Puolueet yhtä mieltä: Korjausvelka on kurottava kiinni!

Kuntatekniikan suuri vaalikysely 2017:

 

Kuntavaalit pidetään sunnuntaina 9.4. Yksi kuumimpia puheenaiheita on kuntien omaisuuden hoito ja kuntatekniikan sekä rakennusten korjausvelka. Teimme kiertokyselyn eduskuntapuolueille, jossa selvitimme puolueiden kantaa keskeisiin kuntatekniikan kysymyksiin.

 

KYSYMYKSET

1. Kuntien infrastruktuurin korjausvelka on kaikkiaan 5 miljardia euroa, 2,5 miljardia katuja ja teitä ja 2,5 miljardia euroja rakennuksia. Kuinka puolueenne suhtautuu korjausvelan kiinni kuromiseen?

2. Millä keinoin korjausvelka kurottaisiin kiinni? Mistä rahoitus?

3. Sote-palveluja ollaan kovalla vauhdilla yksityistämässä. Mikä on puolueenne näkemys kuntatekniikan töiden järjestämistavoista: kuntien omat tekijät, liikelaitokset tai kuntayhtymät vai yksityinen sektori vai jokin muu tapa?

4. Onko jokin korjausvelan osa-alue erityisen huomion kohteena? Entä alueellisesti: millä seudulla korjausvelan kuromista kiinni on kiirehdittävä?

5. Mitkä ovat seuraavan valtuustokauden 2017-2021 kuntien suurimmat haasteet teknisen toimen puolella ottaen huomioon, että sote-palvelut siirtyvät maakunnille 2019 alkaen?

 

VASTAUKSET

 

KESKUSTA

1. Perusasia on, että kunnalla pitää olla ajantasainen tieto infransa määrästä ja kunnosta. Siihen pohjautuen korjausvelkaa on pyrittävä lyhentämään riittävällä ylläpidolla ja investoinneilla. Jotta tilaa jää korjausvelan kattamiseen, uusinvestointeja on priorisoitava entistäkin tarkemmin. Tämä vaatii suunnitelmallista ja pitkäjänteistä otetta myös uusilta valtuustoilta alkaen kuntastrategian laadinnasta.

Kunnalle toimiva infra on keskeinen kilpailukykytekijä, minkä pitäisi kannustaa infan kunnon hyvään ylläpitoon ja ajoissa tehtäviin korjauksiin. Tarpeelliset, mutta tekemättömät korjausinvestoinnit ovat todellisuudessa velkaa, joka voi kasvaa nopeasti ja aiheuttaa kunnalle suuria, yllättäviä talousongelmia. Siksi pitkäjännitteiseen infran ylläpitoon kannattaa panostaa.

2. Avainasemassa on pitkäjänteinen investointi- ja korjausvelkaohjelma, joka kunnassa kannattaa laatia. Kunnan on tärkeää olla selvillä eri rahoitusvaihtoehdoista, niiden kustannuksista ja riskeistä. Tutun taserahoituksen ohella vaihtoehtoina voi tulla kysymykseen esimerkiksi elinkaarimallit tai yhteistyö yritysten kanssa. Toimitilojen korjausvelan hallintaa auttaa, kun tilat salkutetaan muun muassa käyttötarpeiden ja kunnon mukaan.

3. Kuntatekniikan töiden järjestämis- ja toteutustapoja on syytä pohtia muun muassa kunnan olosuhteet, työvoiman saatavuus ja kokonaistaloudellisuus huomioiden. Usein on perusteltua hyödyntää monipuolisesti eri toteutustapoja.

 

4. Sote- ja maakuntauudistuksen myötä merkittävä osa kuntasektorin kiinteistöistä siirtyy maakuntien vastuulle. Tämä korostaa suhteellisesti kunnan muun infran merkitystä. Esimerkiksi vesi- ja viemäriverkossa on investointitarpeita. Eri infran osa-alueita on vaikea yleisellä tasolla arvottaa, koska tilanteet ja korjaustarpeet vaihtelevat eri kunnissa merkittävästi. Sama koskee alueellista ulottuvuutta.
5. Kyllä suurimmat haasteet liittyvät juuri infran korjausvelan hallintaan ja uusinvestointien rahoitukseen. Lisähaasteita aiheutuu mahdollisesti tyhjilleen jäävistä sote-kiinteistöistä maakuntauudistuksen toteuduttua. Ne eivät saa jäädä yksittäisten kuntien vastuulle. Myös kuntien yhteistyötä teknisen puolen osaamisen varmistamisessa kannattaa ennakkoluulottomasti lisätä.

 

KOKOOMUS

1. Korjausvelan kiinni kurominen ja vähintäänkin sen kertymisen pysäyttäminen on erittäin tärkeää. Mittaluokka on rahallisesti suuri, eikä tehtävä ole helppo. On tosin syytä huomata, että esimerkiksi kaikkia nykyisiä julkisia rakennuksia ei välttämättä ole järkevää korjata, vaan ilman järkevää käyttöä olevista tiloista kannattaakin mieluummin luopua.
2. On osoittautunut, että infrastruktuurin kunnossapidon ja kehittämisen rahoituksessa tarvitaan nykyistä pitkäaikaisempia rahoitussuunnitelmia, joihin poliittinen päätöksenteko sitoutuu vaalikausien yli. Tarve tällaiselle pidempiaikaiselle suunnittelujänteelle on selkeästi tunnistettu. Todennäköistä on, että tulevaisuudessa ainakin osa rahoituksesta tulee perustumaan käyttöön. Rahoituspohjaa kertynee myös liikennejärjestelmän yhteyteen syntyvien palveluiden tuottamasta muusta tulovirrasta.
3. Sosiaali- ja terveyspalveluita ei olla yksityistämässä. Ne säilyvät tulevassakin mallissa julkisen toimijan eli maakunnan järjestämisvastuulla. Tuotannossa on määrä hyödyntää sekä julkisia, yksityisiä kuin kolmannen sektorin toimijoita. Tämä lisää ihmisten valinnanmahdollisuuksia, vahvistaa laatua ja lisää kustannustehokkuutta. Kokoomukselle tärkeää on, että julkisten tehtävien hoidossa lopputulo on laadukas ja tehokkaasti toteutettu. Ei ole ratkaisevaa merkitystä, onko työn toteuttava taho kunta, yritys tai vaikka järjestö. Järkevästi toimiva kunta ei yritäkään tehdä kaikkea itse vaan käyttää joustavasti ulkoisia tuottajatahoja.
4. Hankkeet on priorisoitava kunnollisiin kustannus-hyötylaskelmiin perustuen.
5. Kuntien vastuulle jää edelleen hyvin merkittäviä tehtäviä, joiden suhteellinen merkitys kuntien uudessa tehtäväkokonaisuudessa vain korostuu sote-palveluiden siirtyessä maakunnille. Eräs merkittävä haaste jo lähivuosina on kiihtyvän eläköitymisen aiheuttama osaavan henkilökunnan saatavuuden turvaaminen.

 

PERUSSUOMALAISET

1. Perussuomalaiset suhtautuu huolestuneena kasvavaan korjausvelkaan ja kannattaa sen umpeen kuromista. Asia on nähtävä yleisesti myös suomalaista rakennustoimialaa, työllisyyttä ja kysyntää elvyttävänä, ei pelkästään kulujen kautta.
2. Perusväylänpidon rahoittamiseen on löydyttävä pitkäjänteinen ja kestävä ratkaisu. Muuten eteen tulee tilanne, jossa on pakko päättää, missä päin ylläpito lopetetaan kokonaan. Kestävä ratkaisu ei kuitenkaan tarkoita, että tieverkoston korjausvelka maksatettaisiin esimerkiksi maaseudun asukkailla ja muilla, jotka tarvitsevat välttämättä omaa autoa. Talousarviorahoituksen tulee jatkossakin olla keskeinen tapa. Tämän rinnalle on kuitenkin mahdollista kehittää muita tapoja. Perussuomalaiset on perinteisesti kannattanut esimerkiksi elinkaarimallia ja erilaisia kumppanuuksia.
3. Kuntien omat tekijät ja yksityiset tekijät lomitettava yhteen.
4. Päätieverkot ovat tärkeimpiä. Suurinvestoinnit, logistiikan turvaaminen, maa-, vesi- ja raideliikenne.
5. Kiinteistöjen käyttöön liittyvät kysymykset ovat oleellisimpia. Sote-käytöstä vapautuvien kiinteistöjen arvoksi on laskettu jopa yli 700 miljoonaa euroa, ylläpitokustannukset olisivat vuodessa 7–8 miljoonaa euroa. Kunnat omistavat sote-kiinteistöjä reilun neljän miljardin euron arvosta. Kiinteistöriski on suurempi väestömäärältään taantuvissa kunnissa ja alueilla.

