Onko muuttajilla varaa maksaa kaupunkiensa rakentamisesta – siinäpä mielenkiintoinen kysymys. Tai kuka maksaa? Tämä keskustelu on herämmyt Ruotsissa. Pitääkö kaupungit sulkea muuttajilta?

Tukholman kauppakamarin laatima raportti herätti kysymyksen asumisen hinnasta. Kaupunkiseutu kasvaa ja puolet muuttajista tulee ulkomailta. Ovatko he liian köyhiä asumaan kaupungin kalliissa asuntojen uustuotannossa? Kunhan sellaista tuotantoa saataisiin aikaiseksi.
Joulukuun alussa Tukholmassa julkaistu asumista koskeva raportti johti erinäisiin johtopäätöksiin. Yksi oli, että uuden tiivistyvän kaupungin rakentaminen on liian kallista kaupunkiin muuttaville uusille asukkaille. Tukholmalaiset puhuvat kahdesta kaupunkibussillisesta muuttajia päivässä. Tässä 100 matkustajan joukossa on 46 ulkomailta tulevia maahanmuuttajaa, 14 maassamuuttajaa, joista merkittävä osa on ulkomailla syntyneitä, sekä 40 luonnollisen väestönlisäyksen kautta, eli alueen väestön syntyvyyden ja kuolleisuuden erotus. Tukholman läänin asukasluku kasvoi vuonna 2013 36000 asukkaalla (1,6 %). Tukholman kaupunki kasvoi 15000 asukkaalla (1,2 %). Uudenmaan läänissä kasvu oli vastaavasti 18600 asukasta (1,2 %) ja Helsingin kaupungissa 8700 asukasta (1,4 %). Asuntojen tuotanto per 1000 asukasta oli Tukholman läänissä 3,2 kpl ja vertailun vuoksi MAL-alueella 8,1 kpl. Vastaavat luvut Tukholman kaupungissa ja Helsingin kaupungissa olivat vuonna 2013 4,1 ja 6,9 asuntoa per 1000 asukasta. Uutta asukasta kohti asuntojen tuotantoluvut Tukholman läänissä ja MAL-alueella olivat 0,2 ja 0,7 asuntoa per uusi asukas ja vastaavasti Tukholman ja Helsingin kaupungeissa 0,3 ja 0,7 asuntoa vuodessa per uusi asukas. Nämä erot asuntotuotannossa ovat yllättäviä. Onhan Ruotsia totuttu pitämään asuntotuotannon luvattuna maana.
Tukholma on kiinnostava kaupunki. Ruotsissa on kaikki tapahtunut jo Uuden Testamentin painamisen jälkeen 7 vuotta ennen Suomea. Tukholma suorastaan mainostaa itseään Euroopan nopeimmin kasvavana kaupunkina. Minäkin olen parissa blogissani käsitellyt Ruotsia.  Jos kiinnostaa niin klikkaa tuosta:
Maria Rankka: ”En usko, että kriisejä voi väistää, sillä ne ovat välttämättömiä. Me timbrolaiset käytämme paljon aikaa sen miettimiseen, miten Ruotsi ja ruotsalaiset selviävät kriisistä sekä taloudellisesti että henkisesti ja miten voisimme rakentaa iskuja kestävämmän Ruotsin, Rankka sanoo. Suomesta voisi tulla Itämeren alueen tiikeritalous, jos maa profiloituisi luomaan hyvät ehdot uudelle yrittäjyydelle ja pienyritysten kasvulle. Se antaisi Suomen imagolle potkua.”
Näin sanoi viitisen vuotta sitten, villiriistan metsästäjä, silloin ajatushautomo Timbron toimitusjohtaja, Maria Rankka. Nimi muuten tuntuu rankasti suomalaiselta. Niinpä onkin, hänen isänsä Bengt Rankka on suomalaissyntyinen syyttäjäviranomainen Tierpin kunnasta Upsalan läänistä. Nykyisin, sitten vuoden 2010, tällä hetkellä 39-vuotias Maria Rankka on toiminut Tukholman kauppakamarin toimitusjohtajana. Metsästysharrastus ei ole päättynyt, sillä hän on Ruotsin Metsästäjäyhdistyksen hallituksessa.

Tukholman kauppakamaria johtava Maria Rankka oli A-Studiossa kovassa seurassa. Ei kuitenkaan jäänyt lehdellä soittelemaan. Hän kannattaa Tukholman kasvua, mutta vaatii myos teitä ja ratoja: ”Maria Rankka vill ha en fullt utbyggd ringled runt Stockholm. Maria Rankka, vd för Stockholms Handelskammare, sade att Stockholm konkurrerar med andra städer om framtidens talanger och att Stockholm måste förtätas ’eftersom Stockholmsregionen växer med två busslaster om dagen’. Hon talade för att en ’full ringled’ byggs runt stan liksom mängder med bostäder då det enligt henne fattas runt 100 000 lägenheter i dag.”
En kyllä hänestä tiennyt edes nimeäkään, ennen kuin näen ja kuulen häntä marraskuun lopulla A-Studiossa keskustelemassa aiheesta: ”Pohjolan patruunat pinteessä.” Asetettuina ennakkokysymyksinä oli: ”Miten Suomeen ja Eurooppaan saadaan lisää työtä ja teollisuutta? Miksi investoijat karttavat Suomea? Miten Suomen työmarkkinoiden pitäisi muuttua?” Muina keskustelijoina olivat Deutsche Bankin entinen pääjohtaja Josef Ackermann, Shellin entinen ja Outokummun nykyinen hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila ja Euroopan parlamentin varapuhemies Olli Rehn. Kyllähän tuo Maria tuossa keskustelussa mielenkiintoisimmat ajatukset esitti. Erityisesti nuo kaksi merkittävää Suomen miestä jäivät rankalla tavalla kakkosiksi. Olisiko heillä menossa laskukiito, kun Marialla on nousukiito?
Tämä oli tässä alkuun ikään kuin Maria Rankan esittelynä. Hän on nimittäin allekirjoittanut Tukholman kauppakamarin toimitusjohtajan ominaisuudessa raportin nimeltä: ”STOCKHOLMS­ REGIONENS UTMANINGAR, Nu brådskar nya lösmingar, Rapport 2014:7.”
  

Raportti on laadittu kauppakamarin rahoituksella konsulttiryhmän toimesta. Raportti tuli julkisuuteen joulukuun alussa. Pääkonsulttina on ollut WSP Sverige Ab. Raportin tekijöinä ovat olleet mm. seuraavat herrat: Lennart Weiss, Veidekke Sverige, Göran Långsved, KHT, Björn Hasselgren, Stockholms stad ja Tore Englén, WSP Analys och Strategi.

Tukholman seudulla väestön kasvu on ollut Helsingin seutua voimakkaampaa. Erityisesti kiinnostaa tuo luonnollisen väestönkasvun vahvuus. Johtuuko se maahanmuuttajaväestön lapsilukuisuudesta vai siitä, että etniset ruotsalaiset ovat ryhtyneet lapsentekoon? Maahanmuutto muodostaa Tukholman läänissä 45 % väestönkasvusta, Uudenmaan maakunnassa muuttovoiton osuus on 41 %. Tukholmassa ja Helsingissä vuoden 2013 nettomuutto oli 36 % ja 32 % väestönkasvusta.
”Trevlig läsning”
Raportin esipuheessa todetaan Tukholman seudun olevan yksi Euroopan nopeimmin kasvavia suurkaupunkialueita. Tietoisuuden sanotaan vallitsevan siitä, että seutu tarvitsee lisättyä asuntotuotantoa ja vahvistettua infrastruktuuria. Mutta kysytään: Mikä on oikeastaan probleeman koko kuva? Miten seudullisia päätöksiä tehdään? Keitä ovat uudet tukholmalaiset? Onko asuntotuotanto sovitettu heidän tarpeisiinsa? Onko ehkä niin, että elämme ajatuksissamme ja suunnitelmissamme ja päätöksenteossamme vielä 1960-luvun maailmassa? Joulukuussa 2014 julkaistu raportti näyttää Maria Rankan iloiset kasvot ja toivotuksen lukijoille: ”Trevlig läsning!” Hauska toivotus muuten, kun ottaa huomioon, ettei tämä asiasisältö nyt varsinaisen ”kaikenkansan” hauska ole, mutta ehkä tämä on sitä ruotsalaisuutta.
  

