Maunulan asukasilta sitten oli ja meni. En ollut paikalla kuten jo uhkasinkin. Sanoin, ettei pakilalaisen sovi mennä maunulalaisten ja pirkkolalaisten reviirille. Katselin kuitenkin tilaisuuden videolta. Positiivisena yllätyksenä havaitsin ettei upouuteen Maunulataloon oltu voitu pystyttää kaupungin viranomaisten yleisesti käyttämää presidiumia. Siellä he istuivat kaikki lähes samalla tasolla kuin kansalaisetkin. No oli sentään pieni ero, sillä byrokraatit olivat saaneet allensa korkeat baarijakkarat.
Näin sympaattisen tasavertaisesti istuivat virkanaiset ja –miehet ylipormestari Jussi Pajusen toistaessa tavanomaisen: ”Te kysytte, me vastaamme.”
Tilaisuus sujui Jussi Pajusen puheenjohdolla joviaalisti. Vanhoista vuorovaikuttamisen harjoitteluajoista muistamiani kiihkeitä avuttomuuden synnyttämiä vihanpurkauksia ei esiintynyt. Virkamiehet puhuivat hyvinkin selväkielisesti. Ainoa ongelma oli, että he eivät yleensä vastanneet kysymyksiin. Kun asukkaat kysyivät jotain omaan alueeseen liittyvää konkreettista, virkamiehet selvittivät pitkään ja monisanaisesti tavoitteita koko kaupungin kannalta. He myös vetosivat siihen, että ne ovat ne valtuutetut, jotka ovat kaiken ajatelleet ja sitten päättäneet. Tilaisuuden lopuksi ylipormestari kehoitti meitä äänestämään, samaa ehdotti joku puhujista. Sillä tavalla asiat muuttuvat tai säilyvät – kuinka vain halutaan. Äänestän kyllä. Mietin vain sitä, mitä mietti yleisön takarivissä Yrjö Hakanen. Hän oli vaiti. Hän ei valistanut minua eikä muita äänestämisen vaikutuksista kaupunkisuunnttelun tuotekuvastoon. Vaikka kyllä tietää!
Tiesin etukäteen että ystäväni ja kunnioitettu suunnittelupersoona professori Osmo Lappo tulee ottamaan kantaa ja kysymään Pirkkolan Elannon paikalle suunnitellusta osittain 5-kerroksisesta torahampaasta.
Professori Osmo Lappo (89 v.) halusi kysyä onko missään ennen tehty sellaista temppua, että alueen ainoa kokoojakatu on kylmästi pantu poikki? Ja sitten vielä suunniteltu talo siihen poikittain. Tämä kun oli tehty Pirkkolassa, hänen kotikylässään.
Tiesin myös, että hänen mielestään Pirjontien katkaiseminen on kummallista ja vastoin yleisesti tunnettuja kaupunkisuunnitteluperiaatteita. Tietysti kuvittelin Raide-Jokerin nousevan puheenaiheeksi. Tai ei niinkään raitiotien sinänsä, vaan sen varrelle suunnitellun täydennysrakentamisen. Raitiotie sinänsä on meille lahja. Kukapa sitä moittisi. Mutta rakentaminen. Erityisesti rakentamista on ohjattu Pirkkolantien ja Maunulantien varteen nykyisen huoltoaseman paikalle. Keskustelussa puhenvuoron käyttäjä Lampuotilantieltä paheksui kaavan esittelyssä käytettyä mainintaa ”töölöläiskorttelista”. En yhtään ihmettele. sillä viisikerroksinen ”töölöläiskortteli” on tulossa parinkymmenen metrin päähän lähimmistä Lampuotilantien omakotitaloista. Lampuotilantien mies puhui jostain aiemmista visioista puurakentamisen osalta. He olivat myös tehneet kaupungille vastaehdotuksen. Tämän ehdotuksen toivon vielä saavani käyttöön ennen kuin panen pisteen tälle blogille. En saanut, mutta lisään myöhemmin jos jostain saan.
