Kuntien ilmastotyö murroksessa
Kuntaliitossa on selvitetty ympäristöministeriön rahoituksella miten kunnissa ja maakunnissa viime vuosina ahkerasti laaditut ilmastostrategiat ja niissä asetetut tavoitteet ovat toteutuneet. Selvitys valmistuu syyskuun lopussa 2015. Alustavien tulosten valossa ilmastotyö jää turhan usein ympäristöhallinnon asiaksi, jolloin vaikuttavimmat asiakokonaisuudet esimerkiksi maankäytössä voivat jäädä sivuun.
Kuntien päästövähennystavoitteet ovat olleet linjassa kansallisten tavoitteiden kanssa. Kunnat arvioivat pääsääntöisesti saavuttavansa asettamansa tavoitteet. Kaikilla kunnilla ei kuitenkaan ole numeerista päästövähennystavoitetta.
Ilmastotyötä tekevät Suomen kunnat laativat ahkerasti ilmastostrategioita vuosien 2009 ja 2012 välillä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että strateginen ilmastotyö leviää enää hitaasti uusiin kuntiin. Laajemmin taustalla vaikuttanee kuntien haastava taloustilanne. Myös monet muutospaineet ovat syöneet voimavaroja.
Kunnan koko vaikuttaa ilmastotyöhön
Riittävän suuri kunnan koko on ilmastotyön merkittävä rakenteellinen edellytys. Pienessä kunnassa ei lakisääteisten tehtävien jäljiltä aina riitä edes vähäisiä resursseja ilmastotyöhön ja hankkeisiin. Tämän vuoksi vähähiilisyyteen suunnattua EAKR-rahaa jäänee käyttämättä.
Positiivista kansallisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta on se, että lähes kaikki suuret kunnat tekevät strategiatyöhön perustuvaa systemaattista ilmastotyötä. Aina strategiat eivät kuitenkaan välity sellaisenaan käytäntöön.
Resurssien tarkastelu antaa vähemmän mairittelevan kuvan kuntien ilmastotyöstä kuin strategioihin perustuva analyysi. Isojenkin kuntien suorat ilmastotyöresurssit ovat usein melko vähäiset ja toiminta perustuu paljon hankepohjalle. Toisaalta energiansäästössä ja uusiutuvan energian käytössä ilmastotavoitteet ovat jo usein valtavirtaistuneet osaksi kunnan normaalia toimintaa, eikä erilisille resursseille ole välttämättä tarvetta.
Suoria säästöjä tuottavat toimenpiteet etusijalla
Kunnat ovat aktivoituneet ilmastoasioissa usein vähentämällä omaa energiankulutustaan ja parantamalla energiatehokkuuttaan. Kunnat käyttävät myös yhä useammin uusiutuvaa energiaa. Pyöräilyn ja jalankulun mahdollisuuksia on parannettu.
Kuntien on ollut helppo aloittaa ilmastotyö niillä toimenpiteillä, joilla on suoria kustannusvaikutuksia. Vielä enemmän saataisiin aikaan, jos pelkkien investointikustannuksien sijaan päätöksiä tehdessä huomioitaisiin elinkaarikustannukset.
Koordinoinnin ja resurssien puute hidasteena
Kunnat odottavat valtiolta investointiapua ja voimakkaampaa panostusta uusiutuvaan energiaan. Pienetkin investointiavustukset ovat tärkeitä kuntien nykyisessä taloustilanteessa, jotta uusia toimenpiteitä saadaan käynnistettyä ja ilmastotyö ei pääse lopahtamaan. Isoille kunnille tärkeitä ovat myös joukkoliikenneavustukset. Pienissä kunnissa kaivataan edelleen koulutusta ja neuvontaa.
Vaikka kunnat ovat edenneet ilmastotyössä selvästi strategioiden laadinnasta käytännön toteutukseen, vaivaavat ilmastotyötä perinteiset ongelmat. Resursseja on vähän käytössä, vaikka ilmastotoimenpiteiden hyödyt ovat yleisesti tunnistettuja: ilmastotyön koetaan muun muassa tuovan selviä säästöjä, parantavan kunnan imagoa ja tukevan alueen työllisyyttä ja elinvoimaisuutta.
Lue lisää aiheesta torstaina 3.9. ilmestyvästä Kuntatekniikka-lehdestä.