 

SOSIALIDEMOKRAATIT

1. Korjausvelan kiinni kurominen on ensiarvoisen tärkeätä – perusinfra on pidettävä kunnossa, laiminlyönnit tulevat entistä kalliimmiksi.

2. Tällä hetkellä rahoituskustannukset ovat niin edulliset, että lisälainanottoa hyvin perusteltujen investointien ja perusparannusten toteuttamiseksi ei tule karttaa edellyttäen, että talous on muutoin kunnossa.

Peruskorjausinvestointienkin rahoitus jakaantuu useille vuosille ja poistot jopa vuosikymmenille. Kun kyseessä on pidemmän aikavälin hankkeet, ne on hyvä toteuttaa nyt eikä vasta sitten, kun tulorahoitus on kunnossa ja velantarve minimoitu.

Tärkeätä on, että investointien toteutuksessa pystyttäisiin tuomaa työtä ja toimeentuloa myös paikallisille toimijoille, yrityksille ja alueen työntekijöille.

3. Valtaosa kuntatekniikan töistä hoidetaan muun kuin kunnan oman organisaation kautta. Kuntien linjauksena on ollut, että kunnat palvelutuotannossaan keskittyvät ydinosaamiseensa, kuten opetuksen tai sosiaalitoimen järjestämiseen ja tuottamiseen. Muilta osin ostopalvelut ovat olleet hyvä tapa uudelleenorganisoida kuntateknisiäkin palveluita kunnan kontrollissa. SDP:n ajatusmaailmassa kunnallinen itsehallinto päättäjineen on kykenevä linjaamaan parhaat ratkaisut omalle kunnalleen. Emme hyväksy maan hallituksen kaavailemia pakkoyhtiöittämisiä.

4. Sisäilmaongelmat kouluissa, sosiaalitoimen rakennuksissa ja jopa sairaaloissa aiheuttavat mittavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä – ne on saatava pikaisesti kuntoon. Tältä osin toivomme myös maan hallituksen tukea kunnille tämänkaltaisille järkevien hankkeiden toteuttamiselle tulevassa kehysriihessä.

Vesi – ja viemäriverkoston sekä katujen ja teiden peruskorjaukset ovat myös prioriteettilistallamme hyvin korkealla. Niissäkin valtion ja kuntien yhteistyötä on edelleen kehitettävä.

5. Haasteet ovat suuret ja teknisen puolen merkitys tulee korostumaan kuntien elinvoimapolitiikan merkityksen kasvaessa. Ne liittyvät rakentamiseen ja ylläpitoon, mutta myös järkevän palvelurakenteen ja siihen liittyvien kiinteistöjen kehittämiseen. Kuntien omat sote-kiinteistöt siis jäävät kunnille ja maakunta vuokraa ne kolmeksi vuodeksi. Mitä sen jälkeen tapahtuu, on vielä täysin auki.

Toimitilastrategian kehittäminen onkin yksi avainkysymys, johon nyt pitäisi kunnissa panostaa. Yksi merkittävä haaste on korkean osaamisen säilyttäminen ja kehittäminen kuntien teknisissä palveluissa.

 

VIHREÄT

1. Korjausvelka on strateginen kysymys Suomelle. Rakennettua kansallisomaisuutta ei saa päästää rapistumaan, vaan korjausvelkaan on puututtava pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Samalla korjausvelan hoitaminen on tilaisuus uudistaa Suomea ja investoida tulevaisuuden ratkaisuihin esimerkiksi energiankäytössä. Etusijalle korjausten marssijärjestyksessä on luonnollisesti asetettava kohteet, joilla on suoria vaikutuksia asukkaiden terveyteen ja turvallisuuteen.

2. Korkojen ollessa matalalla kannattaa investoida korjausvelan hoitamiseen tarvittaessa lainarahalla. Se muodostaisi merkittävän elvyttävän investoinnin ja olisi taloudellisesti järkevää. Esimerkiksi homekoulut ja muut sisäilmaongelmaiset palvelurakennukset ovat kansanterveydelle ja -taloudelle aikapommi. Mitä pitempään niiden korjauksessa viivytellään, sitä kalliimmaksi se tulee. Kuntien tuleekin inventoida korjausta vaativat kohteensa ja asettaa ne tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen.

3. Tämän maan infra on julkisen sektorin harteilla, ja julkisen sektorin vastuun sen hoitamisesta tulee olla luja. Yhdyskuntateknisiä töitä teetetään kunnissa kuitenkin jo melko paljon kilpailutusten kautta ja yksityisten toimesta. Parhaimmillaan markkinoilta löytyy osaamista, jonka onnistunut hyödyntäminen voi auttaa kuntaa parantamaan laatua ja kustannustehokkuutta. Tällöin tarvitaan hyvää hankintaosaamista kunnan organisaatiolta, jotta kunta pystyy kantamaan vastuunsa infran kokonaisuudesta.

4. Homevaurioisten/sisäilmaongelmaisten koulujen ja päiväkotien, palvelutalojen, sairaaloiden jne. kuntoonsaattaminen on nostettava aivan kärkeen, jotta ihmiset eivät altistu pitkäkestoiselle ja vakavalle terveyshaitalle. Toisena prioriteettina kuntien omistuksessa on yhä tuhansittain öljylämmitteisiä kiinteistöjä, jotka tulisi nopeasti muuttaa uusiutuvalle energialle kuten maalämmölle tai pelleteille. Tähän ilmastohaasteeseen tarttuminen säästää vähänkin pitemmällä aikavälillä myös selvää rahaa
5. Tämänhetkisten tietojen perusteella suurimmalta ongelmalta näyttää se, että etenkin kasvukuntien mahdollisuudet jatkossa rahoittaa ja rakentaa katuja, väyliä, muuta kuntatekniikkaa sekä palvelurakennuksia heikkenevät voimakkaasti. Kuntien tuloista ja menoista on sote- ja maakuntauudistuksen myötä poistumassa noin puolet, mikä heikentää rahoitus- ja lainanottokykyä merkittävästi.

 

VASEMMISTOLIITTO

1. Vasemmistoliiton mielestä korjausvelka on kurottava kiinni. Siihen tarvitaan valtuustokausien yli ulottuva investointiohjelma.

Infrastruktuurin kunto on tärkeä asia, koska sillä on merkitystä pidemmällä aikavälillä koko kansantalouden kasvupotentiaaliin. Lisäksi infrastruktuurin korjausvelan hoitaminen voidaan nähdä tämän hetken elvyttävänä ja työllisyyttä parantavana keinona.

2. Vuoden 2017 valtion vaihtoehtobudjetissa Vasemmistoliitto esitti kuntien home-, kosteus- ja muista sisäilmaongelmista kärsivien päiväkotien, koulujen ja hoitolaitosten korjaus- ja korvausrakentamisen tukemista 100 miljoonalla eurolla.

Kuntien on panostettava rakennusten korjauksiin ja valtio voi kannustaa siihen. Vasemmistoliitto on esittänyt valtion osittaistukea koulujen, päiväkotien ja hoitolaitosten korjaamiseen. Tuki olisi alle 25% kokonaiskustannuksista. Tällöin vaikutus kokonaistalouteen olisi selvästi suurempi kuin valtion tukiosuus.

3. Ensisijaisesti kannatamme kuntatekniikan järjestämistä kuntien omana toimintana ja omalla henkilöstöllä. Emme kannata yksityistämisen tai ulkoistamisen lisäämistä. Erityisesti valvonta on syytä hoitaa omalla henkilöstöllä sekä kaavoitustyön ja maankäytön suunnittelu.

On kuitenkin asioita, joissa yksityiseltä sektorilta voidaan hankkia palveluita ja tehdä yksityisen sektorin kanssa yhteistyötä. Tällöin on kuitenkin huolehdittava riittävän laadukkaasta kilpailuttamisesta ja että kunnissa on riittävä osaaminen kilpailutusprosessien hoitamisessa. Kilpailutukset on syytä tehdä niin, että myös pienemmät yrittäjät ja toimijat voivat osallistua kilpailutukseen ja palveluiden järjestämiseen.

4. Ihmisten terveyden kannalta erityisesti olisi kiirehdittävä huonokuntoisten kiinteistöjen korjaamista.
5. Merkittävä kysymys on, mitä tapahtuu sosiaali- ja terveystoimen kiinteistöille. Kuka ne omistaa, hallinnoi ja vastaa niiden kunnossapidosta? Tarkoituksena on, että kunnat vuokraavat maakunnille sote-kiinteistöjä, mutta millaisilla ehdoilla tämä tapahtuu?

Sote-ratkaisuja odottaessa kunnat joutuvat lykkäämään saneerauksia sote-kiinteistöihin. Tämä sisältää riskejä, että kiinteistöt pääsevät liian huonoon kuntoon. Toisaalta kilpailun lisääntyessä sote-markkinoilla, on vaikeampi arvioida, mitä kiinteistöjä tulevaisuudessa julkinen sektori tarvitsee. Tällöin investointien kannattavuutta on huomattavasti vaikeampi arvioida verrattuna nykyiseen tilanteeseen.

 

RKP

1. Korjausvelkaa on kurottava umpeen määrätietoisesti, ja edellisen ja nykyisen hallituksen alulle panemat korjausvelan kiinni kuromisen toimenpiteet ovat hyvä alku. Tärkeää on, että valtion toimet SOTE-uudistuksen yhteydessä eivät pahenna kuntien tilannetta.
2. Olemme budjetoineet nykyisille hankkeille rahoituksen vaihtoehtoisessa budjetissamme, jossa emme ota velkaa istuvaa hallitusta enempää, mutta panostamme koulutukseen, kehitysapuun ja työllisyyteen. Koko budjettiesityksemme löytyy osoitteesta http://www.sfp.fi/fi/node/7968
3. Olemme aina korostaneet sitä, että julkisesti ja yksityisesti tuotetut sekä kolmannen sektorin palvelut täydentävät toisiaan ja muodostavat yhdessä ne verorahoitetut yhteiskuntapalvelut, joihin kaikilla on oikeus. Meistä kaikilla on oikeus hyvään terveydenhuoltoon, johon kuuluu myös valinnanvapauden periaate sekä se, että raha seuraa potilasta. Julkisen puolen rooli on varmistaa palveluiden tuottaminen ja asettaa kansallisia laatutavoitteita, mutta sen ei aina itse tarvitse olla tuottaja. Toisaalta yksityistäminen ei saa olla itseisarvo.
4. Kuntavaaliohjelmassamme toteamme, että lapsillamme tulee olla terve koulu- ja päiväkotiympäristö. Rakennukset tulee suunnitella hyvin, rakentaa huolella, hoitaa vastuullisesti ja korjata, kun tarvetta ilmenee. Siksi etenkin koulu- ja päiväkotirakennusten kunnossapito on meille tärkeää.
5. Mikäli SOTE-uudistus viedään läpi hallituksen kaavailemalla tavalla, on riskinä, että kunnat jäävät SOTE-rakennuksiensa vangeiksi. On mahdotonta tietää, miten kannattaa remontoida, kun ei itse voi päättää käytöstä. Koulukiinteistöt tulevat varmasti tarvitsemaan paljon lisäpanostuksia.

