Kaupunki muodostuu muureista ja niiden välisestä tyhjästä tilasta
”Tyhjä tila ja sitä rajaavat maa, muurit ja taivas ovat kaupungin pysyvä elementti. Ei olekaan niin paljoa kysymys toiminnasta kuin tilasta. Outoa. Toiminnat muuttuvat, mutta tila ja muurit säilyvät.”Kirjoitin tämän lauseen joskus. Nyt luen sitä uudelleen ja taas uudelleen. Kummallinen lause, Väittää nyt että toiminta ei ole tärkeä! Tila sen sijaan olisi tärkeä. Tyhjä tila, jonka rajaavat maa, taivas ja talojen muodostavat muurit. Väite jatkuu: ”Toiminnat muuttuvat, ihmiset syntyvät ja kuolevat ja muuttuvat, mutta tyhjä tila ja muurit säilyvät.” Tämän vuoksi kaupungin tulisi olla universaali rakenne. Sillä tulisi olla pysyvä mittakaava tai ainakin harmonisesti muuttuva mittakaava. Suuret epäjatkuvuuskohdat ovat pahasta.
  

Kiinnostavat kehittelykohteet ovat tällä hetkellä taide- ja urheilutoimijoiden luomia. Kaupungin tai rakentajien suunnitelmat eivät näytä herättävän yhtä kiivaita tunteita. Mutta rikastuttavatko nämä hankkeet meidän kaupunkimme ilmettä, siitäpä tämä blogi. Lukijoiden iloksi olen jättänyt Guggen toistaiseksi ihmettelyni ulkopuolelle.
Talojen monikäyttöisyys on tavoite
Kaupungin universaaliin olemukseen liittyvät myös rakennukset. Päteekö niidenkin suhteen sama vaatimus? Toiminta ei ole tärkeä? Rakennuksen pitää olla joustava, universaali ja tarjota mahdollisuus erilaisille toiminnoille. Kukaan ei voi tietää onko rakennus 50 vuoden päästä asuinkäytössä, vai onko se toimisto tai päiväkoti? Kukaan ei voi myöskään tietää tulevaisuuden asumisväljyyttä tai toimitilaväljyyttä. Kriisin seurauksena – ja kriisi on todennäköinen – tilanne voi tulevaisuudessa olla täysin nykyisestä poikkeava.
Korttelit ovat muuttuneet labyrinteiksi
Rakennuksia on hankalampi muuttaa. Vai onko? Nehän muuttuvat alinomaa! Oman elinkaareni aikana Helsingin keskustassa on tapahtunut täydellinen muodonmuutos. Näyttää samalta, mutta on totaalisesti eri. Nopeista muutoksista on esimerkkinä Pukevan tavaratalon muodonmuutos Kaisa-taloksi – yliopiston kirjastoksi. Muodonmuutos tapahtui myös makkaratalossa, kun Revelin hienot julkiset sisätilat muuttuivat suljetuiksi kauppatiloiksi, puhumattakaan ajoramppien katoamisesta. (Minusta ne olivat täysin sopimattomat tuohon paikkaan, mutta monet arkkitehdit ja etenkin ulkomaiset nuoret pitivät niitä hienoina ajan symboleina). Ajatelkaa myös muita kortteleiden sisäisiä mullistuksia Aleksin varrella tai muissa Rautatientorin kortteleissa. Kaupunki on kasvanut sisäänpäin ja maan alle. Suunnittelu on ollut teknisesti taitavaa, mutta syntyneitä tiloja ei voi luonnehtia puhtaiksi, arkkitehtonisiksi – hyvässä mielessä. Tehokkuuden tavoittelu toisaalta ja vanhojen rakenteiden sekaan tunkeutuminen toisaalta ovat johtaneet sotkuisuuteen ja orientaation katoamiseen. Kortteleiden sisäosista on tullut sokkelo ja labyrintti. Kaikessa pahassa on kuitenkin ratkaisevaa hyvää: ulkoinen rakenne ja katutila ovat säilyneet. Kaupungista ei ole tullut harvahampaista.
  
