Hyökkäävät Excelit ja kirotut bulevardit - unessa!
Juuri nyt joulun alla ja vieläpä valkeata joulua odotellessa iski outo pikaflunssa. Eilen illalla se alkoi ja luulen sen olevan ohi huomenna aamulla. Mutta mitä se toi tullessaan? Koko yö oli täynnä kieppuvaa tuskaa, puoliunen hämärtämää. Kaikki liittyi bulevardeihin. Olenko saamassa jonkin salaisen trauman noista bulevardeista? Unessa minua kohti hyökkäsi kerta toisensa jälkeen valtaisia Excel-taulukoita. Ne koskivat bulevardien väestöennusteita ja sosiaalirakenteita.
Yön tunteina Excelit eivät päästä miestä otteestaan. Ne hyökkäävät yhä uudestaan – läpi yön. Ja vain bulevardien tähden.
Punaisena päälle hyökkäävät taulukot olivat sellaisia, ettei väestön kasvua voinut säätää alaspäin. Vihreät taulukot taas sallivat ylöspäin säätämisen, mutta ei alaspäin. Yritin kuumeisesti ratkaista väestöennusteen ongelmaa. Afrikkalaisille lapsiluku 4, suomalaisille lapsiluku 1,8, virolaisille lapsiluku 1,2, venäläisille lapsiluku 0,9. Miten saan tarpeelliset kaavat Exceliin. Haluan kuumeisesti ratkaista Hämeenlinnan väylän keskuspuistoon tunkeutuvan osan väestörakennetta vuonna 2050. Miksi? Mitä se minulle kuuluu – vuosi 2050? No kai se muidenkin tulevaisuus nyt vähän kuuluu, kun byrokratia aikoo viedä tärkeän fillarireitin ja desanttikukkulan ja vielä kummitustalon perustukset. Kai ne minulle merkitsevät lapsuuden maisemaa ja nykyisyyden maisemaa. Mutta sillä ei liene paljoa merkitystä, koska kansainvälisen kilpailukyvyn sanotaan edellyttävän, että puistoja leikataan ja vanhoja tunnelmallisia lähiöitä puretaan!? Luulisi muuten olevan juuri päinvastoin. Vihdoin koko yön kestäneiden Excel hyökkäysten ja laskuharjoitusten jälkeen aamu sarastaa. Aurinkokin heittää kirkkaan keltaisen valonsäteen ja siirtää minut reaalimaailmaan. No ei nyt aivan, sillä nuo asiat jäävät kaivertamaan.
Tämähän se oli se yöllinen kauhukuva Hämeenlinnan väylän varteen ehdotetusta ”bulevardikaupungista”.
Toinen toistaan hullumpia malleja
Bulevardit eivät muuten ole ainoa tapa, jolla nykypäivänä yritetään ratkoa kaupunkien kasvun ongelmia. Greater Helsinki Vision kilpailun voittajatiimi ehdotti kelluvia saariaHelsingin edustan saaristoon. Minusta tuo ehdotus olikin muuten kaikin puolin hyvä, mutta tuo saarien rakentaminen oli järjetön. Olipa onni etten päässyt tuota kollegojen ehdotusta sorkkimaan. silloin ei olisi voittoa tullut.
WSP:n voittanut ehdotus (jossa minä en ollut mukana) esitti Greater Helsinki Vision –kilpailussa Helsingin edustalle useita kelluvia saaria. Niitä ovat nuo pinkit pläntit. Minusta se oli hullua, mutta ei välttämättä juurikaan hullumpaa kuin bulevardien tiivis kaupunkirakentaminen. Bulevardit sinänsä OK, mutta ne nauhakaupungit?!
Nyt on sitten keksitty viimeisen päälle uutuus. Ei tosin Suomessa vaan Meksikossa. Rakennetaan ”maanraappijoita” ”taivaanraappijoiden” sijaan. Meksikon keskusaukiolle on ehdotettu 65-kerroksista Earthsraper maanalaista asuin- ja liiketaloa. Jokuhan voisi keksiä, että tällainen talo rakennettaisiin Senaatintorilta alaspäin. Tori sitten vain päällystettäisiin lasilattialla, jotta saadaan valoa maan alle. Itse asiassa tuollainen rakentaminen on keksitty jo tuhansia vuosia sitten, ajattelepa vaikka Lalibelan kirkkoja tai Cappadokian luolakaupunkeja. Tästä videosta voit kuulla fanstastisia utopioita:
Yksi tapa ratkaista paljon puhuttu tiivistäminen olisi Kiinasta ostettu Sky City -talo. Siinä on 220 kerrosta ja taloon mahtuu 30000 asukasta. Kerrosalaa on 1 milj. k-m2-Saataisiin kahden vuoden asuntotuotanto kerralla. Ja halvalla. Kiinalaisen urakoitsijan mainostamat kohtuuhintaiset asunnot eivät maksa enempää kuin hieman toista tonnia neliöltä. Kaikissa asunnoissa ei tosin ole suoraa päivänvaloa, valo kuljetetaan asuntoon valokaapelia käyttäen. No, sehän käy, siihen on totuttu, sillä kaamosaikaan meillä joudutaan joka tapauksessa polttamaan sähkövaloa päivisinkin.
