Nyt oli taas pienoinen seminaariviikko. Kyse oli eläkeläisten kansoittamista seminaareista. Se ei ole uutta. Ne seminaarit joissa minä käyn näyttävät olevan eläkeläisten kansoittamia. Nuoret ovat varmaan työntouhussa. Eivät kerkeä seminaareissa istumaan. Hyvänä innoituksena tähän blogiin näin kuusitoistavuotiaan tytön haastattelun maanmainiossa SVT:n ohjelmassa. Tyttö oli aivan fantastinen. Hän oli tullut herätykseen ilmastonmuutoksesta. Sanoi kieltäneensä isältään autoilun ja oopperatähtiäidiltään lentämisen. Isä osti sähköauton ja äiti otti työn Tukholmassa. Kuuntelin myös Ruotsin uusvanhan pääministerin ilmoituksen bensa- ja dieselautojen kieltämisestä 2030. Ja kaiken lisäksi kuuntelin vielä metsäprofessori Olli Tahvosen mielipiteitä Suomen hiilinielulaskelmista. Tässä oli hyvää pohjaa seminaariviikon tuottamille mietteille.

Esa Tommila epäilee uusiutuvaa energiaa
Ilmastokeskustelua siivitti Esa Tommila, fyysikko ja Ekokemin eläkkeelle siirtynyt toimitusjohtaja.  Tilaisuus pidettiin Suomalaisella Klubilla Rakennusinsinööriliiton Senioreiden järjestämänä. Tommilan esitelmä oli mielenkiintoinen ja yllättävä siksi että hän asetti kyseenalaiseksi hallituksen toimet ja jopa ministereiden mielipiteet. Hän kyseenalaisti myöskin teknokraattien laskelmat. Vaati uudenlaista lähestymistä. Puhui nettotaseesta. Yleensä meidän esitelmissämme silitellään myötäkarvaan. Nyt Tommila rapsutteli vastakarvaan. Minua jäi kuitenkin vaivaamaan se, että en oikein ymmärtänyt missä varsinaisesti oli menty metsään uusiutuvia energioita arvioitaessa. Olisi toivonut Tommilalta omaa mallia. Tai onko niin, ettei asiasta tiedetä. Silloinhan olisimme samassa tilanteessa kuin Sanna Marin, kun hän ei osannut sanoa SDP:n kantaa metsänhakkuiden määrään.

Vaikuttaa siltä, että Esa Tommila on ilmastoskeptikko nimenomaan uusituvan energian suhteen.  Laitanpa tähän muutamia Esa Tommilan esitelmässä esitettyjä teesejä:

Ilmastolla ei ole aikaa odottaa virheiden huomaamista ja korjausta, politiikassa intoilu uhkaa ilmastotyössä tarvittavien tulosten syntymistä, huoli tai innostus ylittävät helposti viileän harkinnan, poliitikot esittävät ratkaisuja äänekkäämmin kuin asioita tuntevat, monet haluavat vaatimuksillaan kirkastaa mieltään tai mainettaan.

  • SITRA julistaa, että ilmastotoimet ovat helppoja ja halvempia kuin luullaan, fossiilisista polttoaineista on toki päästävä eroon, ne tuottavat paljon hiilidioksidia ja ovat uusiutumattomia siksi halutaan siirtyä uusiutuvaan energiaan, uusiutuvuus on aina arvokasta, mutta siitä ei seuraa päästöttömyys eikä hiilineutraaliusuusiutuvuus sinänsä ratkaisee muuta kuin vain saatavuusongelmia fossiilisen energian niukentuessa, energiantuotannon ilmastovaikutukset riippuvat muista seikoista ministerin ja monen muun päättelyketjussa onkin vakava virhe se ohjaa panostuksia osin tehottomasti –suuri uhka tuloksille.
  • Onneksi ydinvoima näyttää pysyvän valikoimassa ainakin meillä, mitään energiaa ei voida tuottaa täysin haitattomasti, kaikki tuotanto kuluttaa luonnonvaroja ja energiaa, myös energian tuottaminen kuormittaa aina ilmastoa –vähän tai paljon, suoraan tai välillisesti, joka lajille uusiutuvaa energiaa nämä asiat pitää ja voidaan selvittää ratkaisevia ovat päästöjen nettovähennykset = bruttovähennys miinus uuden tuotannon päästövaikutukset koko ketjussa loppukäyttäjälle, on myös tärkeitä sivuvaikutuksia, jotka on sivuutettu lähes kaikkialla.
  • Vesivoimaa ei mikään voita: se on jatkuvaa ja helpposäätöistä ja sopii korvaamaan tuulivoimaa sen pitkinä katkoaikoina –silti sitä vastustetaan, olisi aito ekoteko rakentaa Iijoen ja Kemijoen lisäaltaat ja lisävoimalat, tuulivoima on hyvää, jos sen osuus ei nouse liikaa eikä tuota välillisiä haittoja, prof. Peter Lund: jos tuulivoiman osuus nousee yli 15 %:n, sen tasaamiseksi pitäisi leikata tasatuottoista ja hiiletöntä ydinvoimaa samalla leikkautuisi ilmastohyötykin –isot tuulivoimainvestoinnit menisivät hukkaan. 2/3 ajasta tarvitaan korvaavaa sähköntuotantoa, vesivoimaa ja tuontia.


Tommila lopettaa esitelmänsä kysymykseen: Kuinka toimisimme viisaimmin? Ja vastaa:
Jätetään tunteilu ja intoilu sivuun ja tartutaan tosiasioihin, nolla ja 100 prosenttia ovat ilmaston kannalta huonoja tavoitteita, ei suljeta mitään tuotantotapaa kokonaan pois, fossiilisiakin saatamme tarvita pieniä määriä vielä vuosikymmeniä, selvitetään eri tuotantotapojen elinkaarien aikaiset nettovaikutukset päästöihin ja nettoenergiat erilaisissa oloissa, sovitetaan niistä vähäpäästöisimpiä yhdistelmiä eri olosuhteisiin, sovelletaan tähän yritysten tulosjohtamisen oppeja –nyt emme ole ilmastotuloksissa edes 1960-luvun katetuottolaskennan tasolla, nostetaan ilmastotyössä hyveeksi aito nettoviisaus. Se otettiin maataloudenperustaksi jo noin 10 000 vuotta sitten.

Vaikuttipa tuo Tommilan esitelmä kuitenkin niin paljon, että oli pakko ryhtyä hieman leikillisesti ihmettelemään tuota uusiutuvaa energiaa. Toivottavasti ei tullut kymmenyspilkkuvirheitä.

Noiduttu ongelma
Autot ovat tärkein mittakaava ja puheenaihe, lentomatkustajan lisäksi. Tavallisen henkilöauton valmistuksessa syntyy 6 tonnia CO2e. Sähköautossa valmistus synnyttää 8 tCO2e. Auton elinkaaren aikainen CO2 päästö on 20-25 tonnia CO2e. Sähköautolla päästöt ovat alarajalla, normaalilla bensa-autolla ylärajalla. Valmistuksessa syntyvät päästöt ovat sähköautoilla 48 % elinkaaripäästöistä, normaalilla bensa-autoilla 24 %.  Tällaisten lukujen valossa henkilöautoliikenteen kokonaispäästöjen alentaminen kymmenesosaan nykyisestään tuntuu lähes mahdottomalta. Se ei voi tapahtua vain sähköautoiluun siirtymällä. Liikennettä olisi vähennettävä. Miten? Puhutaan jakamistaloudesta. Simulaatiot Lissabonissa ja Helsingissä kertovat robottiautoilun vähentävän autojen määrää ehkä neljännekseen. Ajetut kilometrit eivät kuitenkaan vähene. Autoja romutetaan tiiviimpään tahtiin. Robottiauto saattaa joutua romutusikään jo kolmevuotiaana. Miten tässä elinkaaripäästöt vähenevät? Nollaemissioajoneuvoa ei ole olemassa. Eikä nollaemissiopolttoainetta. Liikenteen vähentämiseen ehdotetaan tienkäyttömaksuja, joukkoliikenteen lisääntyvää käyttöä, pyöräilyä ja kävelyä. Myös kaupunkirakenteen tiivistäminen on agendalla. Meillä on edessämme ”vicious circle” – noiduttu ongelma. Klikkaa vaikka blogejani http://penttimurole.blogspot.com/2017/06/noiduttu-ongelma.html  tai https://penttimurole.blogspot.com/2019/01/poliitikot-puhuvat-ilmastonmuutoksesta.html

Rypsipellolta tai metsästä tankkiin
Jossain sanotaan yhdestä hehtaarista rypsiä saatavan 500-1000 litraa dieseliä. No sillä ajetaan henkilöautolla 10000 -15000 kilometriä. Tämä tarkoittaa, että jokaisella autonomistajalla olisi hyvä olla hehtaari peltoa. Olisi omavarainen. Suomessa on vajaa 3 miljoonaa henkilöautoa. Tarvittava peltomäärä olisi 3 milj. hehtaaria. Se ylittää kuitenkin Suomen peltoalan, joka on tuo samainen 3 miljoonaa hehtaaria. Jos liikenteen energiankulutukseen vielä lisätään kuorma- ja pakettiautojen huima henkilöautoliikenteen veroinen kulutus, tarvittaisiin rypsipeltoja jo lähes 10 miljoonaa hehtaaria. Pelloista ei siis ole kasvihuoneilmiön pelastajaksi Suomessa. Metsän hakkuujätteet ja sahanpuru ovat toiveita herättävä bioetanolin raaka-aine. Lueskelin ansiokkaasti ympäristökysymyksiin perehtyneen ja niihin investoineen ST 1 -omistajan Mika Anttosen bioenergialaitoksista. St1:llä taitaa olla käytössä ainakin viisi etanolin tuotantolaitosta. Paljonko ne tuottavat etanolia? Se ei heti selviä. Kajaanissa taitaa tulla 10 milj. litraa vuodessa ja kaksi laitosta on suunnitteilla, yksi Pietarsaareen ja yksi Kajaaniin. Ne tuottaisivat kumpikin 40 miljoonaa litraa bioetanolia. Lienee muitakin ja muillakin. Anttonen kuuluu käyttävän myös leipomojätettä ja kiinalaista ruokaöljyjätettä.  Hän suunnittelee myös bioetanolin pienyksikköjä. Siinä on ideaa.

Kuvakaappaus St1 animaatiosta idealla rakentaa monta pienyksikköä ja tehdään hajautettu tuotanto.

Suomessa myydään bensaa 2 miljardia litra vuodessa. Jos siihen sekoitetaan 10 % etanolia sitä tarvitaan 200 milj. litraa. Tavoite lienee Suomen bioetanolin tuotannon nostaminen päästötavoitteiden myötä lähemmäksi puolta miljardia litraa. Tavallinen bensa-auto voidaan pienellä rahalla muuttaa etanoliautoksi ja siihen voi tankata 85 % etanolipolttoainetta. Litrahinta on yhden euron paikkeilla. Kulutus saattaa hieman nousta, mutta CO2-päästöt tipahtavat kolmannekseen. Saman verran putoaa myös polttoaineen litrahinta. Kummallista ettei etanoliautojen määrä ole lisääntynyt. Me autoilijat taidamme olla hyvin konservatiivista väkeä, emmekä juurikaan välitä päästöistä.

Niin, metsästä piti puhua. Bioetanolin valmistukseen käytetään hakkuujätteitä ja sahanpurua. Suomen metsistä syntyy hakkuujätettä noin 8 miljoonaa m3 eli 2,4 milj. tonnia vuodessa. Jos se kaikki käytettäisiin bioetanolin tuotantoon (tämä on leikkisää teoriaa) saataisiin aikaan 300 milj. litraa bioetanolia. Siitä riittäisi polttoainetta 300000 autolle. Se on 10 % Suomen henkilöautokannasta. Jos vielä leikitään metsillä, lasketaan, montako hehtaaria metsää tarvittaisiin yhden henkilöauton polttoaineen tuottamiseen, jos koko metsän tuotto runkopuut mukaan luettuna tehtäisiin biopolttoaineeksi. Metsä tuottaa hehtaarilla keskimäärin 2,5 tonnia puuta ja siitä voitaisiin tehdä 300 litraa bioetanolia. Näin siis kolmen hehtaarin metsänkasvu riittäisi yhden henkilöauton polttoaineen raaka-aineeksi. Paljonkohan metsää sitten tarvittaisiin kaikkiaan, että siltä voi hakata vuodessa tuon tarvittavan määrän? Metsämiehet laskekoon.

Energiaviljely, CO2 talteenotto, CO2 varastointi ja metsät
Veli Pohjonen on asiantunteva metsämies. Veli on ollut mukana tiimissä, kun Eero Paloheimon, Eero Kontulan ja Kari Silfverbergin kanssa (+ monia muita) olemme puuhastelleet Saharan metsittämisen kanssa. Veli Pohjonen kirjoitti 13.11.2018 blogissaan ”Ilmastopaneeli edistää toisen sukupolven energiaviljelyä” seuraavasti: ”Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) kohuttu lokakuun 2018 ilmastoraportti nosti toisen sukupolven energiaviljelyn esiin vaihtoehdossaan BECCS, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi bioenergialla (BioEnergy with Carbon Capture and Storage). Vuoteen 2100 mennessä menetelmän painoarvo ilmastokamppailussa on yksi kolmasosa. Kaksi muuta ovat hiilidioksidin päästöjen taattu pudottaminen sekä uuden lisämetsän viljely maapallolle… Toisen sukupolven energiaviljely kiinnittää entistä enemmän huomiota viljeltävien kasvien valintaan. Ruokakasveja ei tulisi enää polttaa, kaasuttaa, käyttää tai mädättää sähköksi, lämmöksi, biokaasuksi tai polttonesteeksi. Olihan se tämän päivän ajattelun mukaan hieman omituista, kun takavuosina esimerkiksi tutkittiin innolla miten maatilojen puupelletin polttimia tuli säätää niin, että ne polttavat tehokkaasti myös itse viljellyn kauran jyviä.”

Tämä keskustelu jää nyt tähän. Olipahan kivaa verryttelyä. Nyt rypsi pellolle kasvamaan. Liisalla ei ole kyllä ole peltoa kuin puoli hehtaaria. Mutta kyllä sillä ladattavan hybridin polttoaineen kasvattaa, kunhan vielä muuttaa auton bioetanolille sopivaksi. Meillä on Liisan kanssa yhdessä metsää juuri kolme hehtaaria. Jos ne nyt kaikki kaadettaisiin, saataisiin 130 tonnia puuta ja siitä 12000 litraa bioetanolia. Sillä ajelisimme kymmenen vuotta. Mitäs sitten? Pitäisi odottaa 60 vuotta. Mutta silloin emme enää tarvitsekaan autoja emmekä polttoaineita. Sen pituinen se. 

Kaupungistumisen skenaariot
Siirrymme nyt rypsipelloilta kaupungistumisen skenaarioihin ja viisaaseen kaupungistumiseen. Olemme Tieteiden talolla TutuHesan tilaisuudessa. Meillä on tarjolla kaksi esitystä, joissa kerrotaan Suomen Akatemian rahoittamista kahdesta strategisesta tutkimushankkeesta. Hankkeet ovat varsin mittavia. Tilaisuudessa puheenjohtajana toiminut Arto Salmela mainitsi jotain seitsemästä miljoonasta. Yritin etsiä Akatemian kotisivuilta tarkempaa tietoa. On kaksi mahdollisuutta: olen niin kömpelö, etten löytänyt tai sitten sivut ovat sen verran kryptisiä, ettei kukaan muukaan löydä tai ettei ole tarkoitustakaan löytää. On muuten aivan mahtavaa, että tällaista tutkimusrahaa löytyy. Aihe on keskiössä.
  
Kaksi projektia URMI ja BEMINE
Suomen Akatemian rahoittamat strategisen tutkimuksen kaupungistumisteeman hankkeet URMI ja BEMINE ovat laatineet skenaarioita suomalaisten kaupunkiympäristöjen tulevaisuudesta ja ovat tuomassa älykkyyden lisäksi viisautta kaupunkikehittämisen kentälle. Mitä ovat URMI ja BEMINE? Klikkaa linkkeihin, selviääkö? https://urmi.fi/tietoa-hankkeesta/ https://bemine.fi/

Aloitan URMIsta. Olen tottunut siihen, että tulevaisuusskenaarioilla on kummallisia nimiä. Tuntuu jopa siltä, että pääasiallinen ponnistus on tehty juuri näiden kummallisien nimien vuoksi. Asia on sitten jäänyt vähemmälle. Nyt tilanne oli päinvastainen. Skenaariotulevaisuuksien nimet olivat hyvin selkeitä ja kuvaavia, mutta sisältö niiden takana, se tuntui hyvinkin pamfletinomaiselta mielipidekirjoitukselta.

URMI-hankkeen kantavia voimia ovat Turun yliopisto, Åbo Akademi, THL, Tarton yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, Siirtolaisinstituutti ja Demos Helsinki. BEMINE-hankkeen takana ovat Aalto yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Manchesterin yliopisto, Newcastlen yliopisto, Norjan ympäristö- ja biotieteiden yliopisto, Tampereen yliopisto, MAL-verkosto, SYKE, VTT ja Demos Helsinki.

Kaupungistumisen käännekohdat -raportin työstämisessä on ollut mukana joukko valtakunnan tunnustettuja kaupunkitutkijoita. Lopullisen raportin kirjoittamisesta on vastannut Demoksen osaava tiimi – näin sanoo esite. Tutkijat sanovat, etteivät heidän esittämänsä skenaariot ole kaiken kattava kuvaus Suomen kaupungistumisen tulevaisuudesta. Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia sanotaan olevan ääretön määrä ja niistä voi muodostaa valtavan joukon ristiriidattomia, kuviteltavissa olevia skenaarioita. Sen sijaan he kertovat skenaarioidensa tarjoavan monipuolisen kuvauksen tai tulevaisuuskartan Suomen kaupungistumisen lähivuosikymmenistä. Skenaariot on nimetty seuraavasti:

Skenaario 1: Perusura 2039 – Kehitys jatkuu nykyiseen suuntaan eikä suuria poliittisia interventioita tehdä
Skenaario 2: Muuttovoiton tahdittama maa 2039
Skenaario 3: Pirstaloituneen työn metropolialue 2039
Skenaario 4: Tunnin teknologia-Suomi 2039.

Arto Salmela piti tilaisuuden esipuheen. Hän ihmetteli selvityksiin käytetyn rahan määrän suhdetta tuloksiin. Samaa minäkin nyt ihmettelen. Skenaariot vaikuttavat mielipidekirjoituksilta. Olen laiska, en nyt lähde purkamaan skenaarioraporttia, parhaiten asia selviää kun klikkaat linkkiin ja tutkit itse:  https://www.demoshelsinki.fi/wp-content/uploads/2018/11/demos-helsinki_kaupungistumisen-kaannekohdat_web_5mb.pdf

Siirryn toiseen hankkeeseen. BEMINE -tutkimushankkeessa tavoitellaan yhteiskunnallista muutosta kolmella toisiinsa liittyvällä vaikuttavuustavoitteella:
1) Viisaampi kaupungistuminen, jota edistetään luomalla yhteinen tilannekuva kaupungistumisesta ilmiönä ja sen vaikutuksista eri alueilla.
2) Saumattomampi hallinta, jolla kehitetään MALPE-suunnittelun käytäntöjä tavoitteena pienentää kaupunkien ympäristörasitusta ja edistää kaupunkilaisten hyvää elämää.
3) Strategisempi yhteistyö, jolla edistetään kaupunkiseutujen suunnitteluun osallistuvien sekä eri sektoreilla toimivien organisaatioiden sujuvaa vuorovaikutusta ja yhteistyötä.

Hankkeen sivustolla kerrotaan tavoitteena olevan edistää kaupungistumista, joka ei ole ainoastaan älykästä (smart) vaan myös viisasta (wise). Tämä toteutetaan pyrkimällä luomaan yhteinen ja kokonaisvaltainen kuva kaupungistumisen ilmiöistä ja sen paikallisista vaikutuksista. Voit lukea BEMINE konsortion  vaikutustarinan täältä.

BEMINE-hankkeen esittelyssä Tieteiden talon seminaarissa korostui vuorovaikutus. Esittelijä kertoi ihanteenaan olevan tekoälysovellus joka antaisi suoran yhteyden kaikkiin asukkaisiin ja suunnittelua voitaisiin sitten tehdä ikään kuin asukkaiden ohjauksessa. Näin selviäisi kansalaisten tahto. Esitin ilkeämielisen huomautuksen siitä, että tämähän vaikuttaa aivan vuorovaikutussuunnittelijan unelmalta. Väitin myös, ettei ole olemassa sellaista kuin ”kymmenen minuuttia suunnittelijana”. Esittelyssä olivat vahvasti esillä draamatyöpajat asukkaiden osallistamiseksi. Draamatyöpajojen kerrottiin mahdollistavan pinnan alle sukeltamisen, asenne- ja tunnemaailman näkyväksi tekemisen. Draamainterventioiden sanottiin tuottavan rinnakkaista, täydentävää tai syventävää ymmärrystä tutkimuskohteesta tai ilmiöstä. Menetelmän sanottiin vielä edustavan moniäänistä, tasa-arvoista, osallistavaa ja toiminnallista lähestymistapaa vaihtoehtoisten todellisuuskuvien hahmottamiseen. Tämä tapahtuisi ruokkimalla osallistujien mielikuvitusta ja innostusta. Esittelijä kertoi myös draamatyöpajan näytelmästä jossa osallistuja huomaa rakastuneensa robottiin. Eletään siis tulevaisuudessa. Esitys oli kaikin puolin mukava. Siinä ei kuitenkaan ollut kuultavissa meidän tulevaisuutemme suuria ratkaisuja. Ehkä ne ovat muualla kuin tässä vuorovaikutuksessa. Ne ovat sarjassa NOIDUTTU ONGELMA.

Pentti Murole
pentti.murole@wsp.com
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.