Mielenkiintoinen muutos on Pukevan entisen tavaratalon muuntuminen yliopiston Kaisa-kirjastoksi. Olin aikanaan mukana Kluuvin metroaseman suunnittelussa. Pukevan kauppaneuvos Ruben Jaari oli erityisen kiinnostunut metroaseman ja tavaratalon yhteyksistä. Arkkitehti ja ystäväni, Toivo Korhonen suunnitteli sekä silloisen Pukevan että silloisen Kluuvin metroaseman. Pienen väännön jälkeen muutkin Kaisaniemenkadun kiinteistöt saatiin mukaan ja metroasema varmaan kiihdytti naapurikortteleiden laajaa saneerautumista. Siinä sitten ilmeni myös edellä mainittu labyrintti-ilmiö.
Metropäätös vuonna 1969 oli ratkaiseva tekijä
Johtopäätös on siis myönteinen: Helsinki on onnistunut. Vahva kehittämisen halu ja liike-elämän rohkeus investoida ovat auttaneet keskustan elinvoiman säilyttämisessä, mutta mikä vielä tärkeämpää: keskustan mittakaava on onnistuttu säilyttämään. Vuonna 1969 tehty metropäätös oli ratkaisevan tärkeä tekijä, joka myötävaikutti keskustan säilymiseen. Päätöksenteossa oli kovaa poliittista vääntöä. Erityisesti kokoomus oli metroa vastaan. Päätös tehtiin äänin 49-25. Voittaneen ehdotuksen puolesta äänestivät demareitten, kansandemokraattien, skogilaisten ja keskustapuolueen ryhmät, enemmistö liberaaleista ja ruotsalaisesta kansanpuolueesta sekä Veikko Vennamo.  Vastustajien pääosa kertyi kokoomukselaisista. Veikon poika Pekka Vennamo äänesti tyhjää. Politiikassa ei aina ole logiikkaa. Olisi luullut niiden joiden takana on keskustan maan arvo ja rakennusoikeus olleen metron kannalla ja niiden joiden kannattajat liikkuivat kehäteiden ja uusien lähiöiden tuntumassa olleen keskustaa tukevaa metroinvestointia vastaan – mutta ei, päätökset tapahtuivat onneksi näin epäloogisesti.

Sujuvuusmaksut turvaavat keskustan elinvoiman
Nytkin on samoja piirteitä. Logiikkaerheitä. Tällä hetkellä oikeisto tuntuu olevan kovasti sujuvuusmaksuja vastaan. (Jotkut kutsuvat niitä virheellisesti ruuhkamaksuiksi, ikään kuin ne synnyttäisivät ruuhkia, nehän purkavat ruuhkia, nopeuttavat liikennettä ja puhdistavat keskustan ilmaa!) He (vastustajat) tuntuvat kannattavan mieluummin liikenteen voimakasta pakkorajoittamista. Nykymuotoinen bulevardisointi edustaa tällaista politiikkaa. (Bulevardisointi on ok. mutta hieman jarrua!)  Se on outoa, sillä juuri sujuvuusmaksujen käyttöön otolla taataan keskustan toiminta. Keskusta on kaupungin kilpailukyvyn elinehto. Helsingin keskusta ei ole vain jonkun kummallisen MAL – alueen keskusta. Se on koko Suomen keskusta. Ja helsinkiläisten ikioma keskusta.
Mitä tapahtuu stadionin ympäristössä?
Millaisia uusia ajatuksia nykyinen todellisuus on synnyttänyt? Outoa, nyt tuntuu vallitsevan pysähtynyt hiljaisuus kun voisi olla myös luovan hulluuden aika. Liikenneväki kyllä toimii Pisaran eteen. Siltaa suunnitellaan kilpailun kautta kriittiseen kohtaa Eläintarhan suoralle. Tässä touhussa on kummallisella tavalla unohtunut Töölönlahden ja Pasilan yhteys. Pasilan suunnitelmat ovat käpertyneet Nordenskiöldinkadun pohjoispuolelle. Töölönlahti päättyy jo ennen Töölönlahtea. Ajatus linkistä Helsingin kahden keskuksen välillä puuttuu. Onkohan siinä aluearkkitehdin raja?  Se raja synnyttää yleensä suurimmat suunnittelun railot.
Kyllähän tuosta asiasta jo kirjoitinkin blogissani: http://penttimurole.blogspot.fi/2014/04/via-helsinki.html
Mutta en saanut yhtään kommenttia. En edes aluearkkitehdeilta.
  

Kuvia eri mittakaavassa. Ne kertovat Pisara-radan silloista Eläintarhan kentän kohdalla radan itä- ja länsipuolella. Oikealla on kuva vanhasta ajatuksestani Töölönlahden ja Pasilan välisestä promenadiakselista ja samalla julkisten rakennusten akselista. Tämä kuva tehtiin yhdessä Pekka Salmisen kanssa vuonna 1986. Julkisten rakennusten akseliin pitkin Vauhtitietä’ nuo sillat eivät lainkaan sovi, mutta siihen sopii PES-Arkkitehtien kehittelemä jäähallikompleksi. Mutta mihin?

Niin, kysymys kuuluu, onko tuossa Stadionin kohdalla aluearkkitehdin raja? En ole nähnyt yhtään suunnitelmaa Pasilan ja Töölönlahden välialueen tulevaisuusvisioista. Olen kyllä nähnyt Särelän porukan vision, jossa he haluavat lisää kaupunkia. Heidän visiossaan lisää kaupunkia tulisi kuvan ideoimalla tavalla laajasti Vauhtitien varteen ja Mäntymäelle. Jopa moukaripörssin kulmat on saatu rakennettua. Kyllä tässä paljon ideaa on jos keskuspuistoa ei pidetä arvossa. Helsingin yleiskaavavisiossa näille maisemille ei ole esitetty lisää kaupunkia.




Tämä kuva kertoo turkoosilla Helsingin yleiskaavavision bulevardiprojektit ja harmaalla yleiskaavavision muut kehittämisalueet, keltaisella on esitetty Särelän ”lisää kaupunkia” –ryhmän rakentamisalueet.

Vauhtitien Pisara-silta. Palkintolautakunnan pöytäkirja sanoo: ”Ehdotus koostuu voimakkaista ideoista: sillan muotoilusta ja ympäristörakenteista sekä aluetta elävöittävistä ajatuksista. Nämä kaikki täydentävät hienolla tavalla toisiaan ja lopputuloksena suunnitelmassa esitelty arkkitehtoninen ratkaisu on komea ympäristöön sopiva kaupunkisilta.”  Tässäpä se onkin se kysymys. Pitikö tähän mahtavaan ja potentiaaliseen ”kaupunkitilaan” tehdä komea kaupunkisilta ja jättää kaupunki tekemättä?
Mitä Pekka ja Tuomas ovat suunnittelemassa?
Arkkivahtivoihkii blogissaan 10.1.2015: ”Arkkivahti tulee seuraamaan HIFK-hallihankkeen tilannetta mutta ihmettelee myös sitä, miksi uusien rakennusten tulisi aina olla muusta kaupunkirakenteesta kamalasti erottuvia ja ennen kaikkea jonkinlaisia vapaamuotoisia möhkäleitä. Hän kirjoittaa: ”miksi ehdotetut uudet rakennukset tulisi tehdä sellaisiksi, että varmaan jättävät varjoonsa jo olemassa olevan rakennetun ympäristön.”

Ystäväni Pekka Salminen ja puolisukulaiseni Tuomas Silvennoinen ovat hyvällä asialla. (Olen siis jäävi arvioimaan, jättäkää omaan arvoonsa).  He ovat tutkimassa jäähallia oheistoimintoineen jonnekin Stadionin seutuville. Arkkivahti ihmettelee rakennusten möhkälemäisyyttä. No eivät ne varmaan siellä Pekan päämajassa  olekaan aivan tosissaan näiden kuvien kanssa. Ehkä niihin on tarttunut hieman kiinalaisia vaikutteita. Ehkä niissä on piilotettuna jopa Fengshui. Kunhan luonnostelevat, ja nämäkin kuvat taitavat jo olla vanhentuneita. Möhkäleet varmaan herkistyvät ajan myötä, mutta minua taas kiinnostaa tuo liikenne. Ovatko aihiot oikealla paikalla?
Oikeutettu kysymys lieneekin: minne tuo kompleksi olisi sijoitettava? Olisiko sen oikea paikka vanhan Messuhallin parkkipaikalla vai olisiko se sijoitettava Vauhtitien varteen, tai sitten vanhan jäähallin viereen, tai vieläpä Pasilaan. Töölönlahti olisi ollut mainio paikka, mutta se on menetetty. No, parkkipaikalle se pitää sijoittaa – tietysti! Sehän on nykyajan trendi. Parkkipaikkoja kun ei tarvita ihmisten siirtyessä robottiautoihin. Leikki leikkinä. On ilmeisen selvää, että halli ja muut on sijoitettava hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Parkkipaikkoja tarvitaan sittenkin rutosti, mutta kysymys kuuluu voitaisiinko etäpysäköintiä järjestää jonnekin sopivan ”shuttle service -palvelun” etäisyydelle? Vaihtoehtoisten paikkojen ongelmana joukkoliikenteen kannalta ovat puuttuvat tai hitaat joukkoliikenneyhteydet asemille, Pasilaan ja Rautatieasemalle. Raitiovaunu kolistelee Mäntymäen pysäkiltä Rautatieasemalle 11 minuuttia ja Auroran pysäkiltä bussilla Pasilan asemalle kestää 5 minuuttia, Auroran pysäkiltä Lasipalatsille raitiovaunulla vie 15 minuuttia, Eläintarhasta Kallion kautta Rautatieasemalle kestää 15 minuuttia. Eivät nämä ajat niin pitkiä ole, mutta massojen kuljettamiseen ne ovat huonoja – kapasiteetti ei riitä. Kunnon jalankulkupromenadit auttaisivat asiaa, mutta nekin puuttuvat. Minne siis sijoittaisin HIFK:in hallin?
  