 

KRISTILLISDEMOKRAATIT:

1. Korjausvelkaa on kurottava tavoitteellisesti kiinni.
2. Rakennusten korjausvelkaa mietittäessä on käytävä kriittisesti läpi kunnan omistukset ja niiden mielekkyys. Onko kunnalla kiinteistöomaisuutta, josta on syytä luopua? Ovatko tilat tehokkaassa käytössä? Mahdolliset myyntitulot on mielekästä käyttää korjausinvestointeihin tai uusrakentamiseen. Investointeja voi tehdä harkiten myös yhteistyössä yksityisten toimijoiden kanssa.

Riippuu erittäin paljon kunnasta, onko investointeja mahdollisuus kasvattaa vai ei. Kasvavassa kunnassa investointi asuinalueiden tai yrityspuistojen infraan tai keskeisten kunnallisten palvelujen tarvitsemiin rakennuksiin on sananmukaisesti investointi, eli tuo sijoitetut varat takaisin kasvavien verotuottojen kautta. Näissä tapauksissa lainarahoitus on viime kädessä myös vaihtoehto.

Ikääntyvässä, väestöä menettävässä ja harvaan asutussa kunnassa tilanne on haastava, sillä omaisuus menettää arvonsa samalla, kun se käy tarpeettomaksi kunnalle. Teiden ylläpito käy myös yhä kalliimmaksi käyttäjää kohden. Näissä kunnissa velanottoa pitää välttää viimeiseen asti ja etsiä mahdollisimman kustannustehokkaita ratkaisuja infran ja rakennuskannan ylläpitoon.

3. Suhtautumisemme julkisen ja yksityisen sektorin työnjakoon on hyvin käytännönläheinen. Tahdomme vahvistaa pienten ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksia, mutta emme palvelujen laadun tai saatavuuden kustannuksella. Siksi harkitsemme tapauskohtaisesti, mikä taho on kulloinkin paras hoitamaan palveluja. Teknisellä toimialalla pääsääntöisesti yksityinen toimija on paras ratkaisu, mutta edellyttää kunnalta vahvaa hankintaosaamista. Liikelaitoksia ja kuntayhtymiä paremmat tavat organisoida palvelutuotanto ovat joko suoran demokraattisen ohjauksen alainen kunnan oma toiminta tai sitten kuntaomisteinen yhtiö.
4. Korostamme päiväkotien, koulujen sekä toimistotilojen tervettä sisäilmaa. Sisäilmaongelmien ratkaisemisessa ei pidä odotella, sillä on kyse ihmisten terveydestä ja työkyvystä. Rakennus- ja korjaushankkeiden valvontaa on myös lisättävä, sillä merkittävä osa sisäilmaongelmista on ilmennyt uusissa tai juuri korjatuissa julkisissa rakennuksissa, kun esimerkiksi muovimatto on laitettu kostean betonin päälle. Alueellisesti teiden korjausvelkaa pitää kuroa kiireesti umpeen siellä, missä tiestön huono kunto estää esim. puunkorjuun tai muuten haittaa elinkeinoelämää. Päätöksenteossa keskusteluyhteyden elinkeinoelämään on oltava avoin ja suora, jotta tilannekuva on yhteinen.
5. a.) Koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat ovat varmasti suurimpia haasteita läpi koko Suomen. b) Elinvoimapolitiikan painoarvo nousee. Suuri haaste on saada kaavoitus, liikenneinvestoinnit ja lupaprosessit tukemaan alueen elinkeinoelämää. Työpaikkoja tuovan yrityksen arvon kunnalle on tultava ilmi tavassa, miten nämä eri prosessit hoidetaan. c) Ikääntyvän väestön kohdalla mahdollisuus asua kotona tarkoittaa sote-palvelujen lisäksi myös monia teknisiä ratkaisuja, kuten hissirakentamista ja esteettömyyttä, minkä pitää näkyä myös kunnan toimenpiteissä. d) Kannamme myös huolta harvaan asuttujen alueiden elinvoimasta.