Kiinalaisen liikemiehen unelma ei taida toteutua. Talon piti olla jo pystyssä. Talon jonka piti sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat palvelut sairaalaa myöten. Siellä voi asua koko elämänsä poistumatta.
Usein nämä asiat ovat ikonisia. Aivan niin kuin arkkitehtikilpailuissa usein ja kaupunkien strategioissa aina etsitään ikonisia rakennuksia. Ja näihin haasteisiin maailman huippuarkkitehdit herkästi tarttuvat. Olinkin näistä ikoneista kirjoittanut blogissani:
http://penttimurole.blogspot.fi/2013/12/iconic-city-kilpailukyvyn-takeena.html
http://penttimurole.blogspot.fi/2013/12/iconic-city-kilpailukyvyn-takeena.html
Joulusiivouksessa paljastuu unohdettuja asioita
Joulun alla joutuu väkisinkin sotkeutumaan joulusiivoukseen. Silloin saattaa tehdä löytöjä. Löydöt saattavat olla hyvinkin lähiajalta. Minä en ole keksinyt tapaa, jolla kivoja papereita voisi säilyttää, niin että niitä voisi joskus löytää ja katsella. Ja jos niitä ei katsele ne unohtuvat. Joulusiivouksessa niitä löytyy. Niin minähän löysin ikään kuin uudelleen Sepon synttärirunon ja siihen liittyvän Ritvan teoksen metroratoineen kaikkineen. Saattaa vaikuttaa suorastaan ”selfismiltä” kun panee tuon itselle osoitetun runon tähän esille, mutta ei kai se nyt sen vakavampaa ole kuin omien valokuviensa esittely. Se nyt vaan on niin mielenkiintoista tuo Sepon tapa sanailla, asiasta kuin asiasta.
(PS. Ainoa paikka, jossa asiat minulla pysyvät järjestyksessä on tämä tietokone. Kiitetty ja ylistetty olkoon Microsoft ja Bill Gates.)
Sepon runo:
Maestro nostaa katseen
näkee kaupungin, ilahtuu ja vapautuu lohkomaan havaintoja
toiminallisuutta esteettisyyttä historiallisuutta sivuavia mielipiteitä
vauhtiin päästyään kaivaa ikikuvansa kolmen voiman myllystä
myllytyksen kohteena kaupunkien kehityssuunnat
laskee seitsemänsataa taulukollista väestöskenaarioita kymmenistä kohteista
sallii lastenlastensa tulla ihailtavaksi ja hämmästelemään ukkinsa aivoituksia
maestrolla on seitsemän henkeä ja muutenkin kissan ketteryyttä siirtyä aiheesta toiseen
hän ajaa punaisella avoautolla Gallen-Kallelan piilopirttiin visioimaan pontikan ja puukon avulla
hän ajaa pitkin Sienan katuja tukka hulmussa polkupyörällä mukulakivien värinässä
hän ajaa takaa kaupunkien syntysanoja, aukioiden suhdelukujen maagisuutta
mielikuvia tukemaan senhetkistä visiota tietäen sen pakenevan joka toinen yö omavaraiseksi
karttoja rakastavassa heimossa hän on poppamies, löytää joet ja valumat, suot ja rintamaat
omissa arkistoissa aina kultakehyksissä maailmankarttoja poikineen ja pojanpoikineen
kädet tuulimyllyinä nostavat Kosmoksen pöydässä ilmat liikkeelle, tarjoilijat hyvälle mielelle
jokainen liikennesuunnittelija on ollut töissä hänen verstaassaan
jokainen oppinut vetovoimamallien epäluotettavuuden
maestro on jo puolittain vapaalla
maestro on puolivälissä
suunta vakaa
Ritva on tehnyt tämän kuvan Ilaskiven mietintöön liittyvää karttaa työstämällä. Onpa tehnyt vielä ihmekuvan. Tämä on niin joulukorttimainen kuva, tuo ukko näyttää ilmeiseltä joulu-pukilta, niin että se antaakin aiheen toivottaa HYVÄÄ JOULUA, teille kaikille jotka pääsivät tämän blogin viimeiselle riville.