Helsinki Grande Promenade johtaa Töölönlahdelta Pasilaan.  (Toiveuni). Promenadi on monihaarainen ja vaihteleva, mutta sen urbaani osuus kulkee pitkin radanvartta. Pitkin promenadia ajaa raitiovaunu tai siihen voidaan myös ideoida ”People Mover”. Promenadin varrella on lukuisia julkisia rakennuksia, mutta myös asuntoja. Hyvänä esimerkkinä ja siemenvetenä ovat Juha Leiviskän kauniit talot Auroran sairaalan entisen kappelin ja ruumishuoneen nurkalla,Toralinnaa vastapäätä. Numeroin kuvaan vaihtoehtoiset paikat paremmuusjärjestyksessä. Ykköspaikka olisi ehdottomasti Pasila. Rohkea teko olisi hyllyttää Cino Zucci ja rakentaa hotellit, jäähallit ym. lisukkeet Pasilan aseman ja tulevan Töölön metrolinjan yhteyteen.
Myös Lasipalatsin ympäristössä tapahtuu – hienoja juttuja
Hieno kehittämisen prosessi jatkuu ydinkeskustassa. Keskusta ei siis ole autioitumassa vaan se on yhä aktivoitumassa. Tämä on hienoa. Mutta täytyy olla tarkkana, oli sitten kysymyksessä Amos tai Gugge. Siksi on syytä seurata myös Lasipalatsille suunniteltua Amos Andersson museota. Helsingin Sanomissa tänään vilahtaneet JKMM – arkkitehtitoimiston kuvat kertovat, että potentiaalinen tyhjä tila, vanha linja-autokenttä, aiotaan muuttaa oudoksi kattomaisemaksi, jossa eläimelliset amebamaiset imukupit yrittävät imeä valoa alla olevaan museotilaan. Suurimman osan vuodesta, tai itse asiassa aina, näyttely on keinovalaistu. Ameboista sisään tulevalla valonhäivällä on tietysti symboliarvo silloin kun päivä paistaa. Tällaisia ameban kuvia ei esiintynyt ensimmäisissä ehdotuksissa. Nyt hieman, tai tosiasiassa hieman enemmän kuin hieman – säikähdin.
Torin ja aukion tulisi olla puhdasta tilaa
Torit ja katutila ovat joustavia muutettaviksi. Sama tila voi toimia kasarmin harjoituskenttänä, linja-autoasemana tai kapakoita kuhisevana terassina. Nyt uusimmissa suunnitelmissa tuo paikka, Lasipalatsin piha, vanha kunnioitettu linja-autoasema on muuttumassa epämaisemaksi. On käynnissä hieman samanlainen ilmiö kuin tapahtui Kampissa, Tennispalatsin edessä. Piazzaksi tarkoitetusta tilasta tuli valoaukkojen ja ilmanvaihtotötteröiden sekava epätila. Ilmiö on yleinen. Kun torien alle on tehty pysäköintiä, ennen avoimena tilana toimineen torin avoin tila on rikkoutunut. Ajatelkaa: joku ehdottaisi Sienan torin alle pysäköintiä ja sitten havaittaisiin torille tarvittavan lukuisa määrä ilmanvaihtotorneja, porrashuoneita, varauloskäytäviä, palokunnan hyökkäysteitä ja valoaukkoja.
   


Sarjassamme hyvät piazzat ja huonot piazzat – tai sellaisiksi aiotut. Sienan tori on piazzojen aatelia. Ajattelepa se täyteen ilmanvaihtotorneja, porrashuoneita ja valoaukkotötteröitä! Narinkkatori on hyvä -puhdas tila. Oletteko Amoksen tekijät todella ajatelleet Lasipalatsin aukiolle toisintoa Tennispalatsinaukiosta?
 

Suomi on lumilautailijoitten luvattu maa. Juuri Roope Tonteri voitti hopeaa ja epäili siinä naishommien ryhtyvän hoitumaan entistä paremmin. En kuitenkaan usko että harjoitusmäkiä tarvitsee tehdä Helsingin keskustaan. Muuten toivotan menestystä hienolle projektille.