Lähiöt ovat mainettaan paremmassa kunnossa

1960- ja 1970-luvulla rakennettujen kerrostalojen energiatehokkuus ei ole sen huonompi kuin muidenkaan kerrostalojen, kertoo Tampereen teknillisen yliopiston tutkimus.

Myös lähiöiden betonielementtien rapautuminen on tutkimuksen mukaan luultua pienempi ongelma. ”Hurmaava lähiö – Energiatehokas lähiökorjaaminen”- hankkeessa tarkasteltiin yli tuhannen kerrostalon kuntoa.

Suomen kerrostaloista puolet on rakennettu 1960- ja 1970-luvuilla. Tuon ajan lähiökerrostaloissa on noin puoli miljoonaa asuntoa, jotka ovat nyt tulleet korjausikään.

Alun perin vanhojen lähiöiden käyttöiäksi suunniteltiin vain 30 vuotta. On arvioitu, että lähiöiden korjaaminen ei olisi kannattavaa, vaan osa niistä pitäisi purkaa. Tampereen teknillisen yliopiston tutkijaryhmä ei ole kuitenkaan tätä mieltä. Kestävän kehityksen näkökulmasta on järkevämpää kehittää vanhoja lähiöitä kuin purkaa niitä ja rakentaa uusia, tutkimusryhmä linjaa.

Tutkijaryhmän mukaan lähiöille saadaan lisää käyttöikää muun muassa asuntoja muuntelemalla. Lähiökerrostaloissa on paljon kaksioita, mutta melko vähän isompia huoneistoja. Lähiöiden elinkaarta voitaisiinkin pidentää yhdistelemällä pienempiä asuntoja isommiksi perheasunnoiksi.

Myös talojen ulkonäköä voidaan kohentaa peruskorjauksen yhteydessä. Tutkijat suosittelevat kerrostalojen madaltamista ylimpiä kerroksia purkamalla ja toisaalta täydennysrakentamista, esimerkiksi uusia lasitettuja parvekkeita tai muita puolilämpimiä tiloja.

Yksi vaihtoehto on myös osapurkaminen, jossa vanhoja elementtejä kierrätetään ja käytetään uudelleen täydennysrakentamisessa. Purettujen lähiökerrostalojen elementeistä on tehty esimerkiksi autotalleja.

Antti Pulkkinen

Hurmaava lähiö – Energiatehokas lähiökorjaaminen -hankkeen loppujulkaisu