Monimutkaistuuko kaavoitus lakiuudistuksessa? Isosta MRL-uudistuksesta ei puhuttu edes kuntavaalien aikaan
Rakentamisen ja maankäytön MRL:n uudistus on hallituksen yksi laajimmin yhteiskuntaan vaikuttavista lakihankkeista. Kuva Helsingin Kalasatamasta. (Kuva: Ville Miettinen)
– En ole yllättynyt, että uudistuksen valmistelu on viivästynyt. Kyseessä on hirmu laaja kokonaisuus. Näin kommentoi Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina tekeillä olevaa maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta.
Hän huomauttaa, ettei tilannetta ainakaan ole edistänyt lähtötilanne: ihan kirkkaasti ei etukäteen määritelty, mihin uudistuksella oikeasti pyritään.
– Aivan selväksi ei ole tullut, mihin uudistuksella oikeasti tavoitellaan ja mitä nykyisen järjestelmän ongelmia pyritään taklaamaan. Nyt näyttää siltä, että asiat alkavat puuroutua.
Kunnissa ollaan kohtuullisen tyytyväisiä nykyiseen maankäyttö- ja rakennuslain järjestelmään.
– Vallankumouksen tarvetta ei kuntien näkökulmasta ole, vaikka kehittämistarpeita aina löytyy. Kaavoitusta voidaan esimerkiksi sujuvoittaa, mutta tässä kunnat voivat tehdä itse aika paljon ilman lainsäädännön muutoksia.
Ympäristöministeriö asetti maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen parlamentaarisen seurantaryhmän, työryhmän ja sidosryhmäfoorumin keväällä 2018. Tavoitteeksi kerrottiin, että uudistus saadaan eduskunnan käsittelyyn syksyllä 2021.
Uudistuksessa ollaan esimerkiksi sälyttämässä rakentajalle vastuuta rakennuksen virheistä. Lisäksi tarkoituksena on saada näkyville, kuka vastaa rakentamisen laadusta.
Elinkeinoelämän etujärjestöt ovat jo olleet äänessä ja huomauttaneet, että kaavoituksen ja rakennuslupien sääntely on lisääntymässä ja monimutkaistumassa – käymässä on siis täysin päinvastoin kuin mikä uudistuksen tarkoitus alun alkujaan on ollut.
– Erilaisia luonnoksia on liikkunut paljon, ja ne ovat herättäneet huolta muutoksista, jotka lisäävät byrokratiaa, monimutkaistavat maankäyttöä ja tekevät kaavoituksesta jähmeää, myös Reina sanoo.
Toinen riski on hänen mielestään se, säilyvätkö kunnilla maankäytön politiikassa toimivat työkalut.
Reinan mielestä tekeillä oleva uudistus on puhuttanut vähän sen laajuuteen suhteutettuna.
– Edes kuntavaalien yhteydessä ei uudistuksesta juuri puhuttu, vaikka maankäyttö on fundamentaalinen asia kunnille ja kuntapäättäjille. Iso osa päätöksistä liittyy kaavoitukseen ja maankäyttöön.
Miten käy kokonaisvaltaisen kehittämisen?
Yksi julkisuudessa esille noussut uudistuksen kohta on maanomistajan oikeus kaavan laadintaan. Kunnilla on nykyisen yksinoikeus kaavan laadintaan lukuun ottamatta maanomistajan ranta-asemakaavaa.
Uudistuksen yhteydessä on kyselty, olisiko mahdollista antaa maanomistajalle oikeus asemakaavan laadintaan myös taajamissa ja kaupungeissa.
Reinan mielestä tämä olisi ongelmallista kokonaisvaltaisen kehittämisen kannalta. Siksi toisekseen kunnat ja maanomistajat tekevät kaavoituksen ja hankkeiden kehittämisessä yhteistyötä jo nykyisellään.
Kuntaliiton selvityksessä on nähty, että kaavojen valmistelun kumppanuushankkeita on toteutettu kaikenkokoisissa kunnissa. Lisäksi merkittävä osa kaava-aloitteista on johtanut kaavan tekoon.
Reina huomauttaa, että kaavojen valmistelu ja niistä päättäminen on viime kädessä julkista vallankäyttöä, kunnille kuuluva viranomaistehtävä.
Hän muistuttaa, että yksittäisillä hankkeilla ja kaavoilla on aina vaikutuksia toisiinsa. Kuntien on voitava pitää alueiden käytön kokonaisuus hallinnassa.
Tarvitaanko kaupunkiseutusuunnitelmaa?
Syksyn lausuntokierroksella Reina aikoo kiinnittää huomiota erityisesti siihen, onko kaavoitus ja maankäyttö kokonaisuudessaan monimutkaistumassa. Häntä kiinnostaa myös se, millaiseksi kuntien liikkumavara on muodostumassa, säilyvätkö kuntien maankäytön ja kaavoituksen työkalut.
– Olemme olleet kriittisiä esillä olleeseen pakolliseen kaupunkiseutusuunnitelmaan. Emme näe sellaiselle tarvetta. Tuollaiset suunnitelmat helposti kangistavat toimintaa. Samoin kävisi, jos maakuntakaavan rooli jätetään minimiin. Miten sen jälkeen yhteensovitetaan ylikunnallisia maankäytön tarpeita?
Ilmastonmuutoksen hillitseminen on tärkeää, samoin siihen sopeutuminen. Tästä huolimatta erilaisten selvitysvelvoitteiden määrää ei saa lainsäädännössä loputtomasti lisätä. Riskinä on, että jotakin vain mukamas tehdään ja samalla lisätään byrokratiaa ja kustannuksia, viivytetään prosesseja.
Nyt ei hötkyillä
Vaalikausi on pitkällä. Tästä huolimatta Reina ei hoppuilisi uudistusta.
– On hyvä, että uudistusta on tehty parlamentaarisesti. Näin isoa ja tärkeää uudistusta pitää tehdä huolellisesti ja laadukkaasti. Laadun kustannuksella ei pidä nyt kiirehtiä, etenkään kun ei tiedetä, ollaanko menossa parempaan vai huonompaan suuntaan.
Hoppuilla ei tarvitse myöskään siksi, että mitään akuuttia päällekaatuvaa ongelmaa ei ole – ja mikäli jossakin kohtaa on, se voidaan hoitaa kuntoon täsmäkorjauksella.
– Kunnat voivat kehittää maankäyttöään ja kaavoitustaan nykyisenkin lainsäädännön puitteissa.
Samaa mieltä, että kaavaprosessit vievät jo nykyisin paljon aikaa. Niitä ei tule monimutkaistaa vaan sujuvoittaa. Liian pitkät prosessit hidastavat jo nykyisellään kuntien kehittymistä ja lisäävät kustannuksia veronmaksajille.
Kaavavalitusoikeutta ja niiden käsittelyaikoja tulisi rajoittaa. Perusteettomat valitukset hidastavat hankkeita n. 1-2 vuotta ja haitan kärsijöinä ovat hankkeiden eri osapuolet sekä veronmaksajat. Demokratiaan viitaten näin ei saisi tapahtua nykyisessä laajuudessa vaan asialle pitäisi tehdä jotain.