Juuri nyt joulun alla ja vieläpä valkeata joulua odotellessa iski outo pikaflunssa. Eilen illalla se alkoi ja luulen sen olevan ohi huomenna aamulla. Mutta mitä se toi tullessaan? Koko yö oli täynnä kieppuvaa tuskaa, puoliunen hämärtämää. Kaikki liittyi bulevardeihin. Olenko saamassa jonkin salaisen trauman noista bulevardeista? Unessa minua kohti hyökkäsi kerta toisensa jälkeen valtaisia Excel-taulukoita. Ne koskivat bulevardien väestöennusteita ja sosiaalirakenteita.
Yön tunteina Excelit eivät päästä miestä otteestaan. Ne hyökkäävät yhä uudestaan – läpi yön. Ja vain bulevardien tähden.
Punaisena päälle hyökkäävät taulukot olivat sellaisia, ettei väestön kasvua voinut säätää alaspäin. Vihreät taulukot taas sallivat ylöspäin säätämisen, mutta ei alaspäin. Yritin kuumeisesti ratkaista väestöennusteen ongelmaa. Afrikkalaisille lapsiluku 4, suomalaisille lapsiluku 1,8, virolaisille lapsiluku 1,2, venäläisille lapsiluku 0,9. Miten saan tarpeelliset kaavat Exceliin. Haluan kuumeisesti ratkaista Hämeenlinnan väylän keskuspuistoon tunkeutuvan osan väestörakennetta vuonna 2050. Miksi? Mitä se minulle kuuluu – vuosi 2050? No kai se muidenkin tulevaisuus nyt vähän kuuluu, kun byrokratia aikoo viedä tärkeän fillarireitin ja desanttikukkulan ja vielä kummitustalon perustukset. Kai ne minulle merkitsevät lapsuuden maisemaa ja nykyisyyden maisemaa. Mutta sillä ei liene paljoa merkitystä, koska kansainvälisen kilpailukyvyn sanotaan edellyttävän, että puistoja leikataan ja vanhoja tunnelmallisia lähiöitä puretaan!? Luulisi muuten olevan juuri päinvastoin. Vihdoin koko yön kestäneiden Excel hyökkäysten ja laskuharjoitusten jälkeen aamu sarastaa. Aurinkokin heittää kirkkaan keltaisen valonsäteen ja siirtää minut reaalimaailmaan. No ei nyt aivan, sillä nuo asiat jäävät kaivertamaan.
Tämähän se oli se yöllinen kauhukuva Hämeenlinnan väylän varteen ehdotetusta ”bulevardikaupungista”.
Toinen toistaan hullumpia malleja
Bulevardit eivät muuten ole ainoa tapa, jolla nykypäivänä yritetään ratkoa kaupunkien kasvun ongelmia. Greater Helsinki Vision kilpailun voittajatiimi ehdotti kelluvia saariaHelsingin edustan saaristoon. Minusta tuo ehdotus olikin muuten kaikin puolin hyvä, mutta tuo saarien rakentaminen oli järjetön. Olipa onni etten päässyt tuota kollegojen ehdotusta sorkkimaan. silloin ei olisi voittoa tullut.
WSP:n voittanut ehdotus (jossa minä en ollut mukana) esitti Greater Helsinki Vision –kilpailussa Helsingin edustalle useita kelluvia saaria. Niitä ovat nuo pinkit pläntit. Minusta se oli hullua, mutta ei välttämättä juurikaan hullumpaa kuin bulevardien tiivis kaupunkirakentaminen. Bulevardit sinänsä OK, mutta ne nauhakaupungit?!
Nyt on sitten keksitty viimeisen päälle uutuus. Ei tosin Suomessa vaan Meksikossa. Rakennetaan ”maanraappijoita” ”taivaanraappijoiden” sijaan. Meksikon keskusaukiolle on ehdotettu 65-kerroksista Earthsraper maanalaista asuin- ja liiketaloa. Jokuhan voisi keksiä, että tällainen talo rakennettaisiin Senaatintorilta alaspäin. Tori sitten vain päällystettäisiin lasilattialla, jotta saadaan valoa maan alle. Itse asiassa tuollainen rakentaminen on keksitty jo tuhansia vuosia sitten, ajattelepa vaikka Lalibelan kirkkoja tai Cappadokian luolakaupunkeja. Tästä videosta voit kuulla fanstastisia utopioita:
Yksi tapa ratkaista paljon puhuttu tiivistäminen olisi Kiinasta ostettu Sky City -talo. Siinä on 220 kerrosta ja taloon mahtuu 30000 asukasta. Kerrosalaa on 1 milj. k-m2-Saataisiin kahden vuoden asuntotuotanto kerralla. Ja halvalla. Kiinalaisen urakoitsijan mainostamat kohtuuhintaiset asunnot eivät maksa enempää kuin hieman toista tonnia neliöltä. Kaikissa asunnoissa ei tosin ole suoraa päivänvaloa, valo kuljetetaan asuntoon valokaapelia käyttäen. No, sehän käy, siihen on totuttu, sillä kaamosaikaan meillä joudutaan joka tapauksessa polttamaan sähkövaloa päivisinkin.
