Keskustelu Hyperloopista jatkuu: Puolesta ja vastaan
Putkijunalle rakennetaan ensimmäistä pitkää koerataa Yhdysvalloissa Nevadan autiomaassa. (Kuva HyperloopOne)
Salon kaupunginarkkitehti Jarmo Heimo pitää hyperloopin tärkeimpänä ominaisuutena aluesuunnitteluun tulevaa muutosta. Aalto-yliopiston liikennetekniikan apulaisprofessori Milos Mladenovic pelkää, että uuden tekniikan etuja korostetaan uhat unohtaen.
Salon kaupunki on ilmoittautunut mukaan ensimmäiseen aaltoon putkijunan rakentamisessa.
– Hyperloopin suurin anti on saavutettavuus: kun Salo olisi noin kymmenen minuutin päässä Helsingistä, koko aluesuunnittelun mullistuisi. Salo voisi toimia kotikaupunkina helsinkiläisille, joiden asumiskustannukset tippuisivat murto-osaan Salon edullisten hintojen myötä, Salon kaupunginarkkitehti Jarmo Heimo linjaa.
Heimo myös muistuttaa, ettei kyseessä ole mikään eliitin leikkikalu, vaan nimenomaan kaiken kansan joukkoliikenneväline.
– Matkojen kustannukset pysyvät jokamiehen ulottuvilla niin, että päivittäinen käyttö on järkevää myös matkustajan kannalta.
Salo on hyperloopin eturintamassa: Hyperloop One -yhtiön kotisivuilla Salon projekti komeilee kolmen hankkeen kärjessä – muut hankkeet ovat Sveitsistä Zurichin tienoilta ja Yhdysvalloista Los Angelesin ympäristöstä.
– Muutama viikko sitten istuimme kolme päivää Hyperloop One -porukan kanssa ja suunnittelimme aikataulua testausasemalle ja koeradalle. 10 kilometrin testirata rakennettaisiin välille Turku- Salo, ja siellä olisi myös kaksi putkea ja asema- ja muuta infrastruktuuria.
– Aikataulu on kova: tähtäämme vuoteen 2020, jolloin testirata olisi valmis. Olen luottavainen. Tärkeintä on nyt saada uutta tutkimusta putkijunasta, kaupunginarkkitehti Heimo sanoo.
Aalto-yliopiston liikennetekniikan apulaisprofessori Milos Mladenovic ei halua leimautua putkijunan vastustajaksi.
– Kyllähän nopealla yhteydellä olisi yhdyskunta- ja aluesuunnittelun kannalta valtava merkitys. Mutta niillä parilla kymmenelle miljardilla eurolla, minkä hyperloop maksaa, saisi aika lailla parannettua olemassa olevia järjestelmiä, Milos Mladenovic sanoo.
Hän perään kuuluttaa lisätutkimuksen perään.
– Nyt mennään putkijunan nimessä esiintyvä hype edellä: teoria ja käytäntö ovat valitettavasti kaksi eri asiaa. Hyperloop-teknologian todellisuus voi olla sadan kilometrin putkella ihan eri asia kuin yhden kilometrin suoralla testiradalla.
Ihan lämpimikseen Mladenovic ei puhu, sillä hän tutkii Aalto-yliopistossa itseohjautuvia autoja ja varsinkin sitä muutosta, jonka robottiautot aiheuttavat yhteiskunnassa.
– Uudella tekniikalla on yleensä se vaikutus, että sen hyviä puolia liioitellaan, mutta haittapuolia ja uhkia vähätellään. Pelkään, että putkijunassa on nyt meneillään tämä liioittelukausi.
– Ja loppujen lopuksi tullaan siihen kysymykseen, että tarvitaanko putkijunaa oikeasti ja löytyykö sille oikeasti käyttäjiä. Ja siihen, että kuka maksaa viulut – tai pikemminkin, haluaako joku tehdä tällaisen investoinnin, apulaisprofessori Mladenovic sanoo.
HyperloopOne-yhtiö päättää lähiaikoina pilottihankkeen rakentamisesta. Kannunvalantaa saattaa aiheuttaa se, että 5-miehisessä valintaraadissa on mukana yksi suomalainenkin: Helsingin ja Tallinnan välille tunnelia suunnitellut Ulla Tapaninen on toiminut mm. Helsingin kaupungin kansainvälisen logistiikan asiantuntijana.
