Tekoäly ja resurssiviisaus mullistavat kaupunkisuunnittelun

Kaupunkeja ei pitäisi enää suunnitella lukkoon lyötyjen toimintojen, vaan joustavien ja dynaamisten toimintojen kautta. IFME 2026 -konferenssin keynote -puheessaan Jarmo Suominen esitteli vision, jossa data, tekoäly ja tilojen jakaminen tekevät urbaaneista ympäristöistä elävämpiä ja kestävämpiä kriiseissä.

Suominen peilasi näkemyksiään pitkään uraansa ja kokemuksiinsa Kiinassa, Yhdysvalloissa sekä Suomessa. Hänen mukaansa moderni kaupunki tulisi nähdä alustana, joka mukautuu asukkaidensa muuttuviin tarpeisiin reaaliajassa.

Kiinan dynaaminen urbanismi ja MIT:n datamallit esimerkkeinä

Suominen nosti esiin Kiinan salamannopean kaupunkikehityksen, jossa joustavuus on viety käytännön tasolle. Esimerkiksi Shanghaissa monikäyttöiset autohallit ja joustavat ravintolaekosysteemit muuttavat muotoaan vuorokaudenajan mukaan. 

Tätä kehitystä vauhdittavat WeChatin ja Meituanin kaltaiset supersovellukset, jotka sitovat asukkaiden arjen, palvelut, maksuliikenteen ja liikkumisen yhteen saumattomaksi digitaaliseksi käyttöliittymäksi.

Datalla johtaminen on keskiössä myös Yhdysvalloissa. Suominen esitteli työtään maineikkaassa MIT:n City Science Groupissa, jossa tutkijat hyödyntävät kehittämäänsä CScope-alustaa. Alusta analysoi kaupunkiympäristöä kerrostamalla valtavia määriä dataa – kuten asukkaiden liikkumisvirtoja, alueellisia rikollisuustilastoja ja ekologisia mittareita. Tämän datan avulla tutkijat voivat simuloida ihmisten käyttäytymistä ja optimoida kaupunkirakennetta ennen kuin euroakaan on käytetty rakentamiseen.

Suomalainen ”koulu palveluna” osoitti toimivuutensa kriisissä

Suomesta Suominen nosti esiin oppikirjaesimerkin suomalaisesta resurssiviisaudesta: Espoon Haukilahden lukion ”koulu palveluna” -mallin. Erillisen koulurakennuksen sijaan lukio sijoitettiin Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksen olemassa oleviin tiloihin.

Malli osoitti ylivertaisuutensa koronaviruspandemian aikana. Joustavat tilat ja yliopiston tarjoama infrastruktuuri tekivät mallista poikkeuksellisen kriisinkestävän, minkä lisäksi se säästi kustannuksia, paransi saavutettavuutta ja näkyi lopulta jopa parempina oppimistuloksina.

Suominen näkeekin suomalaisten yliopistokampusten tyhjillään olevissa tiloissa valtavan innovaatiopotentiaalin. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii kotimainen Spacent-alusta, joka toimii ”työtilojen Airbnb:nä” yhdistäen käyttäjät yli tuhanteen joustavaan työtilaan ympäri Eurooppaa.

Tekoäly ja kaupunkiakupunktio asukkaiden äänitorvena

Yksi puheenvuoron kiehtovimmista teemoista oli tekoälyn rooli asukkaiden osallistamisessa. Kaupunkisuunnitteluun liittyy aina valtava määrä erilaisia intohimoja ja toiveita eri sidosryhmiltä. 

Suomisen mukaan tekoäly voi toimia neutraalina välittäjänä, joka pureskelee asukkaiden jäsentelemättömät ideat ja palautteet selkeiksi, suunnittelua ohjaaviksi suuntaviivoiksi.

Tätä testattiin Shanghain Fusing Island -suunnittelukilpailussa, jossa visioitiin kokonaisia naapurustoja ilman ennalta lukittuja käyttötarkoituksia. Alueen annettiin muotoutua dynaamisesti tekoälyavusteisen osallistamisen pohjalta.

Suominen muistutti, ettei muutoksen tarvitse aina olla massiivinen. Voidaan käyttää  ”urban acupuncture” -konseptia, jossa pienillä, tarkkaan kohdistetuilla mikroteoilla laukaistaan suuria positiivisia kehityskulkuja. Tästä esimerkkinä on New Yorkin Dumbo, jossa ankean parkkipaikan muuttaminen vehreäksi taskupuistoksi herätti koko ympäröivän naapuruston uuteen kukoistukseen.

Kaupungilla on oltava oma käyttöjärjestelmä

Puheenvuoronsa päätteeksi Suominen peräänkuulutti kaupungeille omaa ”käyttöjärjestelmää”. Se olisi älykäs alusta, joka osaa lukea kaupungin signaaleja ja ohjata pieniä, pistemäisiä korjausliikkeitä oikeisiin paikkoihin.

Kun tekoäly, resurssiviisaus ja asukkaiden aito kuuntelu yhdistetään, kaupungeista tulee enemmän kuin pelkkiä betoniviidakoita. Niistä tulee eläviä, oppivia ja jatkuvasti asukkaidensa mukana kehittyviä ekosysteemejä.