Pohjoismaiden pääkaupungit ovat kasvuhuumassa. Vasemmanpuoleinen kuva osoittaa kaikkien pääkaupunkiseutujen  kasvukippuroiden kärsivän vahvasti ylöspäin kun tästä hetkestä mennään kohti tulevaisuutta.  Väkiluvun kasvulle ennustetaan hurjia lukuja. Oslo ja Tukholma haaveilevat lähes 2 %:n kasvusta ensi vuosikymmenellä. Helsingin seutu pyörii kaikeksi onneksi tuossa yhden ja puolentoista prosentin välimaastossa.
Miten hallinto organisoidaan?
Raportti aloittaa asian ”syväluotauksen” pohtimalla hallintomalleja. Huomata kannattaa, että tässä raportissa puhutaan koko ajan Tukholman läänistä kokonaisuutena. Sellaista alueellista kokonaisuutta ei meidän puheissamme vakavasti ottaen esiinny. Miksi? Sitä ihmettelenkin. Metka-ajatukset on kuoliaaksi haudattu. Siis Tukholman lääniin esitetään neljää vaihtoehtoa. Ehdotus on konsulttien ja kauppakamarin tekemä, siksi varmaan privaattimallit tulevat näin vahvasti esiin. Mallit ovat:
       Julkinen seutuhallintomalli – seudulla on vahva vaikutus fyysiseen suunnitteluun.
       Kuntiin perustuva seutuhallintomalli – vapaaehtoista yhteistyötä harjoitettava vahvojen primäärikuntien välillä.
       Globaali tehokkuusmalli – suuria kansainvälisiä yhtiöitä muassaan laaja know-how, kovat rahoitusresurssit ja mittakaavaedut mahdollistavat monien sellaisten tehtävien haltuunoton, jotka nykyisin kuuluvat kunnille ja maapäiville.
       Maksut, yhtiöittäminen ja liikemiesmäisyys – tehokkuutta ja markkinaorientaatiota lisäämällä maksuihin perustuvaa rahoitusta ja yhtiömuodossa tapahtuvia julkisia toimintoja.
Asuntotuotannon lisäämiseksi on keskeistä tehdä tuotanto enemmän markkinaorientoiduksi. Se voi tapahtua käyttämällä hyväksi infrastruktuurin tuomia maanarvoefektejä osarahoituksena uusille teille ja raiteille. Näin luotaisiin vetovoimia uuden rakennusoikeuden syntymiselle houkuttelevilla alueilla. Kuntien ja maakuntien rahoitus teille ja raiteille tulisi sitoa markkinoille päästettävään uuteen rakennusoikeuteen.  
Raportti moittii nykyisen rakennuskannan tehotonta käyttöä. Vuokra-asuntojen käyttöarvosysteemi olisi reformoitava. Omistusasuntojen tehokasta käyttöä estää pääomatuloverotus. Pienituloisten talouksien pääsyä asuntomarkkinoille tulisi tukea nykyistä voimakkaammin. Kynnystä asuntomarkkinoille pääsyyn tulisi madaltaa asuntosäästämisen verohelpotuksilla, korotetulla asuntolainakatolla sekä lisäämällä sosioekonomisesti heikoilla alueilla asuvien mahdollisuuksia hankkia asunto omistukseensa.
Raportti sanoo vielä, että Tukholman seudun tulisi olla vähemmän riippuvainen valtiosta selvitäkseen tulevaisuudessa tarvittavista liikenneinvestoinneista. Vaihtoehtoisia rahoitusmalleja, jotka perustuvat käyttömaksuihin ja maanarvon nousun hyödyntämiseen, tulisi jatkuvasti kokeilla kaikissa suurissa läänin infrahankkeissa. Tukholmassa on rakenteilla tai esillä useita suuria hankkeita. Citybanan, Kistagrenen, Nya Slussen ja Förbifarten ovat tällaisia miljardikohteita. Landstinget hoitaa alueen terveydenhuollon ja kollektiiviliikenteen investointeja ja käyttöä. Tulevan neljän vuoden jaksolle on terveydenhuoltoon esitetty xxxx miljardin euron investointeja ja joukkoliikenteeseen xxxx miljardin euron investointeja.

Nyt on Ruotsissa jonkinmoinen hallituskriisi ja varmaan päätöksenteon kriisi. Demarit moittivat aiemmin lääninhallinnon investointeja ja jopa konsulttien köyttöä:  (S) landstingsbudget: ”Tyvärr ser vi idag en situation där den moderatledda majoriteten obekym. rat låter stockholmarnas skattepengar försvinna iväg i ”svarta hål” av överdimensionerad byråkrati, trafikinvesteringar med låg samhällsnytta, dyra konsulter och illa genomförda upphandlingar. Slöseriet måste få ett slut. Pengar ska läggas på rätt saker: mer fokus på kvalitet i sjukvården och mer tunnelbana i kollektivtrafiken.”
Joka tapauksessa on selvää, että metro tulee olemaan tulevaisuudessa tärkein investointikohde. Tuossa yllä olevassa kuvassa kiinnostaa alueellisten keskusten kehittäminen joukkoliikenteen solmukohtiin. Meillä kun ei ole oikein päästy irti nurkkakuntaisuudesta – vaikka kuinka mallataan ja masutaan.
Tässä vielä mielenkiintoinen retki Tukholman seusullisiin suunnitelmiin:
Ovatko kauppakamarit Helsingissä ja Tukholmassa eri linjoilla?
Näyttää siltä, että kauppakamari Helsingissä on eri linjoilla kuin kauppakamari Tukholmassa. Pari vuotta sitten kauppakamari arvosteli ajatusta ruuhkamaksusta: ”Helsingin seudun kauppakamarin mielestä uusia alueellisia veroja ei pidä ottaa käyttöön. Mikäli metropolialueen liikenneinvestointeja aletaan rahoittaa täällä perittävillä uusilla veroilla, on riskinä, että valtion budjetin investointivarat kohdennetaan muualle maahan.  Toisin sanoen metropolialueen asukkaat maksaisivat ensin tulo- ja kulutusveroistaan huomattavan osan muun maan liikenneinvestoinneista ja sen jälkeen ruuhkamaksuista seudun omat investoinnit!” Helmikuussa 2014 silloinen kokoomuksen liikenneministeri säestää: ”En kannata erillisiä ruuhka- tai tietullimaksuja. Liikenteen verotuksen uudistaminen ei saa merkitä uusia veroja nykyisten päälle. Kokonaisverotusta ei pidä nostaa”, liikenneministeri Henna Virkkunen sanoo Helsingin seudun kauppakamarille.