Reetta vastausvuorossa
Minun rakas ystäväni ja entinen työtoverini, Helsingin ensimmäinen naispuolinen liikennesuunnittelupäällikkö Reetta Putkonen, hän oli aikanaan tehnyt diplomityönsä liikennevaloista Kari Sanen johdolla. Kuinka ollakaan Reetta nyt sanoi, ettei hän halua liikennevaloja Pirjontien ja Pirkkolantien risteykseen. Hylkäsi oman oppinsa. Hänen mukaansa liikennevalot tarvitaan jos yhteys Pirjontielle säilytetään.
PS. Reetta. Tutkin asiaa tarkemmin, olin ehkä kuunnellut väärin! Kyllähän teillä suunnitelmassa näyttää olevan valot.
Outoa muuten, ettei hän ollut katkaisemassa Maunulantietä. Sehän ylittää radan. Nyt katkaistiin Pirjontie, joka ei koskekaan rataan. Nyt arvoasetelmassa asukasluvultaan samansuuruisen uuden alueen tulevien asukkaiden tarpeet ajavat yli vanhan alueen jo olevien asukkaiden tarpeet. Olavi Veltheim, asemakaavapäällikkö sanoo kaupungin kasvavan. Siksi on rakennettava. Tilastotko meitä ohjaavat? Emmekö voi itse päättää missä on sopiva paikka kasvaa?
PS. Reetta. Tutkin asiaa tarkemmin, olin ehkä kuunnellut väärin! Kyllähän teillä suunnitelmassa näyttää olevan valot.
Outoa muuten, ettei hän ollut katkaisemassa Maunulantietä. Sehän ylittää radan. Nyt katkaistiin Pirjontie, joka ei koskekaan rataan. Nyt arvoasetelmassa asukasluvultaan samansuuruisen uuden alueen tulevien asukkaiden tarpeet ajavat yli vanhan alueen jo olevien asukkaiden tarpeet. Olavi Veltheim, asemakaavapäällikkö sanoo kaupungin kasvavan. Siksi on rakennettava. Tilastotko meitä ohjaavat? Emmekö voi itse päättää missä on sopiva paikka kasvaa?
Kyllähän Pirkkolalla on kieltämättä aika outo liikenteensyöttöperiaate. Aluetta syötetään seitsemästä pisteestä pääkokoojakaduilta. Nyt jos Pirjontie katkaistaan ainoa oikeaoppisesti pääkatuihin liitetty yhteys poistuu. Uudessa tilanteessa liikenne joutuu suodattumaan alueelle kapeiden omakotikatujen kautta. No sanotaan suoraan: ei tämä nyt katastrofi ole, mutta ei se nyt mikään suunnittelutieteen kukkanenkaan ole.
Reetta sanoo: ”Pirjontien katkaisu on Raide-Jokerin toiminnan kannalta tarpeellista.” Tämä ei ole aivan totta. Raide-Jokeri kulkee itsenäisesti liittymättä Pirjontiehen, jopa ilman pysäkkiä tässä tärkeässä uudisrakentamiskohteessa. Kysymys on liittymästä ja risteysjärjestelystä. Raide-Jokerin suunnittelijoiden tekemä liittymäjärjestely näyttää melkoiselta hässäkältä. Siinä on jopa erityinen tasku esitetyn uuden kerrostalon huoltoliikennettä varten. Taloon on ilmeisesti toivottu kivijalkaliikkeitä. Niiden jakeluliikennettä ei sentään uskallettu ehdottaa Pirkkolan pikkuisille omakotikaduille. Ryhdyinpä siis hieman ihmettelemään tuota liittymää ja tarkistamaan Reetan sanojen todenperäisyyttä. Hieman tyhmänrohkeata kyllä, sillä Reetta sanoi sanottavansa vakaumuksen rintaäänellä ja hänellä on takanaan viisas virasto. ”Liikennevirasto”, niin kuin puheenvuoron käyttäjät tuntuivat Reetan putiikkia nimittävän.
Heureka! Ryhdyin hieman mittailemaan tuota jo minulle lapsuudesta tuttua laajaa liittymäaluetta ja totesin kiertoliittymän olevan siinä kanavoitua parempi ratkaisu. Tilaa on sopivasti ja yhteys Pirjontielle voidaan säilyttää. Ratkaisu on selkeä. Yhtäkkiä ajatellen - huomattavasti liikennekollegojen ehdottamaa ja Reetan puolustamaa selkeämpi. Talot kuvassa ovat kaavaehdotuksen mukaisia. (No siis suurin piirtein, minun Power Point taidoillani sinne päin!) Vanhan Elannon paikalla olevasta rakennuksesta olen kuitenkin napannut pois korkeimman eli viisikerroksisen osan. Kadun vastapuolella, huoltoaseman paikalla talot on kaavaluonnoksessa ajateltu viisikerroksisiksi.
Kyllä viisikerroksinen palikka Elannon paikalle suunnitellusta rakennuksesta tulisi nappasta pois – vaikka kyllä se siihen mahtuisikin - jos se on jollekin arvokysymys. Niille jotka haluavat Pirkkolaan ”porttia”. Porttia halusi mm. Ode Soininvaara. Minä en halua, mutta kukaan ei kysy minulta. Aina kun tällaista kuvaa katson ihmettelen eikö siinä todellakaan ole raitsikkapysäkkiä - juuri tuon ”töölöläiskorttelin” kohdalla. Jos ei ole, niin ehdotan ”töölöläisyydestä” luopumista ja paikalle mittakaavaan sopivaa puurakentamista vanhan Puu-Maunulan muistoksi ja malliin.
Mitä nyt siis haluan?
Niin, siis mitä nyt haluaisin sanoa? Haluaisin sanoa, että Pirkkolan kaavaa tulisi hieman rukata. Minulle ei riitä se, että Pirkkolan vanhan Elannon paikalle rakennetaan Osmo Lapon mainitsema Leena Tuomisen ja kumppaneiden ”Pirjon krouvin” klooni. Minä haluan vanhan rakennuksen säilytettäväksi. Näyttäähän siinä nyt olevan tyytyväinen vuokraaja, kun asukasillassa niin kehui Helsingin kaupungin toiminnan maasta taivaaseen. Sitten haluan huoltoaseman tontille ja Maunulantien mäenrinteeseen tulevan korttelin suunnittelua ”tiiviin ja matalan” hengessä. Puurakentamisena. Kyllä siihen pienkerostaloakin sopisi kunhan korkeus ei liiaksi nouse. Sivukäytäväratkaisulla voitaisiin vielä hoitaa esteettömyys kohtuullisella määrällä hissejä. Jyrkkään rinteeseen sijoittuvalla rakenteella voitaisiin saavuttaa mielenkiintoista terassoituvaa rakennetta. Sanomattakin on selvää ettei Pirkkolantietä seuraavaa viherkaistaa tule rakentaa. No jos siihen on välttämättä jotain pantava, niin pannaan muutama samanlainen nappula kuin siinä takana jo ennestään on. Eihän nekään talot mitä ammuvainaan aikaisia ole – uusia ja vielä muutama vuosi sitten juuri sitä oikeata täydennysrakentamista.
Nyt jo hurjasti pelottaa miten käy seudun mahtaville Terijoen salaville? Meikäläinen lavean pensselin rakennuskulttuuri saattaa havaita niiden olevan liian lähellä raiteita ja joutavan kaatoon. Nuo salavat ovat puropuiston lisäksi yksi Pirkkolan hienoimpia identiteettitekijöitä. Ja sitten vihon viimeiseksi lopuksi tuo katuristeys. Yön yli mietittyäni tuli selväksi että kiertoliittymä on paikalle paras ratkaisu.
Siinäpä se voisi olla hyväksyttävä ratkaisu minulle niin läheiseen paikkaan. Liittymä Pirjontielle säilytetään ratkaisemalla risteys kiertoliittymällä, Maunulantien varteen rakennetaan ympäristön mittakaavaa kunnioittava puutalokortteli, Terijoen salavat Pirkkolantien varrella säilytetään, ja kruununa kaikelle vanha Pirkkolan Elannon talo säilyy meille muistona sota-aikojen kauppakulttuurista. Se on rakennuksena kaupparakentamisen helmiä.
