista sekä ammattilaisille että omatoimisille remonttimiehille.
-Tietenkin myös pankin sisällön laajuuteen on kiinnitettävä voimakkaammin huomiota. Vaikka se oli alkujaan ammattilaisille suunnattu, on analysoiduista virheistä paljon hyötyä myös taloyhtiöiden osakkaille ja asukkaille heidän tehdessään omia remppojaan. Ongelmana on vain pankin huono tunnettuus, Virta sanoo.
Virheiden raportointi tavaksi
Maarakentamisen vähäiseen osuuteen on kiinnittänyt huomiota myös Vantaan kaupungin geotekniikkapäällikkö Heikki Kangas. Koska tälläkin sektorilla tapahtuu virheitä, olisivat virhekuvaukset erittäin tervetulleita.
Hyvinä maakosteutta käsittelevinä esimerkkeinä hän pitää kortteja, jossa ryömintätilaisen alapohjan kosteuden poisto ei toimi (kortti 61), tai jossa kerrotaan kapillaarisen kosteuden pääsystä maanvaraisiin alapohjarakenteisiin (kortti 45). Näitä virheitä on tyypillisesti 1960-luvulta 1990-luvulle asti. Oikein toteutettuna sekä ryömintätilainen, tuulettuva että maanvarainen alapohja ovat hyviä rakentamistapoja.
Kangas korostaa sitä, että virheistä raportoimisen tulisi palvella koko alaa. Kenenkään edun mukaista ei ole jättää välittämättä tärkeää tietoa. Syynä nykyiseen infra-alan vähäiseen osuuteen virhekorteista on ehkä tiedotuksen keskittyminen talopuolelle. Myös infrasektorin tiedotuksen tulisi aktivoitua.
-Kutsunkin alamme toimijat mukaan ilmoittamaan virheistä. Niitä on todettavissa kaikissa rakentamisen vaiheissa suunnittelusta ylläpitoon asti. Erityisesti vaativissa taitorakenteissa, kuten sillat, tunnelit ja syvät kaivannot, ovat oikeat toiminta- ja rakennustavat tärkeitä. Olisi tärkeätä raportoida lisää myös rakennusten maa- ja kuivatusrakenteissa havaittuja virheitä, Kangas painottaa.
Rakennuttajien aktivoiduttava
Tilaajien ja rakennuttajien tulisi rakennushankkeen osapuolista aktiivisemmin osallistua pankin laajuuden kasvattamiseen ja tunnettuuden lisäämiseen. Myös vakuutusyhtiöiden intresseissä Jouko Viitala luulisi olevan virhepankin kehittymisen.
-Sehän on selvä, että analysoidulla virheellä, jonka aiheuttanut juurisyy on löytynyt, on suuri merkitys rakentajille ja rakentamisen laadulle, jos tieto saadaan jalkautettua kentälle.
-Nykymuodossaan virhepankki ei kuitenkaan toimi. Sitä pitää pystyä kasvattamaan ja tunnettuutta lisäämään. Nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Jotta kortteja syntyy, pitää olla selkeä kannuste, jolla merkittävä työpanos tulee tekijöilleen mielekkääksi. Kitka ryhtyä analysoimaan omia virheitään on tällä hetkellä liian suuri, Viitala miettii.
Yrityksissä tietenkin aina analysoidaan omia toimintatapoja ja virheitä, mutta kun tulosten systemaattinen käsittely ja tiedon levittäminen ovat yrityksen sisälläkin haaste, niin ulkoisesti se on moninkertainen. Jotkut myös ajattelevat, että naapureille ei levitellä tietoa kalliista oppirahoista eli tieto pidetään tämän takia omassa piirissä.
Tätä ”mustasukkaisuutta” ei rakennuttajapuolella luulisi olevan, joten aktiivisuutta Viitala toivoisi sieltä löytyvän. Heidän tulisi ajatella, että tämä kannattaa jakaa kaikille, koska siitä on koko alalle hyötyä.
Raportinteko osaksi urakkasopimusta?
Tunnettuuden parantamiseksi Jari Virta ehdottaa tehtäväksi korteista esittelykalvoja, joita kouluttajat voisivat liittää puheenvuoroihinsa. Kun näitä paremman korjausrakentamisen ”matkasaarnaajia” on lukuisia, tieto pankista ja sen hyödyistä leviäisi nopeasti.
Virhepankin käyttöä lisättäessä tunnettuus ei kuitenkaan riitä, vaan käytettävyys on ensiarvoisessa asemassa. Virta korostaakin korttien visuaalisuutta tärkeänä tavoitteena.
Mutta miten saataisiin syntyneestä virheestä raportti?
Jotta halu panostaa selvitystyöhön lisääntyisi, sisällyttäisi Jouko Viitala poikkeamaraportin kirjoittamiskannusteen tai -velvoitteen urakkasopimukseen. Systeemin tunnettuuskin alkaisi tällöin automaattisesti lisääntyä.
-Kun riita on taloudellisesti loppuun selvitetty ja siitä uhkaa sakko, olisi se oikea hetki sopia virhekuvauksen tekemisestä. Taloudellisten seuraamusten sijasta voisi urakoitsijan tuottaa raportin. Silloin yrityksessä voitaisiin hyväksyä ne kustannukset, joita syntyy suunnittelijoiden selvitystyöstä ja kuitata omankin organisaation ylityölaskut. Sieltä voisi löytyä kannustinta ja piiskaa sopivassa suhteessa kaikille osapuolille. Virhepankkiin olisi toimijoille kannattavaa tutustua, kun kannustetta ei olisi tiedossa virhepankissa jo tunnistetuista virheistä, Viitala linjaa.
Marita Mäkinen muistuttaa, että viisas oppii virheistä, tosiviisas toisten virheistä ja yliviisas ei opi mitään eikä mistään!
FAKTA
VIRHEPANKKI LAAJENEE
FISEn rakennusvirhepankin tietokanta syntyy toteutuneista virheistä rakentamisen eri vaiheissa. Kortit kertovat ongelmatilanteista, jotka asiantuntijaryhmä on taustoittanut ja täydentänyt konkreettisiksi virhekuvauksiksi varmistaen samalla tietokannan yhtenäisen rakenteen ja termistön.
Rakennusvirheet on luokiteltu seuraavin perustein:
– uudis- tai korjausrakentamishankkeen tai molempien virhe
– rakennustyyppi ja rakennuksen valmistumisvuosi
– materiaalin, suunnittelun, tutkimuksen, toteutuksen, valvonnan, ylläpidon virhe.
Vuodenvaihteessa aloitetun pankin verkkopalvelun tavoitteena on saada kuluttajiltakin virhekuvauksia. Niiden asiantuntijakäsittely ennen julkaisemista on kortteja kevyempi, mikä nopeuttaa myös pankin laajenemista. Vuosittain arvioidaan saatavan useita kymmeniä virhekuvauksia.
RISTO PESONEN
Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Kuntatekniikan numerossa 1/2018.
