Rakentamiseen liittyy runsaasti määräyksiä, joista jokaisella on hyvä ja perusteltu tarkoituksensa. Toisaalta alamme on säännellyin heti ilmailuliikenteen ja lääketeollisuuden jälkeen. Säädösmäärän kasvaessa, sisällön yksityiskohtaistuessa ja monimutkaistuessa syntyy määräysten välille erityisesti jotenkin poikkeuksellisissa tapauksissa vahvoja ristiriitaisuuksia. Tämä johtaa siihen, että kaikkien vaatimusten mukaan on yhä useammin mahdotonta toimia. Selvää on myös se, että eri viranomaisten laatimien määräysten keskinäinen yhteensovittaminen vaatii jatkossa merkittävästi uusia resursseja.

Hyvää tarkoittavan sääntelyn sivuvaikutuksiin kuuluukin alan kehitystoiminnan kankeutuminen. Tämä pätee etenkin erilaisiin vastuukysymyksiin, koska rakentamisen hyödykkeet, talot ja infrarakenteet ovat ylivertaisen hintavia, ja vastuutkin sen vuoksi usein taloudellisesti merkittäviä. Määräysviidakko vähentää yritysten intoa kehittää, eli ottaa käyttöön uusia ratkaisuja, materiaaleja, rakenteita tai toimintatapoja.

Valitettavasti tämä koskee myös niitä kehitysaskeleita, joilla parannettaisiin laatua tai alennettaisiin rakentamisen kustannuksia. Toisin sanoen, yhteiskunta ”suojelee” ylisäädöstämällä kansalaisiaan myös näiltä heille hyödyllisiltä toimilta.

Onkin syytä pohtia, missä kulkee säädöstämisen optimaalinen taso. Siis sellainen taso, jossa määräyksistä saadaan irti maksimaalinen hyöty. Se ei luultavasti ole siellä, missä säätelyä on mahdollisimman paljon.

Jussi Mattila

Toimitusjohtaja, Betoniteollisuus ry

Jussi Mattila,2, pienempi

roti-logo

ROTI 2015 kokoaa yhteen yli 90 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista. Valtiolle, kunnille ja toimialalle esitetään laajalla skaalalla yli 130 suositusta.

Seuraa meitä verkossa!

https://roti2015.wordpress.com

http://twitter.com/2015ROTI

http://facebook.com/ROTI2015

http://www.roti.fi

 

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *