Valaistustekniikan huikea kehitys näkyy Länsimetron asemilla

Länsimetron suunnittelu ja toteutus on osunut ajanjaksolle, jolla ledivalaistus on käytännössä syntynyt.

– Haastavinta on ollut ledin kehitys, valaistussuunnittelusta vastannut Valoa Designin toimitusjohtaja Roope Siiroinen kertoo.

– Valaisimet ovat muuttuneet ledpohjaisiksi, ja viimeiseen saakka oli arvioitava parhaat instrumentit. Jotkin ratkaisut muuttuivat vielä urakkavaiheessa.

Länsimetron yleisvalaistuksen on valmistanut Tampereen länsipuolella Siurossa sijaitseva Purso Oy. Yrityksen osuuteen kuuluvat kaikki muut paitsi näyttävät arkkitehtien suunnittelemat valaisimet. Muun muassa laiturialueiden, liukuportaiden ja käytävien valaisimet tulivat Pursolta.

Purson liiketoiminnan kehitysjohtaja Mika Lehtonen oli tiiviisti mukana valaisinten ja niiden alumiinisten kiinnikeprofiilien suunnittelussa ja tuotannossa.

– Asemien valaistusta on himmennetty aika tavalla, Lehtonen kertoo. – Yleisvalaistuksen kirkkaus voidaan tarvittaessa jopa tuplata.

– Valaistusta voidaan myös säätää jatkuvasti erilaisiin tarpeisiin. Valaisimia ohjaava tekniikka pystyy esimerkiksi siihen, että laiturin valotaso nousee ennen junan saapumista ja laskee junan lähdettyä.

Häiriötilanteissa tunnelmallinen moodi voidaan myös vaihtaa turvallisuutta palvelevaksi valaistukseksi.

Purso on tunnettu lähinnä julkisivurakenteiden kiinnityksessä käytettävistä alumiiniprofiileista, mutta yritys kehittää jatkuvasti uusia tuotealueita. Mika Lehtonen kertoo olevansa Purson ledivalaisinten isä.

 

Huomaamattomia ja korostettuja valaisimia

Länsimetron valaistusfilosofia noudattelee uutta ajattelutapaa, jossa ei valaista ilmaa vaan kohteet. Eli ison hallin jokaista kuutiometriä ei tarvitse valaista. Riittää kun valoa on niillä pinnoilla, joilla kävellään sekä rajapinnoilla, joita tulee välttää.

Tässä tulee kuvaan epäsuora valaistus, joka voidaan kohdistaa juuri oleellisiin kohtiin. Sitä käytetään myös arkkitehtuurin korostamiseen.

Parhaimmillaan epäsuora valaistus herättää pinnat elämään ja korostaa niiden muotoja. Tilasta saadaan aivan erinäköinen kuin suoralla kohdevalolla. Se luo kolmiulotteisuutta tai eräänlaisen leijumisen illuusion.

Epäsuoraa valaistusta käytetään myös yleisvalaistuksena. Valaisin on sijoitettu katseilta piiloon, ja valo kohdistetaan pintoihin, jotka valaisevat tilan. Tai valo loistaa lasilevyn takaa. Muutamilla asemilla on vaikea osoittaa, missä valon lähde sijaitsee.

Urheilupuistossa kattoon ripustettujen pyöreiden vanteiden näköisten valaisinten sisäpinnat toimivat valon lähteinä, samoin alhaalta valaistu massiivinen pylväsrivistö, mutta ne eivät selitä vallitsevan valon riittävyyttä koko asemalla. Se on toteutettu epäsuorasti.

Osassa asemia käytetään suoraa valaistusta. Laiturihallien kattoon on sijoitettu joitakin valaisimia, joiden valon avautumiskulma on laaja.

Aalto-yliopiston hämärän laiturihallin suorat valonlähteet on helppo paikallistaa, sillä ne näkyvät tummassa katossa hyvin.

Sitten on asemia, joiden valaisinten rakenteet ovat korostettuja, kuten Lauttasaaressa, Urheilupuistossa, Keilaniemessä ja Koivusaaressa, jossa massiivisten, mustakuoristen valaisinlieriöiden alla kävellessä tuntee itsensä pienuuden.

Keilaniemessä taiteelliset ledvalaisimet ovat valkoisina ympäriinsä hohtavia sauvoja, jotka on ripustettu kattoon pysty- ja vaakasuoraan asentoon. Ne on sijoitettu toisiinsa nähden niin, että kokonaisuus näyttää epäsäännölliseltä,

valaistulta ristikolta. Kun liikut, kuvio muuttaa jatkuvasti muotoaan. Näet aina uniikin taideteoksen, kun siirryt toiseen kohtaan.

Keilaniemen teemana on jakaja, ja valosauvat on helppo mieltää mukautuviksi rajapinnoiksi työn ja vapaa-ajan, maan ja meren sekä kahden kaupungin välillä.

Ledvalojen yksi ominaisuus on valopisteen pieni koko. Kun sen valoteho on suuri, tullaan pistemäisen, helposti häikäisevän valon pulmaan.

Länsimetron asemilla tämä on onnistuttu välttämään. Epäsuora valo ei voi häikäistä, ja alaspäin osoittavassa suorassa valaistuksessa valon kulmaa on laajennettu linssillä, mikä vähentää häikäisevyyttä. Laitureiden katossa olevat ledikiskot on jaoteltu pystysuorin hajoittimin, joiden ansiosta suora valo suuntautuu vain alaspäin.

 

Kirkkautta tilanteen mukaan

Leditekniikkaa eivät sido perinteet valaisinten muodoista, sijoittelusta tai valon laadusta. Ennen lampun tekniikka saneli valon sävyn, mutta ledimaailmassa värikirjoon kuuluu kaikkea mahdollista. Länsimetrossa värejä tosin käytetään maltillisesti.

Valon väri kaikissa kulkukohteissa on suurimmaksi osaksi noin 4000 Kelvinin tuntumassa. Silmä näkee sen puhtaan valkoisena, joka on viileämpää kuin hehkulampun ja lämpimämpää kuin ensimmäisen sukupolven kelmeiden päivänvaloledien valo.

Puhtaan valkoinen on neutraali väri, eikä se herätä tunteita.

Lauttasaaren asemalla yleisvalaistuksena toimivien perinteisen näköisten valaisinten värisävy on hehkulamppumaisen. Kun siihen yhdistetään kulkualueiden puhtaanvalkoinen värilämpötila, kävelypaikat erottuvat myös valon värin perusteella.

Myös Aalto-yliopiston vallitsevan valaistuksen värilämpötila on lämmin. Kun sen yhdistää kaikkialle sijoitetun aaltoilevan, rei’itetyn ja esipatinoidun corten-kattomateriaalin kanssa, saavutetaan juuri se salamyhkäinen tunnelma, joka johtaa tieteen äärelle pitkin puhtaan valkoisella valaistuja käytäviä.

Länsimetron valaistus on varustettu älykkäillä ohjaimilla, joilla valon kirkkautta tai valaistusmoodeja voidaan säätää jatkuvasti tilanteen mukaan. Jokaisella asemalla valaistustasoa voidaan tarvittaessa nostaa reilusti.

Ei ollut tarkoitus puuttua sanallakaan metron myöhästymiseen. Kaiken edellä mainitun perusteella on kuitenkin todettava, että viivästys on ollut sääli jo senkin vuoksi, että asemien arkkitehtuuri ja valaistustaide eivät ole paljastuneet.

Länsimetro on kokonaisuutena niin vaikuttava teos, että taide-elämys pitää käydä kokemassa omin aistein. Se on valon ja varjon leikkiä.

TOIMITTAJA: TIMO KUUKKANEN

Lue koko juttu:  Kuntatekniikka 8/2017 Länsimetron valaistus on kuin eri aurinkokunnasta. Turvallisuus tukee tunnelmaa (Tilaajille)