Kestävä rakentaminen: Kalasatama–Pasila-raitiolinjan ympäristö ihastuttaa monimuotoisuudellaan

Kaupunkiliikenne Oy asetti korkeat vastuullisuustavoitteet linjan 13 raitiotien ja sen ympäristön rakentamiselle Kalasatamasta Pasilaan.  Alueelle onnistuttiin luomaan uudenlaista, näyttävää ja monimuotoista kaupunkiympäristöä, ja rakentamisen ilmastovaikutuksia vähennettiin muun muassa kiertotalousratkaisuin.

 

Kunnianhimoista vastuullisuustyötä siivitti vastuullisuuden arviointityökalu BREEAM Infrastructuren hyödyntäminen hankkeen johtamisessa. Se luo mallin vastuullisuusasioiden huomioimiseen hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa. 

Katuvihreää viherradalla

Uutta raitiotietä Kalasataman ja Pasilan välille rakennettiin 4,5 kilometriä. Raitiotie on toteutettu viherratana aina kun mahdollista. Viherradalla on monta positiivista vaikutusta: se lisää katuvihreää, vähentää tutkitusti melua, imeyttää ja haihduttaa vettä sekä tarjoaa elinympäristön hyönteisille ja eliöille. 

Perinteisen nurmen sijaan viherradalla kasvaa monimuotoisempaa ja näyttävämpää monilajista paahde- ja niittykasvillisuutta sekä maksaruohoa ja sammalta. Erityisesti Vallilanlaaksossa ja Hermannin rantatien pohjoisosassa näyttää siltä kuin raitiovaunu kulkisi kukkaniityn keskellä.

Myös linjan pysäkit vihertävät. Jokaisella pysäkillä on kasvikatto, jossa kasvaa monilajista maksaruohomattoa ja niittykasveja. Kasvikattoja on myös sähkönsyöttöasemilla. Ne pidentävät rakennuksen käyttöikää, viivyttävät sadevesiä, sitovat pölyä ja tarjoavat elinympäristöjä eliöille.

Vuodenajat näkyvät kasvillisuudessa

Ympäristö linjan 13 varrella on suunniteltu hyvin vaihtelevaksi: reitillä näkee niin kaupunkiympäristöä, ruderaatti- eli joutomaa-alueita, aroistutuksia, merenrantakasvillisuutta kuin puistoympäristöäkin.

Erityisesti Hermannin rantatien viihtyisyyttä onnistuttiin parantamaan huomattavasti. Rantatien varrella ja reitillä muutenkin kasvaa aiemmasta poiketen monipuolisesti erikokoisia kasveja, lehti- ja havupuita sekä pensaita ja perennoja. Pitkän ja suoran kadun tuntua vähennettiin sommittelemalla puut epäsymmetrisiin ryhmiin.

Hermannin rantatien tukimuuri on verhottu köynnöksin, jotka vähentävät melua ja sitovat pölyä. Köynnöspylväillä puolestaan tuotiin vehreyttä kapeisiin katukuiluihin, joihin puita ei pysty istuttamaan.  Rakentamisen tieltä siirrettiin katupuita uusille paikoille puistoalueille, jolloin osa puista voitiin jättää kaatamatta. Kasvillisuusvalinnat tehtiin vuodenaikojen vaihtelu huomioiden, jolloin ympäristö on viihtyisä vuoden ympäri.

Elinympäristöjä eliöille ja ilmastonmuutokseen sopeutumista

Lahopuu tarjoaa tärkeän elinympäristön linnuille ja muille eliöille. Hankealueelta kaadettuja puita voikin nähdä lahopuuna erilaisina veistoksellisina sommitelmina Hermannin rantatiellä ja Vallilanlaaksossa sekä pystypökkelöpuina Hermannin rantatien pohjoispäässä.

Hermannin rantatien tukimuurissa on pesäkoloja hyönteisille ja linnuille, ja Vallilanlaaksoon asennettiin kymmeniä linnunpönttöjä. Nylanderinpuisto-pysäkin ympäristössä on Arabian peruskoulun oppilaiden rakentamia hyönteishotelleja.

Ilmastonmuutokseen varauduttiin raitiotien rakentamisessa useammalla tavalla. Merenpinnan nousuun varauduttiin rakentamalla Hermannin rantatie aiempaa korkeammalle. Hermannin rantatielle tehtiin myös kasvipeitteiset hulevesien viivytyspainanteet, hulevesiä hyödynnetään puiden kastelujärjestelmissä ja Kumpulanpuron putkitettuja osuuksia avattiin. Lisäksi huolehdittiin kävely- ja oleskelupaikkojen varjoisuudesta.

Kasvihuonekaasupäästöjä vähennettiin monin keinoin

Rakentamisessa tehtiin useita toimenpiteitä, joilla vähennettiin sekä materiaaleista että työmaatoiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Betoni on rakentamishankkeiden merkittävä päästölähde. Hermannin rantatiellä käytettiin paalulaattoina niin sanottuja sienilaattoja, jotka mahdollistavat perinteistä laattaa pienemmän materiaalikulutuksen. Paalulaatoissa käytettiin myös vähähiilistä betonia, jonka avulla koko hankkeen elinkaaren päästöjä vähennettiin 1,5 prosenttia.

Myös kiertotalous oli keskeinen päästövähennyskeino. Materiaaleja pyrittiin käyttämään mahdollisimman paljon uudelleen sellaisenaan. Hankealueella uudelleenkäytettyjä materiaaleja ovat muun muassa reuna-, nupu- ja noppakivet, maakivet, kasvualustat, pintamaat, vanhat rakennekerrokset, alueilta puretut betonirakenteet ja kynnysarvomaat. Uusiomateriaaleina käytettiin muun muassa betonimursketta, kuonasoraa ja uusioasfalttia.

Hankkeella vaadittiin uusiutuvan polttoaineen käyttämistä työmaakuljetuksissa ja työkoneissa. Sen avulla saatiin aikaiseksi peräti seitsemän prosentin päästövähenemä hankkeen elinkaaren aikaisista päästöistä.

Hankkeen opit vauhdittavat tulevien hankkeiden tavoitteita

Raitiotien rakentamisesta saatiin hyviä kokemuksia ja opittiin paljon uutta. Kaupunkiliikenne tulee hyödyntämään oppeja tulevissa hankkeissa ja tavoittelemaan entistä kunnianhimoisempia toimia niin luonnon monimuotoisuuden, kiertotalouden kuin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä.