New Yorkissa on keskuspuisto. Sen pinta-ala on 3,6 neliökilometriä. Helsingissä on myöskin keskuspuisto. Sen pinta-ala on 6,5 km2. Erotuksena näillä puistoilla on se, että Central Park on täsmälleen suorakaiteen muotoinen. Meidän puistomme on taas hyvin orgaaninen muodoltaan. Puistoja miettiessä mielessäni väkähti Pariisin Bois de Boulogne, siellä nyt vähintään tuli käytyä nuorena miehenä camping-telttailemassa. Bois de Boulogne on pinta-alaltaan noin 3,6 km2. Entäs sitten nykyisen suosikkikaupungin Berliinin vanha kunnon Tiergarten. Pinta-alaa kertyy 2,6 km2. Nyt joku sanoo, ettei pinta-alalla ole väliä kysymyksessä on laatu puistona ja virkistysalueena. Mitä kysyisi Uutisvuoto?
Jos nyt leikkisimme Uutisvuotoa ja kysyisimme mikä näistä keskuspuistoista ei kuulu joukkoon? Oikea vastaus on Helsingin keskuspuisto, sillä se on näistä ainoa jota aiotaan käyttää rakentamiseen. No, ei tietenkään kokonaisuudessaan, mutta vain osittain. Siinä kiinteistökehityksessä ovat kuitenkin lähes kaikki neliömetrit liikaa. Kuvassa on neljä keskuspuistoa samassa mittakaavassa. Helsingin keskuspuisto on niistä laajin 6,5 km2.. Bois de Boulogne Pariisissa ja New Yorkin Central Park ovat saman suuruisia 3,6 km2. Berliinin Tiergarten on näistä pienin 2,6 km2.
Kiinteistöjalostusta keskuspuistossa
Tässä blogissa hieman itsekseni tutkailen noita suunnitelmia keskuspuiston ”kiinteistöjalostuksesta”. Silloin joudun tapani mukaan hieman tarkastelemaan Helsingin keskuspuiston historiaa erilaisten suunnitelmien valossa. Milloin keskuspuisto ilmestyi? Oliko se jo Bertel Jungilla tai Eliel Saarisella, ehkä kuitenkin ennen sotia, vai vastako Alvar Aallolla? Ei ollut pohjoisosiltaan vielä Helsingin yleisasemakaavassa vuonna 1911, mutta ilmestyi Pasilasta pohjoiseen kapeana ja lähes katkeilevana Saarisen ja Tallbergin Pro Helsingfors -suunnitelmassa 1918. Eteläosa eli Töölönlahti oli näillä herroilla tunnetusti kiinteistöjalostettu. Myös keskuspuisto Laaksosta pohjoiseen oli sekä Saarisella että 60-yleiskaavassa liikenneväylien halkaisema Metsäläntielle saakka. Keskuspuisto ei siten alkanut Töölönlahdelta vaan se alkoi Pasilan pohjoispuolelta tai Asesepäntieltä Haagan ampumaradan seutuvilta. Haagan ampumarata, siis nykyinen Haagan ulkoilumaja oli 50-luvulla paikka jossa Pentti harjoitti pistooliammuntaa Arimon Kallun johdolla. Tulipa ykkösluokat kuviossa ja koulussa. Ensimmäistä kertaa keskuspuisto ilmestyi täydessä laajuudessaan Väinö Tuukkasella ja Olof Steniuksella Helsingin kaupungin vuoden 1960 yleiskaavassa, vaikkain siis pohjoisten liikenneväylien pirstomana Metsäläntielle saakka. Katariinankadulla kiinteistöviraston asemakaavaosastolla yleiskaava-arkkitehti Olof Stenius levitteli isoja planssejaan lattioille ja massa kontaten piirsi viherväyliä. Yläkerrassa teekkaripiirtäjä Pentti Murole oli Pekka Westerisen uskollinen avustaja kun yleiskaavaan piirrettiin tärkeimpiä pääväyliä.
Keskuspuistosta ei tahtonut tulla valmista. Kun ensin oli saatu maankäyttöön raivattua aukkoa niin Töölönlahdella kuin Pakilan kohdalla oli vielä päästävä eroon suurista valtaväylistä jotka halkoivat potentiaalista keskuspuistoa erityisesti Laakson ja Metsäläntien välisellä alueella. Niistähän päästiin eroon vasta 2002 yleiskaavassa, tai käytännössä jo Polvisen suunnitelman jälkiselvittelyissä. Vapaudenkatu tipahti suunnitelmista vasta vuonna 1980-luvulla.
Tässä kuvassa näkyy erinäisiä vaiheita keskuspuiston kehityksessä. 1911 yleisasemakaavassa tultiin Pakilan tasolle, Töölönlahti oli puistona. Bertel Jung oli kaavan maestrona. Vuonna 1918 Tallberg ja Saarinen tukkivat Töölönlahden mutta avasivat puistoa pohjoiseen, kunnes jälleen Pakilan kohdalla yhteys kuroutui kahteen kapeikkoon. Vantaa ei vielä kiinnostanut. 1932 yleisasemakaavassa puisto jatkui Vantaalle suuren pohjoisen liikenneväylän suoja-alueina. Töölönlahdesta ei ollut varmuutta, tehtiin kaksi suunnitelmaa. Toinen Saarisen ajatusten mukainen ja toinen hänelle uudistushenkinen. Vuoden 1960 yleiskaavassa Töölönlahti oli vapaa ja Olof Stenius räväytti reitin auki Lappiin saakka. 2002 yleiskaavassa keskuspuistoa sitten vaalittiin. Silloin myös liikenneväylät olivat asettuneet suosiollisiksi puiston olemassaololle. Nyt uusimmassa yleiskaavaluonnoksessa on käyty puistoon käsiksi. Puistoihin kajoamisia on nyt uskallettu tehdä erityisesti vihreiden aatteellisessa myötävirrassa. Ja virtaan on helppo asettua kun lupa on saatu ikään kuin korkeammalta tasolta.
Laitoinpa mieleni virkistämiseksi tuollaisen kuvan. Siinä on vihreällä Helsingin ja naapurikuntien nykyiset viheralueet – mitä kuvassa näkyy. Valkoisella on näytetty uuden yleiskaavaluonnoksen vihreät. Älkää katsoko mikroskoopilla – jotain taatusti puuttuu. Uusi yleiskaava on kauttaaltaan nakertanut viheralueita. Ei järjettömän paljoa, mutta kauttaaltaan. silloin siitä tulee paljon. Radikaaleimpia temppuja ovat tietysti Vartiosaari ja Ramsinniemi. Kaikkien bulevardien varrella on tietysti viheralueiden leikkauksia. Joku voisi sanoa, että paljon on pelkkiä pusikoita, ei mitään puistoja tai metsiä. Minä sanon, niin on. Mutta, mutta?
Onko niin, että jos olisin krunikkalainen tai skatalta tai tölikasta jopa munkasta, niin nämä bonden asiat eivät minua kiinnostaisi? On aivan sama mitä noille juoksuhaudoille, konekivääripesäkkeille ja bunkkereille tapahtuu. On aivan sama häviääkö jostain skutsista purot ja ihanat keväiset lätäköt. Saattaa olla vain minulle jotain merkitystä vanhan desantin majan paikalla tai kummitustalon kivijalalla. Nekin häviävät.
Pyörän selkään
Lähdin pyöräilemään Pohjois-Haagan puoleiselle alueelle Hämeenlinnan väylän länsipuolelle. Siellä en tavallisesti käy. Olin ajatellut että sen voisi rakentaa. Varsinkin kun Pohjois-Haagan asukkaat eivät tunnu juuri välittävän koko asiasta. Ei ainakaan kuulu mitään? Ehkä he toivovat palveluita? Tai ajattelevat myönteisesti kasautumisteoriasta? Haluavat meille ja muille kilpailukykyä?
Ihmeellistä ja samalla älytöntä! Pohjois-Haagan puolella on ihania kosteikkoja, alueella jota aiotaan rakentaa. Toisaalla, maaliikennekeskuksen kohdalla, toisella puolen tietä, on juuri rakennettu kalliilla rahalla kosteikkosysteemi. Siinä ei vaan ole vettä? Tämä uusi kuiva laitos varmaan puretaan tarpeettomana sitten kun alue rakennetaan. No, ei rakenneta!
Katselin kuitenkin varmuuden vuoksi Pohjois-Haaga seuran kotisivuja. Seuran hallitus oli noin vuosi sitten ottanut kantaa yleiskaavaluonnokseen. Lausunnossa sanotaan mm. näin: ”Osayleiskaavaprosessin aikana kaupunkisuunnitteluvirasto totesi mm. omissa selvityksissään, että vaikka merkittävä osa Pohjois-Haagan viheralueista kaavoitetaan muuhun käyttöön, on alueen läheisyydessä kuitenkin edelleen Keskuspuisto. Mikäli Hämeenlinnan bulevardisointi toteutuu, tarkoittaa tämä sitä, että viheralue siirtyy edelleen kauemmas. Tällöin syntyy sellainen vaikutelma, että kaupunkisuunnitteluvirasto on johtanut alueen asukkaita harhaan, unohtamalla samalla alueemme keskeiset vahvuudet.” Esittikö Pohjois-Haaga seura valituksen yleiskaavaluonnoksesta? Sitä en tiedä.
Katsellaan karttoja ja käydään paikalla
Tänään Hesarissa oli uutinen kansalaisten aktiviteetista keskuspuistossa. Se oli mahtavaa vuorovaikutusta. Itse asiassa Olavi Syrjänen lähetti minulle sähköpostia ja pari valokuvaa keskuspuistoon ripustetuista lippusiimoista tai oikeammin huomioteipeistä. Minulle se oli yllätys. Oli heti rynnättävä pyörän selkään ja katsomaan. Onhan ikkunani 5 metrin päässä keskuspuistosta. Sitten havaitsin Olavi Syrjäsen tekstin Yhdyskuntasuunnittelun seuran nettisivulla: http://www.yss.fi/keskuspuisto-sailytettava-helsingin-yleiskaavassa/. Se on asiatuntevaa ja vahvaa tekstiä. Olavi kirjoittaa mm. näin: ”Kunnan kaavoituksen kannanotoilta on voitava edellyttää luottamuksensuojaperiaatteen mukaisesti ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta. Kuntalaisilla on oikeus luottaa maakuntakaavan ohjausvaikutukseen ja juuri tehtyihin kaupunginvaltuuston ratkaisuihin ja niiden jatkuvuuteen, kun on kysymys keskeisestä virkistysaluekokonaisuudesta.” Siinäpä se. Nyt on hötkyilty. Sillä tulee olemaan huonot jäljet (no, jätin sen oikean sanan sanomatta.)
Porukka painuu metsään ja vetää huomioteipillä yleiskaavan pikselit maastoon. Mainiota kansalaisaktiviteettia. Tuo asia olisi kuitenkin pitänyt tehdä jo aiemmin vuorovaikutussuunnittelijoiden toimesta. Vuoroin vaikuttaminen tarkoittanee aktiivista vuorovaikutuskeskustelua kansan, suunnittelijoiden ja päättäjien välillä. Kansa ei suunnittele eikä päätä, heidän tilaisuutensa on kertoa omaa tarinaansa. Suunnittelijoiden tehtävä on kuunnella tarina ja siirtää aikajana tulevaisuuteen. Päättäjät valitsevat hyvistä vaihtoehdoista parhaan. Se on herkkää hommaa. Tähän asti kuulemastani ja lukemastani on herkkyys puuttunut. Myös roolit näyttävät menneen sekaisin. Kirjoitin jo aiemmassa blogissani oven läpi menosta saranapuolelta: http://penttimurole.blogspot.fi/2016/03/bulevardit-kolmaskohtuuhintaisuuden.html
Piti katsella karttoja. Nyt on digiaika ja havainnollistaminen on huippuunsa kehittynyttä. Bulevardeja ajatellaan rakennettavaksi ehkä parin kolmenkymmen vuoden päästä. Niille piirretyt puut näyttävät 70- vuoden ikäisiltä. Kuvat esittävät siis aikaa noin vuonna 2100 tai vähän päälle. Silloin minun lastenlastenlapseni ovat jo lähes 100-vuotiaita. Mutta hyvä, huomenna näytänkin bulevardin kuvaa Lotalle ja Ilonalle ja kerron heille miltä näyttää heidän 90-vuotissynttäreillään. Katsotaan mitä he vastaavat. Näytän kuvaa myös Jussin poika Paavolle. Hän on nyt nelivuotinen ja ”kuvanottohetkellä” päälle yhdeksänkymppinen hänkin. Leikki leikkinä – eihän nuo puut ole kuin 55-vuotiaita. Napataan iästä pois 15 vuotta.
Nyt vielä vilkaistaan Hämeenlinnan väylää. Hesarissa julkaistiin tänään kuvan joka on suoraan yleiskaavasta. Ihan oikein ja kaikki totta, ei mitään manipulaatiota. Mutta kun minä piirtelin ja väritin nuo aiotut korttelit tuohon oikealla olevaan kuvaan niin se näyttää vielä todemmalta. Siis anteeksiantamattomalta ja mahdottomalta! Noin ei voi ryhtyä tuhoamaan vuosikymmenten työn avulla syntynyttä ainutlaatuista saavutusta.
Fokusoidaan vielä tarkemmin. Oranssit korttelit Hämeenlinnan väylän varressa seuraavat kyllä yleiskaavan pikselialueita erinomaisella tarkkuudella. Mitään lisäujutusta ei ole havaittavissa. Maaliikennekeskuksen kortteli oikealla on jo lautakunnassa hyväksytty. Kohta kaavoittajan käsi siirtyy Metsäläntien pohjoispuolelle. Me seuraamme katseella. Kysymyksessä on jokin näkymätön käsi tai kosminen voima joka näitä asioita kuljettaa. Kukaan ei tunnu välittävän hätähuudoista. Eikä mitään Panaman papereitakaan ole tiedossa meitä auttamaan. Mitään vaihtoehtoja ei esitetä. Täytyy varmaan tehdä komsit ja kiinnittäytyä puihin. Sitä kieltä Odekin ymmärtää.
Käydään kauppaa
Kun maailma on sellainen, ettei pelkkä EI,EI,EI riitä, ja moittijoilta vaaditaan ratkaisua moitittuun ongelmaan, niin kerron nyt Hämeenlinnanväylän bulevardin suhteen omani. Aluksi muistutan että olen bulevardiaatteen kannattaja. Mutta niin kuin aiemmasta tekstistäni ilmenee, en suinkaan yleiskaavaosaston esittämän Hämeenlinnanväylän bulevardin kannattaja. Olen sen vastustaja. Keskuspuistoa ei saa pienentää eikä heikentää. Joskus voidaan kuitenkin käydä kauppaa. Jos keskuspuiston reunaan rakentaminen tuo oleellisia etuja puistolle ja sen käyttäjille voidaan käydä kauppaa pienistä maa-alueista. Pohjois-Haagan kohdalla kauppaa voi käydä Kehä I:n risteysalueen ympärillä. Pohjois-Haagan ja keskuspuiston suoraan yhdistävistä puistometsistä ei voida käydä kauppaa. Hämeenlinnanväylä tulee tältä osin kattaa ja keskuspuisto on yhdistettävä 400 metrin viherkannella Pohjois-Haagan puoleiseen ihanaan puistomaisemaan. Bulevardirakentamisen voi aloittaa Maria Jotunin puiston kohdalta. Siinä voi pikkuisen lipsauttaa myös keskuspuiston puolelle. Rakentamista voi jatkaa suhteellisen reippaasti Haagan ammattikoululle saakka mm. Metsäläntien liittymäalueita hyväksikäyttäen. (Paitsi jos kaivetaan koipussista hieno Haaganväyläsuunnitelma, sitten pitää hieman varoa). Etelään päin Metsäläntien ja rantaradan välillä mennään varovasti vain yhdellä melusuojaksi kelpaavalla tonttirivillä. Rantaradan kainalossa ja Hakamäentien nurkassa voidaan sitten hieman revittää. Millaisen bulevardin voisi rakentaa jos keskuspuisto säästetään - paitsi eräitä kaupankäynnin kohteita? Tuohon minun kartalle merkitsemälle alueelle mahtuu rakentamista nippa nappa puolen neliökilometrin verran. Jos siinä käytettäisiin mallina Maaliikennekeskuksen vanhalle tontille esitettyä "lisää kantakaupunkia” -rakennusoikeutta saataisiin noin 9000 asukasta ja pari tuhatta työpaikkaa. Siinä se ja salentti!
Tässä on sitten kaupankäynnin tulos. Keskuspuistoa hieman nirhaistaan. Pohjoishaagalaiset saavat kunnon yhteyden keskuspuistoon tai oikeammin nuo puistot yhtyvät. Heidän ihanat lähimetsänsä ja kosteikkonsa säilyvät. Hämeenlinnanväylän melu häipyy. Haagan ammattikoululle tultaessa rakentamista lisätään. Tuo Timo ja Tuomo Suomalaisen piirtämä koulu on muuten aivan ihana talo. Yksi hienoimmista! Toke Korhosen kuljetusristikot yms. saavat täydennystä rinnalleen. Keskuspuiston peltoaukean nirhaaminen ja Pirin Penan suunnittelema liian laaja liittymä eivät kelpaa surun aiheeksi. Korttelirivi antaa keskuspuistolle kaivattua melunsuojaa. Muuten vielä yksi juttu: Kehä I:n tulevaisuus on välttämättä saatava osaksi bulevardisuunnittelua. Minä olen jo useamman kerran haikaillut bulevardiaikaista lasiputkiviaduktia. Ovat kai pitäneet hulluna kun eivät ole mitenkään reagoineet - Reetat ja muut. Kutsuisivat edes kahville.
