Suomen tavoite on olla hiilineutraali 2035 ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Lisäksi Suomi pyrkii toiminnallaan tukemaan Agenda 2030:n toteutumista, johon sisältyy tavoite luoda Suomeen turvallinen, terveellinen ja ihmisten hyvinvointia tukeva rakennettu ympäristö vuoteen 2030 mennessä. Myös luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen halutaa pysäyttää.

Tavoitteena oleva vihreä siirtymä edellyttää kiinteistö- ja rakennusalalta uusia innovaatiota, jotka ratkaisevat rakennetun ympäristön haasteita siilottomasti. Tämä edellyttää osaoptimoinnin sijaan kokonaisvaltaista ja datapohjaista arviota vaikutuksista. Meidän täytyy jatkossa pystyä samanaikaisesti, ja keskinäisriippuvuudet ymmärtäen, huomioimaan esimerkiksi hiilijalanjälkeen, energiankulutukseen, tekniseen käyttöikään, kiertotalouteen ja kustannuksiin liittyvät tavoitteet.

Toimialojen rajat tai toiminnan mittakaavat eivät saa rajoittaa uusien ratkaisujen ja prosessien kehittämistä. Talonrakentamista, yhdyskuntatekniikkaa, liikennettä ja energiantuotantoa on jatkossa tarkasteltava nykyistä kokonaisvaltaisemmin ja monimittakaavaisesti. Nykyisestä edelleen kehittyvä tietotekniikka sekä rakennetun ympäristön digitaalinen kaksonen luovat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia data-pohjaisesti ohjatulle rakennetun ympäristön suunnittelulle, toteutukselle ja käytölle.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Suomen tavoitteena olevan hiilineutraalin hyvinvointiyhteiskunnan toteuttaminen edellyttää kiinteistö- ja rakennusalalta näkökulman laajentamista edelleen. Tarvitsemme perinpohjaisen systeemisen muutoksen, jossa teknis-taloudellisten seikkojen ohella osataan huomioida esimerkiksi ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, yksilölliseen kokemusmaailmaan ja erilaistuviin elämäntapoihin liittyviä tekijöitä.

Uudet innovaatiot eivät pääse vaikuttamaan, mikäli kaikki systeemisen järjestelmän osat eivät mukaudu tai tue muutoksen toteutumista. Kyse on polkuriippuvuudesta, jossa järjestämätason aiempi valinta määrittää myöhempiä valinnan mahdollisuuksia. Todellisen vaikuttavuuden aikaansaaminen edellyttää koko järjestelmän riippuvuus- ja vaikutussuhteiden monisyisen verkoston ymmärtämistä ja toimintamekanismien tarpeellista muuttamista.

Vihreässä siirtymässä ei siis ole kyse ainoastaan teknologiasta, vaan aivan yhtä olennaista on huomoida inhimilliset tekijät. Vihreä siirtymä on myös kulttuurinen muutos.

Meillä on kiire muuttaa globaalin kehityksen suuntaa. Kiireestä huolimatta nyt on tärkeää käydä moniäänistä ja eri näkökulmat yhdistävää keskustelua. Jos keskitymme ainoastaan käytännöllisiin toimenpiteisiin, emme voi  päästä yhteiseen käsitykseen vihreän siirtymän merkityksestä, siihen sisältyvistä arvoista ja sen vaikutuksesta kulttuuriin.

Yhteinen ymmärrys rakentaa tiekartan, jonka avulla eri toimijoiden käsitykset, tavoitteet ja toiminta kohtaavat. Tällöin vihreän siirtymän edellyttämät muutokset ovat helpompia toteuttaa. Samalla voimme löytää keinot sekä ratkaista ekologiaan ja ilmastomuutokseen liittyviä haasteita että varmistaa ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi ja tasa-arvo.

 

Markku Hedman

ARTS -arkkitehtuuri, suunnittelu, muotoilu ja taiden -paneelin puheenjohtaja

Toimitusjohtaja, Rakennustietosäätiö RTS, yliasiamies

ROTI 2021 kokoaa yli 120 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista.

 

Seuraa meitä verkossa!

www.roti.fi/blogit

www.twitter.com/ROTI2021

www.facebook.com/ROTI2021

www.roti.fi

Markku Vento
markku.vento@kuntatekniikka.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*