Muistokirjoitus: Maastotietoluokituksen kehittäjä Arto Nuora 1936-2022
In memoriam Arto Nuora 1936-2022. Työnsä ohella hän oli vuosina 1985-87 Kunnallistekniikkalehden päätoimittajana ja erikoistoimittajana aina vuoteen 2007 saakka.
Diplomi-insinööri Arto Nuora kuoli sairauden uuvuttamana Espoossa 9.11.2022. Hän oli syntynyt Sippolan Myllykoskella 19.10.1936. Arto Nuora kävi keskikoulun Myllykoskella, 4 kuukauden mittausteknikkokurssin Jyväskylässä, teki armeijan jälkeen erilaisia mittaustöitä mittaustyönjohtajana TVH:lla.
Syksyllä 1958 hän aloitti Helsingissä Teknillisen koulun maanmittauslinjan ja valmistui maanmittausteknikoksi keväällä 1961. Jo opiskeluaikana hän oli töissä Insinööritoimisto Maanmittaus- ja Neuvonta Oy:ssä, missä valmistumisen jälkeen ura edelleen jatkui ja myöhemmin Kunnallistekniikka Oy:ssä.
Syksyllä 1962 Arto Nuora kutsuttiin Espoon mittausosastolle kenttätyöpäälliköksi. Työ jatkui sittemmin ykköspiirin piiriteknikkona, missä tehtävässä hän käynnisti mm. atk:n käytön mittausosastolla. Päivätyön lisäksi Arto teki paljon keikkatöitä. Arto aloitti 1969 iltakoulun Tapiolan yhteiskoulun iltalinjalla ja pääsi ylioppilaaksi keväällä 1972.
Arto valmistui Teknillisen korkeakoulun maanmittauslinjalta diplomi-insinööriksi 5.5.1976. Koko opiskeluajan hän oli aluksi entisessä työssään ja myöhemmin geodeettisena laskijana. Diplomityönään Arto teki Espoon kaupungin ensimmäisen Maapoliittisen ohjelman. Ensimmäinen työpaikka oli Kouvolan maanmittaustoimistossa toimitusinsinöörinä Valkealan kunnassa. Marraskuusta 1976 vuoteen 1978 saakka hän oli toimistoinsinöörinä Turun mittausosastolla, mistä hän palasi takaisin entisen työpaikkaansa Espoon mittausostolle kiinteistöinsinööriksi.
Vuonna 1980 Arto kutsuttiin Suomen Kaupunkiliittoon kiinteistörekisterin tonttikirjaosan projektipäälliköksi. Tehtävänä oli johtaa valtakunnallista projektia, jossa käsin pidetty tonttikirja muutetaan atk:lle. Työn rahoitti pääosin Maanmittaushallitus ja se suoritettiin vuosina 1980-1989.
Arton mukaan hänen merkittävin työnsä Suomen Kuntaliitossa oli valtakunnallisen maastotietoluokituksen kehittäminen ja asiantuntijarooli useissa valtion komiteoissa ja eduskunnassa. Hän osallistui vuosittain kansanvälisiin kongresseihin sekä Suomen edustajana että luennoitsijana.
Arto oli myös paljon käytetty luennoitsija alan kursseilla ja erilaisissa tilaisuuksissa. Työnsä ohella hän oli vuosina 1985-87 Kunnallistekniikkalehden päätoimittajana ja erikoistoimittajana aina vuoteen 2007 saakka. Hän kirjoitti myös lukuisia artikkeleita alan julkaisuihin.
Vuonna 1995 Arto jäi osa-aikaeläkkeelle ja sitten vuonna 1999 eläkkeelle yli-insinöörin toimesta. Arto oli ProGIS ry:n kunniajäsen ja ansioistaan hän sai Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkin.
Arto oli luontoihminen. Isänsä ja työkavereidensa avustamana valmistui vuonna 1968 kesämökki Heinolan mlk:n Konnivedelle Kirstinsaareen. Siellä vietettiin paljon vapaa-aikoja perheen ja ystävien kesken. Kalastus kesällä, pilkkiminen talvella, sienestys ja marjastus olivat hänelle tärkeitä. Arto oli kalaseura Vanhat Kuhat jäsen ja sihteerikin.
Muutenkin aikaa riitti monenlaisiin harrastuksiin. Vuodesta 1978 hän oli Espoon kaupungin keilakerhon EKK:n jäsen ja puheenjohtaja vuosina 1982-2002. Vuonna 2004 hänet valittiin EKK:n kunniapuheenjohtajaksi . Vuonna 1987 hän liittyi Mankkaan Lions-klubiin perustajajäsenenä ja oli myöhemmin mm. klubin presidenttinä.
Osa-aikaeläkkeelle jäätyään hän alkoi aktiivisemmin maalata Espoon työväenopistossa. Arton töitä oli näytteillä opiston kevätnäyttelyissä ja myöhemmin myös hänen yksityisnäyttelyissään, mm. juhlanäyttely hänen 70-vuotispäivänään Tapiolan Heikintorilla. Viimeisin näyttely oli vuonna 2007 Jorvin sairaalassa.
Arto kuului Arto Paasilinna -seuraan ja Limerikin hallitukseen. Vuonna 2000 Arto alkoi sairastella, mikä vaikutti liikkumiseen, kirjoittamiseen ja oikeaan käteen. Vielä vuonna 2005 Arto julkaisi runokokoelmansa ”Sininen metsä”, jota painettiin kolme painosta yhteensä 80 kpl. Niistä suurin osa myytiin.
Arton mukaan vuonna 2008 hän alkoi elää hiljaiseloa. Arto on todennut, että hänen elämänsä merkittävin päivä oli 31.5.1982, jolloin hänen tyttäristään Kirsti ja Maija valmistuivat ylioppilaiksi ja Lea merkonomiksi. Arto vihittiin Aira Tuokon kanssa 31.12.1960 ja hän jäi leskeksi vuonna 1990. Sen jälkeen tyttäret perheineen olivat Arton turvaverkkona loppuun asti. Arto oli ihmisenä avoin ja sosiaalinen sekä kaikkien kanssa hyvin toimeen tuleva.
Kauko Juhamäki, Matti Holopainen
Kirjoittajat ovat Arto Nuoran kollegoita ja ystäviä.