Kiinalaisen liikemiehen unelma ei taida toteutua. Talon piti olla jo pystyssä. Talon jonka piti sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat palvelut sairaalaa myöten. Siellä voi asua koko elämänsä poistumatta.
Usein nämä asiat ovat ikonisia. Aivan niin kuin arkkitehtikilpailuissa usein ja kaupunkien strategioissa aina etsitään ikonisia rakennuksia. Ja näihin haasteisiin maailman huippuarkkitehdit herkästi tarttuvat. Olinkin näistä ikoneista kirjoittanut blogissani:
http://penttimurole.blogspot.fi/2013/12/iconic-city-kilpailukyvyn-takeena.html
http://penttimurole.blogspot.fi/2013/12/iconic-city-kilpailukyvyn-takeena.html
Joulusiivouksessa paljastuu unohdettuja asioita
Joulun alla joutuu väkisinkin sotkeutumaan joulusiivoukseen. Silloin saattaa tehdä löytöjä. Löydöt saattavat olla hyvinkin lähiajalta. Minä en ole keksinyt tapaa, jolla kivoja papereita voisi säilyttää, niin että niitä voisi joskus löytää ja katsella. Ja jos niitä ei katsele ne unohtuvat. Joulusiivouksessa niitä löytyy. Niin minähän löysin ikään kuin uudelleen Sepon synttärirunon ja siihen liittyvän Ritvan teoksen metroratoineen kaikkineen. Saattaa vaikuttaa suorastaan ”selfismiltä” kun panee tuon itselle osoitetun runon tähän esille, mutta ei kai se nyt sen vakavampaa ole kuin omien valokuviensa esittely. Se nyt vaan on niin mielenkiintoista tuo Sepon tapa sanailla, asiasta kuin asiasta.
(PS. Ainoa paikka, jossa asiat minulla pysyvät järjestyksessä on tämä tietokone. Kiitetty ja ylistetty olkoon Microsoft ja Bill Gates.)
Sepon runo:
Maestro nostaa katseen
näkee kaupungin, ilahtuu ja vapautuu lohkomaan havaintoja
toiminallisuutta esteettisyyttä historiallisuutta sivuavia mielipiteitä
vauhtiin päästyään kaivaa ikikuvansa kolmen voiman myllystä
myllytyksen kohteena kaupunkien kehityssuunnat
laskee seitsemänsataa taulukollista väestöskenaarioita kymmenistä kohteista
sallii lastenlastensa tulla ihailtavaksi ja hämmästelemään ukkinsa aivoituksia
maestrolla on seitsemän henkeä ja muutenkin kissan ketteryyttä siirtyä aiheesta toiseen
hän ajaa punaisella avoautolla Gallen-Kallelan piilopirttiin visioimaan pontikan ja puukon avulla
hän ajaa pitkin Sienan katuja tukka hulmussa polkupyörällä mukulakivien värinässä
hän ajaa takaa kaupunkien syntysanoja, aukioiden suhdelukujen maagisuutta
mielikuvia tukemaan senhetkistä visiota tietäen sen pakenevan joka toinen yö omavaraiseksi
karttoja rakastavassa heimossa hän on poppamies, löytää joet ja valumat, suot ja rintamaat
omissa arkistoissa aina kultakehyksissä maailmankarttoja poikineen ja pojanpoikineen
kädet tuulimyllyinä nostavat Kosmoksen pöydässä ilmat liikkeelle, tarjoilijat hyvälle mielelle
jokainen liikennesuunnittelija on ollut töissä hänen verstaassaan
jokainen oppinut vetovoimamallien epäluotettavuuden
maestro on jo puolittain vapaalla
maestro on puolivälissä
suunta vakaa
Ritva on tehnyt tämän kuvan Ilaskiven mietintöön liittyvää karttaa työstämällä. Onpa tehnyt vielä ihmekuvan. Tämä on niin joulukorttimainen kuva, tuo ukko näyttää ilmeiseltä joulu-pukilta, niin että se antaakin aiheen toivottaa HYVÄÄ JOULUA, teille kaikille jotka pääsivät tämän blogin viimeiselle riville.
