Infrarakentaminen ja maarakennus ovat perinteisesti olleet valtavia neitseellisten luonnonvarojen kuluttajia. Keravan infran suunnittelupäällikkö Mariika Lehto tarkasteli YAMK opinnäytetyössään kuntatekniikan alan kiertotaloushaasteita. Infrarakentamisessa kiertotalouteen siirtyminen edellyttää muutosta rakennustavoissa. Keravan Kivisillan pilotointihanke antoi selkeitä tuloksia, miten saavutetaan merkittäviä sekä päästö- että kustannussäästöjä.
Suomi kuluttaa EU-vertailussa eniten kotimaisia raaka-aineita henkeä kohden. Vuosittainen kotimainen materiaalien kulutus nojaa erittäin vahvasti ei-metallisiin mineraaleihin, eli pääasiassa rakentamisen maa- ja kiviaineksiin, joista hiekan- ja soranotto muodostaa suurimman yksittäisen jakeen. Suomen materiaalien kiertotalousaste on jäänyt jälkeen EU:n keskiarvosta ollen hiljattain vain noin neljä prosenttia. Kokonaisjätemäärästä valtaosa on mineraalijätettä, ja rakentamisen jätemääristä suurin osa koostuu läjitetystä ylijäämämaasta.
Suuren mineraalijätemäärän vuoksi jätteiden loppusijoitusosuus on edelleen korkea. Infrarakentamisessa kiertotalouteen siirtyminen edellyttääkin muutosta rakennustavoissa, sillä materiaalien käsittely ja väliaikainen varastointi lisääntyvät, ja materiaalien uudelleenkäytön hyödyntämiseen tarvitaan parempia työkaluja sekä osaamisen kehittämistä. Päämääränä on, että materiaalit pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään ja turvallisesti.
Keravan Kivisilta -pilotointi antoi selkeitä tuloksia
Mariika Lehdon opinnäytetyössä Keravan Kivisillan asemakaava-alueen suunnittelu- ja rakentamishanke toimi pilottihankkeena, jossa tutkittiin kiertotalousratkaisujen toimivuutta ja niiden tuomia säästöjä. Hankkeessa hyödynnettiin muun muassa betonimursketta, lähialueen kaivumassoja, pintamaita, graniittipaasia, moreenia sekä biohiiltä.
Betonimurskeen käyttö katujen jakavassa kerroksessa vähensi neitseellisen kalliomurskeen tarvetta merkittävästi. Tämä ratkaisu leikkasi hiilidioksidipäästöjä ja toi selvää kustannussäästöä.
Pintamaiden läjitys rakentamisalueen läheisyyteen ja niiden hyötykäyttö vähensivät päästöjä ja kustannuksia yli puolella verrattuna maamassojen pitkiin kuljetuksiin ja vastaanottomaksuihin. Lisäksi pintamaiden hyötykäyttö leikkasi pintamaista ja kasvillisuudesta koostuvaa jätemäärää lähes täysin. Katualueiden rakentamisesta syntynyt kokonaisjätemäärä koostui pääosin betonista, asfalttipaloista, sekalaisesta maa-aineksesta, luonnonmateriaaleista sekä purkupuusta.
Hankkeen pohjalta muotoiltiin ehdotus Keravan kaupungille infran kiertotalouden tavoitteista ja konkreettisista mittareista, jotka kytkeytyvät tilastollisiin indikaattoreihin. Keskeisiksi tavoitteiksi nimettiin neitseellisen kiviaineksen ja neitseellisen muovin käytön vähentäminen, uusiomateriaalien ja uudelleenkäytön lisääminen, kokonaisjätemäärän pienentäminen sekä päästöttömien energialähteiden ja vähäpäästöisten työkoneiden käytön edistäminen.
Näitä tavoitteita voidaan mitata seuraamalla muun muassa paikallisten kaivumassojen käyttöä rakennekerroksissa, uusiomaa-ainesten kokonaismääriä, työmaiden kokonaisjätemääriä sekä biopolttoaineiden ja lataussähkön kulutusta.
Keravan Kivisillan pilotointi osoittaa, että infrarakentamisen kiertotalousratkaisuilla saavutetaan merkittäviä sekä päästö- että kustannussäästöjä. Jotta alan kiertotalousaste saadaan nousuun koko maan tasolla, tarvitaan tavoitteiden järjestelmällistä mittarointia heti suunnitteluvaiheesta alkaen aina työmaan toteutukseen asti.