Tässä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ruotsalaisten johtopäätös: puoli asuntoa pitäisi rakentaa jokaista uutta asukasta kohti. Nyt Tukholman läänissä tuotetaan 0,2 asuntoa per uusi asukas. Vastaavat luvut MAL-ualueella, Tukholman kaupungissa ja Helsingin kaupungissa ovat: 0,7, 0,3 ja 0,7. Tukholman läänin lukuja ollaan nyt siis tavoitteiden mukaan kaksinkertaistamassa.
Keitä ovat tulevaisuuden tukholmalaiset?
Tukholman läänissä suurin osa tulevasta kasvusta aiheutuu maahanmuutosta. Maahanmuuton ennustaminen on vaikeata ja siksi koko ennuste on epävarmalla pohjalla. Epävarmuus maahanmuuton osalta vaikuttaa myös suuresti maassamuuton ennusteeseen. Maassamuuton netto on itse asiassa de facto –maahanmuuttoa. Maassamuuton netoksi arvioidaan vuoteen 2030 mennessä nousevan 1500 – 5000 asukkaaseen vuodessa. Ulkomaan muuttoneton arvioidaan olevan vastaavasti 3000 – 9000 henkeä vuodessa. Suurin kasvutekijä on syntymä ja kuoleman erotuksena saatava syntyvyysnetto, Sen arvioidaan olevan 10000 – 14000 henkeä vuodessa vuonna 2030. Yhteensä ollaan siten haarukan ylärajalla luvuissa 24500 – 28000 henkeä vuodessa. Vuoteen 2050 mennessä Tukholman läänin asukasluku kasvaisi korkeammassa vaihtoehdossa 1 miljoonalla asukkaalla eli 43 %. Alemmassa vaihtoehdossa kasvu olisi 0,6 miljoonaa asukasta eli 28 %. Keskimääräinen vuotuinen kasvu olisi näin ylävaihtoehdossa 28000 henkeä ja alavaihtoehdossa 16500 henkeä. Prosenteissa tämä merkitsee 1,2 – 0,7 %. Lähihistoriassa kasvu oli suurimmillaan 1955 – 1965. Silloin läänin asukasluku kasvoi 1,6 % vuodessa. Vuosina 2003-2013 kasvu oli myös hyvin korkea. Silloin saavutettiin luku 1,5 % vuodessa.

Vuoden 2015 budjetissa yleishyödylliselle rakentamiselle (Svenska Bostäder, Familjebostäder ja Stockholmshem) aiotaan antaa velvollisuus (ja keinot) helpottaa vähävaraisten asunnonsaantia. Asianomaiset yhtiöt ovat juuri päättäneet alennetuista vaatimuksista vuokralaisten suhteen. Aiemmin vaadittiin bruttotuloja, jotka olivat kolminkertaiset vuokraan verrattuna. Nyt vaatimusta lievennetään. Tarkoitus on myös solmia ”kaverisopimuksia”, joissa useat taloudet voivat yhdistää tulonsa. Tuottajat lupaavat myös asuntotuotannon teollistamista. NCC kehuu pystyneensä Saksassa pudottamaan asuntojen tuotantokustannuksia 30 % käyttämällä standardisointia ja sarjatuotantoa. Skanskan johtaja valittaa kustannuksista toisen puolen syntyvän maakustannuksista ja veroista. Hän mainitsee myös parkkipaikat. Niihin ei rakentaja voi vaikuttaa. Oikeassa alakuvassa on kyllä merkkivirhe, sillä keltainen viiru kertoo väestöstä ja valkoinen asuntokannasta.
Vuonna 2014 Ruotsissa oli arvion mukaan 82000 turvapaikan hakijaa. Migrationsverket ennustaa että vuoden 2015 aikana turvapaikan anojien määrä voi nousta yli sataantuhanteen henkeen. Tällä olisi suuri vaikutus Tukholman läänin ennusteisiin, sillä 2003 – 2013 jaksolla turvapaikan anojia oli vain 31000 henkeä.

Ruotsin ja Suomen maahanmuutolla on eroa.  Olitteko ajatellut että Ruotsin suurin muuttajaväestö on suomalaiset. Erään löytämäni laskelman mukaan Ruotsissa asuu toista miljoonaa suomalaisperäistä ihmistä. Kun katsellaan vuotuista nettomuuttoa Ruotsissa, liikutaan luvuissa lähes 100000 nettomuuttajaa. Suomessa ollaan alle parissakymmenessätuhannessa.
Paljonko asuntoja olisi tuotettava?
Tukholman läänin asuntopinta-ala on kasvanut tasan yhtä nopeasti kuin väestökin. Asuntopula ei siten johdu tuotetun asuntopinta-alan vähäisyydestä vaan siitä, että pinta-ala on jakautunut epätasaisesti. Ahtaasti asuminen on lisääntynyt nimenomaan sosioekonomisesti heikoilla alueilla kun se taas on vähentynyt hyvin toimeen tulevien alueilla. Tulevaisuuden asuntotarpeen tyydyttäminen edellyttää 8000 – 14000 asunnon rakentamista vuodessa. Suuri haarukka johtuu kasvuennusteen epävarmuudesta, yksin asuvien määrän kasvun epävarmuudesta sekä liikennejärjestelmän kehittymisestä pendelöinnin mahdollistavaan suuntaan – näin siis osa kasvusta voisi suunnata naapurilääneihin. Asuntojen rakentamistarvetta on ennustettu kahden väestöskenaarion mukaan. Alempi vaihtoehto tarkoittaa, että asuntoja pitäisi rakentaa Tukholman läänissä 9000 kappaletta vuodessa vuoteen 2030 saakka ja siitä edelleen 8000 asuntoa vuodessa. Ylempi skenaario taas edellyttäisi 14000 asuntoa vuodessa vuoteen 2050 saakka. Asuntojen rakentamistarve tulevaisuudessa ylittää siten selvästi sen keskimääräisen 7000 mitä viime vuosikymmeninä on rakennettu.
  

On melkoisen yllättävää miten asuntotuotannon volyymit poikkeavat eri pohjoismaissa. Suomi näyttää olevan asuntotuotannon selvä ykkönen jos vuotta 2011 tarkastellaan. Erityisesti Helsingin seutu ja suuret kaupungit kunnostautuvat.







Asuntotuotannon ennusteiden suhteen onkin sitten vaikeampaa. Tai seuraavat 10 vuotta saattavat olla hallinnassa, mutta siitä eteenpäin tulee liikaa epävarmuustekijöitä. Varallisuustaso tai yhteiskunnan tuki niille, jotka eivät pysty uustuotantoa maksamaan, yksinasuvien määrä, maahanmuuttoon vaikuttava maailmantilanne jne. Ainoa suhteellisen vakaa tekijä on syntyvyyden ja kuolevuuden vaikutus. Onneksi lapsia sentään tehdään Skandinaviassa. Asuntotuotantoennusteissa yli vuoden 2020 menevät hännät ovat todella epävarmoja. Uskotaanko, että silloin varsinaisesti korjataan syntynyttä ahtaasti asumista? Onko juuri silloin varaa rakentaa? Säilyykö rakentaminen nyt korotettavaksi aiotulla tasolla läpi vuosikymmenten? Mielenkiintoisia kysymyksiä!
Onko väestöllä varaa tuotettuihin asuntoihin?
Asuntojen tuottaminen markkinaehtoisesti väestötrendin mukaan edellyttää, että seudun asuntomarkkinoilla on riittävästi ostovoimaa. Uustuotannon kysynnän ei voi ilman muuta olettaa kasvavan väestön kasvun mukaan. Kuinka kotitalouksien tulot kehittyvät ja kuinka hyvinvoinnin lisäys jakautuu eri tuloryhmien välillä, ovat tärkeitä tekijöitä ja vastaamattomia kysymyksiä. Raportin tekijät huomauttavat tulevan väestönkasvun muodostuvan taloudellisesti heikoista ryhmistä, joilla on rajoitetut mahdollisuudet ostaa uustuotettuja asuntoja.
Myös Göteborgissa kauppakamari on aktiivinen
Göteborgin tutkimus sanoo, että jos asuntorakentamista ei toteuteta samassa suhteessa kuin väestö kasvaa tulee tästä maksettavaksi liian suuri hinta, niin puuttuvana kasvuna, kuin hukattuina verotuloina. Tutkimus sanoo työpaikkojen menetyksen olevan kahtaalla, suoranaisesti työpaikkoja menetetään rakennus- ja asennusaloilla, mutta enemmän matalamman väestönkasvun seurauksena taloudessa kokonaisuudessaan. Tutkijat arvioivat että vähäisen asuntotuotannon seurauksena oleva pieni väestönkasvu veisi vuoteen 2030 mennessä seudulta 28000 – 37000 työpaikkaa. Tai oikeammin estäisi vastaavan kasvun. Seudun bruttotuotannon vuoteen 2030 mennessä arvellaan jäävän vastaavasti 149 – 204 miljardia kruunua vähäisemmäksi. Tämä olisi 2,5 – 3,5 prosenttia seudun bruttotuotannosta ajalla 2013-2030. Näin siis 17 vuoden aikana menetettäisiin yhden vuoden tuotantoarvo. Matalan asuntotuotannon arvellaan jopa uhkaavan hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta. Kuntien verotulojen arvellaan olevan vuonna 2030 3 – 3,5 miljardia kruunua alhaisemman kuin mitä saavutettaisiin tavoitellulla väestönkasvulla. Lopputuloksena havaitaan, että asuntotuotantoa tulisi lisätä 50 prosentilla. Raportti esittää seuraavia keinoja:
Asuntotuotannon tavoitteita on korotettava. Korotuksen jälkeen tuotannon tulisi olla 5000 asuntoa vuodessa Suur-Göteborgin alueella. Tästä 3000 tulisi rakentaa Göteborgin kaupungissa. Nyt viime vuosina Suur-Göteborgissa on rakennettu 3500 asuntoa vuodessa. Tämä on 3,5 asuntoa 1000 asukasta kohti. Väestön kasvu on viimeisen 5 vuoden ajalla ollut 10000 asukasta vuodessa. Detaljikaavoitusta olisi selvästi lisättävä. Keskeisten alueiden tiivistämistä suositellaan. Elinkeinoelämä haluaa, että kunta hoitaa yleistavoitteet ja rakentajat saavat huolehtia sisällöstä. Elinkeinoelämän pätevyyttä ja käsittelyvoimaa tulisi hyödyntää. Tämä on meilläkin elinkeinoelämän julistama viisastenkivi. Niin se ainakin ystäväni Rakennusteollisuuden Tarmo Pipatti juuri on Hesarissa kertonut.

Göteborgilaiset pohtivat Kauppakamarin kanssa asuntopulan hintaa.
Toinen ystäväni Pekka Lahti on myös aloittanut blogin pidon. Hän aloittaa räväkästi: ”Sitä, että Rakennusteollisuuden toimitusjohtaja haluaa nopeuttaa tonttituotantoa (tai toisinpäin: vähentää kaavoituksen hitautta) ei pitäisi olla uutinen tai yllätys (kuten Mikko Aho osuvasti toteaa: ’30 vuotta on naristu, että kaavoitus on hidasta’). Näinhän rakennusteollisuuden edustajan pitääkin julkisesti sanoa palkkansa ansaitakseen ja näinhän he ovat tehneetkin vuosikymmeniä. Ei kai keneltäkään ole päässyt unohtumaan, että elämme kapitalistisessa markkinataloudessa, jossa yritysten tehtävä on tuottaa voittoa. Ellette minua usko kysykää rehelliseltä kapitalistilta itseltään (esim. Nalle Wahlroosilta) tai keneltä tahansa taloustieteen nobelistilta.”

Kiva, että Pekka ryhtyi tuohon. Klikkaa: https://pekkalahti.wordpress.com/
Vielä pikku hauska juttu: Tukholmassa HSB julkaisi viime aprillipäivänä jutun maanalaisesta rakentamisesta aivan kaupungin keskustassa. Asunnoissa voi sitten valita mielialojen mukaan halutun maiseman videpscreeneille eli ”ikkunoihin”. Saavutettavuushuolia ei olisi keskeisen sijainnin johdosta. ”Tarjous” herätti niin paljon kiinnostusta, että yhtiö joutui erityisesti ilmoittamaan hankkeen olevan vielä ”vaiheessa”. 
HSB:n Urban Living viime aprillipäivältä.