Kasvavien kaupunkiseutujen yhteispeli ei toimi vielä maankäytössä. Seudullisen kehittämisen onnistumista arvioidaan sen mukaan, mikä sen hyöty on omalle kotikunnalle.

Asia selviää Aalto-yliopiston ja Kuntaliiton yhteisraportista. Tarkastelussa ovat olleet Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Turun ja Vaasan kaupunkiseudut.

Maantieteellinen kuntarakenne voi vaikuttaa yhdyskuntarakenteeseen niin, ettei seudun kasvu aina kohdistu kokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Jos esimerkiksi maankäyttöön liittyvistä pelisäännöistä ei ole sovittu seudullisesti, saatetaan päätyä ratkaisuihin, jotka hajauttavat yhdyskuntarakennetta. Myös keskuskaupungit voivat tehdä yhdyskuntarakenteen kannalta kestämättömiä ratkaisuja muun muassa pientalorakentamisen ja kaupan sijoittumisen ohjauksessa.

Paras-hankketta arvioivan ARTTU-arviointitutkimusohjelman väliraportissa tarkastellaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen etenemistä viidellä kaupunkiseudulla yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta.

Tutkimus tarkentaa käsitystä keskuskaupunkien ja kehyskuntien välisistä jännitteistä sekä seutuyhteistyön syventämisen haasteista ja mahdollisuuksista. Tutkimuksen toteuttaa Aalto-yliopiston Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen tutkijaryhmä, ja sitä täydennetään vuoden 2012 aikana.

Seudun sisäisestä ristivedosta yhteistyöhön

Uudistuva kuntarakenne voi joko vahvistaa kuntanäkökulmaa tai laajentaa näkökulman seudulliseksi.

– Esimerkiksi hajarakentamisen ohjauksessa kaupunkiseudun asukkaiden yhdenvertaisen kohtelun puitteet on helpompi muodostaa, jos niistä päätetään seudullisesti saman pöydän ääressä. Myös kaupan sijoittumisen ohjauksessa seudullinen tahtotila on tarpeen, raportissa todetaan.

Maankäytön suunnittelun tarve ei vähene, vaikka kaupunkiseudun kunnat yhdistyisivät. Kuntaliitoksista voi hyötyä etenkin strategisissa maankäytön, asumisen ja liikenteen kysymyksissä. Toimiva kaupunkiseutu koostuu paitsi kantakaupungista, myös maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusalueista sekä syvemmästä maaseudusta. Näiden kaikkien aluetyyppien kukoistaminen omilla luonteenomaisilla tavoillaan edellyttää joustavia maankäytön sääntelykeinoja.

Yhteistyö kannattaa, vaikka kunta menestyisi muutenkin

Mutta miksi strateginen yhteistyö kannattaa, jos kunnan asiat ovat jo ennestään hyvin? Kyse on erilaisista kehittämisen aikajänteistä. Esimerkiksi pienen kunnan elinkeinopolitiikka on usein mittakaavaltaan pientä ja konkreettista, yrityksiin ja niiden tontteihin liittyvää käytännön aktiivista toimintaa.

– Tällainen elinkeinopolitiikka voi olla tehokasta, mutta melko lyhytjänteistä. Kunta voi hyvin niissä puitteissa, jotka kaupunkiseudun menestys sille asettaa. Kokonaisen kaupunkiseudun mittakaavassa tapahtuvat muutokset vaativat pitkän tähtäimen määrätietoista kehittämistä, raportissa muistutetaan.

Parhaimmillaan pienten, entisten kuntakeskusten vetovoimaisuuden kehittämiseen on paremmat resurssit osana suurempaa kokonaisuutta. Olemassa olevien keskusten tukeminen on kuitenkin kiinni myös poliittisesta tahdosta, oli kuntarakenne mikä hyvänsä.

– Lähipalveluita ei tulisi käyttää kuntarakennekeskustelun ”keppihevosena”, sillä keskusteluaiheena kuntarakenne on ikään kuin toissijainen suhteessa palvelurakenteeseen. Palvelujen mahdollisessa karsimisessa ja uudelleen suuntaamisessa on osaltaan kyse myös poliittisista valinnoista ja muun muassa väestörakenteen muutoksista, raportissa huomautetaan.

Antti Pulkkinen

Kuntaliitto: Kaupunkiseuduilla kasvukipuja – kuntien yhteistyö hakee muotojaan

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *