Alueiden komitea lausui EU:n ennallistamisasetuksesta: Kaupunkien viheralueen määritelmää tarkennettava ja paikalliset olosuhteet huomioitava
Alueiden komitea katsoo, että artiklaa 6 tulisi soveltaa ainoastaan alueellisiin yksiköihin, jotka on luokiteltu "kaupunkikeskuksiksi" ja "kaupunkiklustereiksi". (Kuva: Ville Miettinen)
EU:n kunnat ja alueet katsovat, että luonnon ennallistamista koskevassa asetuksessa tulee ottaa huomioon paikalliset ja alueelliset ennallistamistarpeet ja -prioriteetit. Päähuomion tulisi olla erityisen haavoittuvissa ekosysteemeissä ja uhanalaisissa lajeissa, ja paikallis- ja alueyhteisöt tulisi ottaa tiiviisti mukaan toimeenpanoon kunkin alueen sosioekonomisten, maantieteellisten ja ympäristöön liittyvien erityispiirteiden vuoksi.
Euroopan alueiden komitean (AK) lausunto ennallistamisasetuksesta hyväksyttiin täysistunnossa torstaina 9. helmikuuta.
Komitean suomalaiset ja ruotsalaiset jäsenet tekivät lausuntoluonnokseen joukon muutosehdotuksia, jotka huomioitiin lopullisessa lausunnossa.
Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Markku Markkula (kok/EPP) oli erityisen tyytyväinen siihen, että komitea kehottaa tarkentamaan kaupunkien viheralueen määritelmää sekä soveltamaan kaupunkiluonnon ennallistamista koskevaa artiklaa 6 yksinomaan taajama-alueisiin.
Markkulan mielestä AK:n lausunto on nyt hyvin linjassa eduskunnan kannan kanssa.
– Kaupunki- ja maaseutualueiden koko tai pinta-ala kaupungeissa ja muissa paikallisissa hallinnollisissa yksiköissä vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain. Tarvitaan joustavuutta, sillä Euroopan eri osat ovat niin erilaisia, Markkula sanoo tiedotteessa.
– Suomessa ja Ruotsissa on kaupunkeja, joissa on tuhansia neliökilometrejä metsiä ja järviä. Alueiden komitean lausunnolla saadaan artiklasta järkevämpi niin, että toimenpiteet kohdistuvat rakennettuun ympäristöön, Uudenmaan maakuntahallituksen puheenjohtaja Markkula sanoi täysistunnossa.
Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit sekä Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson liitot julkaisivat tammikuussa yhteisen kannanoton, jossa ne ilmaisivat huolensa siitä, että ehdotetussa muodossa kuudes artikla vaikeuttaisi merkittävästi kaupunkien kestävää kasvua ja johtaisi jopa luonnon ja ilmaston kannalta haitalliseen kaupunkirakenteen hajautumiseen.
Viheralueiden määrittely ehdotetussa artikla 6:ssa
Euroopan komission antaman asetusehdotuksen artikla 6 edellyttää jäsenvaltioita varmistamaan, että vuoteen 2030 mennessä kaupunkien viheralueita ja puiden latvuspeittävyyttä ei menetetä nettomääräisesti vuoteen 2021 verrattuna missään kaupungeissa eikä pienemmissä kaupungeissa tai esikaupungeissa.
Alueiden komitea katsoo, että artiklaa 6 tulisi soveltaa ainoastaan alueellisiin yksiköihin, jotka on luokiteltu ”kaupunkikeskuksiksi” ja ”kaupunkiklustereiksi” asetuksen (EY) N:o 1059/2003 4 b artiklan 2 kohdan mukaista ruutuperusteista typologiaa käyttäen.
Asetusehdotuksen artiklassa 3 ”kaupunkien viheralueella” tarkoitetaan kaikkia vihreitä kaupunkialueita, lehtimetsiä, havumetsiä, sekametsiä, luonnonniittyjä, nummia, kasvuvaiheessa olevia metsiä ja vähäkasvisia alueita, joita esiintyy kaupungeissa tai pienemmissä kaupungeissa tai esikaupungeissa.
Alueiden komitean mielestä tämä kohta tulisi muuttaa muotoon ”… esiintyy kaupunkikeskuksissa ja kaupunkiklustereissa tai niiden läheisyydessä”.
AK vaatii ennallistamiseen kohdennettavaa rahoitusvälinettä
Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mirja Vehkaperä (kesk/Renew Europe) muistuttaa, että luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen on puututtava, mutta tavoitteeseen pyrittäessä on otettava huomioon paikalliset olosuhteet.
-Suomen pinta-alasta kolme neljäsosaa on metsää ja meillä on paljon sisävesi- ja rannikkoalueita myös kaupungeissa. Siksi komission ehdotuksessa oleva artikla 6 on vaikea hyväksyä kaupunkiekosysteemien osalta, ja kiitän lausunnon esittelijää siitä, että kompromissiehdotuksia on tältä osin tehty, Vehkaperä sanoi.
Luxemburgilaisen Roby Biwerin (PES) laatimassa lausunnossa korostetaan, että julkisen rahoituksen vajetta olisi korjattava luonnon ennallistamiseen kohdennetuilla rahoitusvälineillä, jotka ovat helposti paikallis- ja alueviranomaisten saatavilla biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi.
AK peräänkuuluttaa myös korvamerkittyjä kansallisia rahoitusvirtoja paikallis- ja alueviranomaisten yksilöityjen painopisteiden ja tarpeiden mukaisesti.
Lausunnossa muistutetaan myös, että paikallis- ja alueviranomaisilla ei useinkaan ole resursseja ja asiantuntemusta ennallistamistoimien tehokkaaseen suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan.
Komitea kehottaakin Euroopan komissiota perustamaan kunnille ja alueille kattavan teknisen tuen järjestelmän, johon sisältyy valmiuksien kehittämisohjelmia, ohjeita rahoituksen saannista ja seuranta- ja raportointivälineiden yhdenmukaistamisesta sekä edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa.
