Vahva asuntomarkkina on herätellyt suomalaista käsitystä asumisesta. Vilkas markkina on vetänyt mukaansa monia sellaisiakin, jotka eivät alun perin olleet asiaa miettineet. Unelma omasta talosta sai erityisesti potkua koronasta. Pien- ja omakotitalojen kysyntä kasvoi merkittävästi, kun ajatus tilantarpeesta muuttui. Erityisesti kasvukeskusten liepeillä on ollut nähtävissä myyntiaikojen lyhentymistä. Pääkaupunkiseudulla tarjonta on ollut selkeästi riittämätöntä, mikä näkyy tehtyjen kauppojen pienessä määrässä ja jatkuvassa kysynnässä.

Suomalainen asuu paikoillaan keskimäärin seitsemän vuotta. Yhdestä elämän vaiheesta seuraavaan siirtyminen vie aina vuosia. Rakennukset täytyy kyllä tehdä kestämään sukupolvia, mutta elämäntilanteiden muutoksille on oltava luontevia mahdollisuuksia niin taloudellisesti, asumisen tason osalta kuin paikan valinnankin suhteen. Asumisen ja rakennusten monipuolisuutta pitää kasvattaa kestävin periaattein ja koko rakennuskantaa hyödyntäen.

Asuntopolitiikan lähtökohtia täytyisikin arvioida laajemmin erilaisten asujien tulevaisuuden kautta, eikä niinkään tarjontaan sopeutumisen tai sosiaalisten näkökohtien kautta. Mitään haittaa ei olisi intohimosta saada aikaan politiikkaa, jossa asumisviihtyisyys yhdistyy kestävään rakennustapaan sekä monenikäiseen ja -muotoiseen kaupunkikuvaan. Esimerkiksi omakotialueiden suosio on kasvanut, ja tämän suosion siivittämänä on hyödyllistä pohtia, miten saadaan yhä paremmin ylläpidettyä ja täydennettyä myös vanhaa rakennuskantaa.

Asunnon vaihtoa jarruttavat monet kustannukset, jotka eivät liity suoraan asuntoon. Erilaisten palvelu-, viranomais- ja pankkimaksujen sekä verojen yhteenlaskettu summa kasvaa jatkuvasti, vaikka näitä palveluja helpottavaa digitalisaatiotakin myydään pienemmillä kustannuksilla.

Asunnon vaihdon yhteydessä syntyvien lisäkustannusten kasaantuminen muodostaa tällä hetkellä jarrun, joka hidastaa ihmisten liikkuvuutta ja vaikeuttaa asunnon vaihtamista työn tai perheen takia. Ensiasunnon ostajilla on mahdollisuus verovähennykseen, mutta tätä mahdollisuutta olisi sovellettava myös niille, joille vaihtokustannukset tarkoituksenmukaisempaan asuntoon ovat kiinni pienistä tuloista.

Nuorille perheille asunnon sijainnin valinta on suuri ja pitkälle kantava päätös. Valinta voi silloin kohdistua kaupunkien ulkopuolelle. Erityisesti pääkaupungin kannalta tulisi pohtia, onko käytetty kaikki keinot, joilla pidetään työikäiset perheet kaupungin asukkaina. Monet yhteiskunnallisesti tärkeässä ammatissa toimivat joutuvat hakemaan kotinsa kauempaa työpaikastaan.

Oman asunnon valintaan vaikuttavat useat tekijät. Luottomarkkinan tiukentuminen rajaa yhä useamman toiveita kohteiden valinnassa. Lisäksi uusien omakotitaloalueiden kaavoitus ja rakentaminen on pahasti kysyntää jäljessä, eikä liikkuvuus kerrostaloasunnon ja omakotitalokiinteistön välillä ole kovin sulavaa.

Omistusasumisen kasvun tyrehtymisen seuraukset ovat pidempiaikaisia ja rakenteellisia, myös kansantalouden kannalta. Suomalainen asuntomarkkina kiinnostaa myös ulkomaista pääomaa edullisuutensa ja vakautensa ansiosta. Keinot vahvistaa omistusasumista niin asuntorahoituksen yleistä saatavuutta joustavoittamalla kuin asunnon vaihdon jarruja purkamalla ovat tarpeen. Terveeseen asuntomarkkinaan kuuluvat runsaat ja monipuoliset vaihtoehdot sekä pienet vaihtokustannukset. Näihin vaikutetaan myös hyvällä asuntopolitiikalla.

Annukka Mickelsson

ROTI 2021 Rakennukset-paneelin jäsen
Toimitusjohtaja, Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry

 

ROTI 2021 kokoaa yli 120 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista.
Seuraa meitä verkossa!

www.roti.fi/blogit
www.twitter.com/ROTI2021
www.facebook.com/ROTI2021
www.roti.fi

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *