Luen juuri kirjaa 60-luvusta. Se on vaimoni tyttären Laura (Lalla) Honkasalon menestyskirja ”Perillä kello kuusi”, Otava 2015. Luen sitä nyt toista kertaa. Ensimmäisellä lukemisella keskittyy liikaa juoneen. Vasta toisella lukemisella lukee sanoja ja viestejä. Kirjaa lukiessa miettii omaa todellisuuttaan suhteessa kirjailijan fiktioon. Niin, 60-luvun alkaessa olin 26-vuotias ja kymmenluvun päättyessä sitten kolmekutonen. Tärkeitä aikoja elämässä nuo vuodet - minulla ja kaikilla.

1960-luku oli tapahtumien tuhatkirjoa
Ehkä maailmanhistorian kannalta vaatimattomimmasta päästä oli kirjassa hienosti kuvattu Keimolan moottoriradan avaaminen – tunnelmat ja tunteet - vuonna 1966. Silloin päättyivät legendaariset Eläintarhanajot. Tämä oli erään kansanjuhlan loppu. Surullista, vaikka ajojen ajoittuminen aina Äitienpäiväksi olikin tuonut ristiriitaa joihinkin perheisiin, joiden äidit eivät suostuneet viettämään juhlapäivää huumaavassa metelissä Eltsun kallioilla. Minä olin siellä aina!

Lallan kirjassa kerrotaan rakennusinsinöörinvaimo Vuokon ja hänen sisustusarkkitehtirakastettunsa Martin matkasta Keimolan avajaisiin: ”…hän halusi tarttua kourillaan hiuksiin ja venyttää selän notkolle, näyttää miten notkea hän vielä oli, miten sileä hänen ihonsa, miten lämpimät kesakot ja kauniit rinnat. …Hän tunsi Martin katseen ihollaan, hän sulki silmät. Voi taivas miten hän sitä halusi, hän olisi halunnut miehen avaavan selän vetoketjun, kuorivan puvun hänen vartalonsa ympäriltä, liu’uttavan sormea rintaliivien yläreunan alle. Hän saattoi miltei tuntea sen miten se paljastaisi rinnat kupeista, suutelisi häneltä huulipunan pois.”

Oman elämäni 1960-luvun tapahtumat ovat tässä. Taitaapa siellä vilahtaa myös kuva Keimolasta – jossa en muuten koskaan käynyt. Olinko kateellinen koulutoverilleni Risto Skogströmille, joka pääsi rataa suunnittelemaan. Minä en, vaikka olin uskollisesti ollut Eltsun toimitsijana moninaisia vuosia Fred Geitelin komennossa.

Tapahtumien vyöry 60-luvulla
Ehkä maailmaamme vaikuttavista keksinnöistä merkittävin oli ehkäisypilleri. Gregory Pincus ja Carl Djerassi kehittivät ehkäisypillerin tuotantovalmiiseen muotoon vuonna 1960. Tämän jälkeen muuttui elämä. Mutta miten? Viisikymmenluvulla solmituista avioliitoista päättyi eroon noin 10 %. Ehkäisypillerin jälkeisinä vuosikymmeninä eroon on päättynyt 45-50 % avioliitoista. Syntyi myös avoliittokulttuuri. Moraalikäsitykset muuttuivat.

Vuonna 1960 valmistui ensimmäinen Suomessa rakennettu matematiikkakone nimeltään Esko. Vuonna 1960 hyväksyttiin myös Helsingin ensimmäinen yleiskaava.

Vuosikymmen toi mukaan rockin, feminismin, LSD:n, hippiaatteen, muovin invaasion ja autoilun. Beatles ja Bob Dylan valloittivat. Mutta myös Erkki Junkkarinen ja komisario Palmu. Televisiossa ”Jatkoaika” viihdytti kansaa. Keskioluen saapuminen kauppojen hyllyille oli eräs merkki muutoksesta. Nuorisokulttuurit ja vapaus nousivat haluttuun ja hyväksyttyyn asemaan.


Tässä laulussa vuodelta 1966 Lenita Airisto kertoo millainen oli suomalainen mies vuonna 1966: Lenita Airisto - Laulu Suomalaismiehistä 1966

Tšekkoslovakian miehitys tapahtui 21.8.68. Saman vuoden marraskuussa Vanha vallattiin. John F. Kennedy valittiin USA:n presidentiksi marraskuussa 1960. Hän oli 43-vuotias demokraatti. Avaruus oli hänen tärkeä teemansa. Hän lupasi virkaanastujaisesitelmässään amerikkalaisten valtaavan kuun vuosikymmenen loppuun mennessä Juri Gagarin oli tehnyt avaruuslentonsa vuonna 1961. Neil Armstrong johti Apollo 11 kuulentoa, jonka kuumoduli Eagle laskeutui kuuhun 20.7.1969. Kosketettuaan kuun pintaa hän lausui kuuluisat sanat: ”One small step for man, one giant leap for mankind.” Jotain oli tapahtunut.


Alvar Aalto julkisti keskustasuunnitelmansa 1961, ”Traffic in Towns” mullisti ajatuksia 1963, Smith-Polvinen muutti Helsingin rannat moottoriteiksi 1968  ja ”Alas auton pakkovalta” yritti saada autoilun kuriin 1969. Muodissa Jackie Kennedy oli esikuva ja meidän kaikkien hämmästykseksi Mary Quant markkinoi minihameen. Sitä Piitun hameen pituutta se Aune-tätikin hämmästeli Lallan kirjauutuudessa. Jatkoaika-ohjelmassa vuonna 1967 Lenita Airisto haastatteli Matti Kurjensaarta, joka sanoi: ”Katson niitä mielelläni. Epäilyttävän mielelläni. Minua kiinnostavat erityisesti liikkuvat osat.” Samassa ohjelmassa Liana Kaarina sanoi, ettei nainen kiihotu minihameessa enempää kuin pitkässäkään hameessa.

Kylmä sotakiristi otettaan. Berliinin muuri pystytettiin vuonna 1961. Kuuban kriisi nousi otsikoihin vuonna 1962. Ydinsodan uhka oli konkreettinen. Kauhun tasapaino hallitsi maailmanpolitiikkaa. Suomessa väestösuojelunormit astuivat voimaan ja väestösuojia rakennettiin kerrostalojen kellareihin. Minäkin olin ollut mukana kun teekkareiden ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan voimin järjestettiin väestönsuojelunäyttely Vanhalla – mutta se tapahtuikin jo 50-luvun puolella. Näyttelyssä vaadittiin väestösuojia.

Kennedy murhattiin marraskuun 11. päivänä vuonna 1963. Koteihin ilmestyneet televisiottoivat mustavalkoisena tämän tragedian olohuoneisiimme. Ensimmäinen televisioni oli juuri hankittu. Television merkki oli Saba - ehdoton design ja laatusuosikkini. Saksalaisen laatuun luotettiin, japanilainen teknologia oli vielä ”kuttaperkaa”.

Pentti Murole:
Tulevaisuudessa asuntojen teollinen rakentaminen tulee mullistamaan myös liikennetarpeet perusteellisesti. Silloin kun voimme saada tekoaineista valmistettuja asuntoja suoraan liukuhihnalta ja voimme kuljettaa ne helikopterilla eri puolille kaupunkia sijoitettuihin runkorakennelmiin, ovat myös nykyisenkaltaiset liikenneongelmat ratkaistu.

Sosiologi Erik Allardt erotteli 1960-luvulla neljä suomalaisen yhteiskunnan perusvastakohtaisuutta. Vastakkain olivat maalaiset ja kaupunkilaiset, työväenluokka ja porvaristo sekä kommunistit ja kaikki muut. Neljäs vastakohta oli suomen- ja ruotsinkielisten välinen - kuitenkin näistä vaarattomin.


1960 luvun henkeä viestittävät Timo Sarpanevan ovenkahva 1964, Eero Aarnion pallotuoli 1968, Matti Suurosen Futuro-talo 1968, Kenzo Tangen Tokionlahti 1960, Oscar Niemayerin ja Lucio Costan Brasilia 1967,  Archigram ryhmän esitykset 1965, Espoon keskustakilpailun ratkaisu 1967 ja Katajanokan kanavan pelastusoperaatio 1964. Siitä ajasta viestii myös Maikki Ilveskorpi – Reimanin illustroima vuoden 1968 muoti. A-linja oli muodissa valttia, vaikka AA-linja joutuikin terasseineen hyllytavaraksi.

Opiskelijat mellakoivat ja Vanha vallattiin
Vuonna 1964 alkoi Vietnaminsota. Sodan vaikutukset synnyttivät uusvasemmistolaisuuden. Taisto Sinisalo sai ympärilleen runsaita joukkoja vuosikymmenen lopulla. Murole palkkasi korkeakoululta nuoria opportunisteja. He olivat järjestään taistolaisia tai vasemmistodemareita. Kiinan kulttuurivallankumous oli käynnissä ja Ranskan opiskelijamellakat olivat koettavissa Pariisin matkoilla keväällä 1968. Matkoja tehtiin metron suunnittelun opintomatkoina. Mieleen jäi Place St. Michélin poltettu elokuvateatteri ja iskulauseet: ”Katukivi on kaiken ajattelun päätepiste”.


60 luvun sosialistisen radikaalivallankumouksen seinäkirjoituksia:
Katukivi on kaiken ajattelun päätepiste.
Olkaa realisteja – vaatikaa mahdottomia.
Te kuolette hyvinvointiin.
Betoni kasvattaa välinpitämättömyyttä.
Täytyy systemaattisesti tutkia sattumaa.
Pallo pelaajille.
Jumala ei ole konservatiivi.
Toiset uskovat rakkauden voimaan, toiset luokkataistelun voimaan.
Tavarat ovat oopiumia kansalle.
Työtätekevät ihmiset ikävystyvät, kun heillä ei ole työtä; ihmiset, jotka eivät tee koskaan työtä eivät ikävysty ikinä.
Onko rikkaus sitä, että tyytyy köyhyyteensä?

Suomessa poliittinen elämä oli vastakkainasettelua, mutta vuosikymmenen aikana hallitus vaihtui vain 6 kertaa. Kekkosen toista presidenttikautta murtamaan perustettiin vuonna 1960 kokoomuksen ja demareiden Honka-liitto. Liiton seurauksena syntyi noottikriisi Neuvostoliiton kanssa. Kekkonen selvitti kriisin Novosibirskissä vuonna 1961 yhdessä Hruštšovin kanssa. Vuonna 1968 solmittiin ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, sitä kutsuttiin Liinamaa ykköseksi. Samana vuonna Martin Luther King murhattiin.

Kaupunki matalaksi
Helsingissä elettiin purkukautta. Kallio, Sörnäinen, Alppiharju ja Punavuori olivat saneerauksen kohteina. Empire-Helsingin vanhat korttelit korvattiin mustavalkoisilla nauhaikkunataloilla. Puu-Käpylä synnytti vastareaktion. Kråkström työryhmineen oli voittanut alueesta järjestetyn kilpailun. Alue oli ”uudistamisen” alussa. Tämä oli liikaa. Helsinki ei toteuttanut purkusuunnitelmaa, alue suojeltiin. Bengt Lundsten aloitti pilottikorttelin suunnittelun.

Konttoristuminenoli ajan sana. Keskustan vanhat asuintalot muutettiin toimistoiksi ja konttoreiksi. Arkkitehtitoimistot, muiden ohella, valtasivat vanhoja patriisiasuntoja. Kaakeliuunit purettiin ja kipsiset kattokoristeet piilotettiin alaslaskettujen kattojen taakse. Moderni aika ei kunnioittanut vanhaa. Elettiin uuden ajan alkua. Taas kerran!

Kämpin purkaminen herätti suurta kohua. Kansallis-osakepankki Matti Virkkusen johdolla halusi purkaa talon. Etenkin nuoren arkkitehtikunnan vastustuksen saattelemana rakennuksesta tehtiin näköisversio säilyttämällä fasadi ja portaikko. Pankkitoiminta rakennuksessa alkoi vuonna 1969 ja päättyi vuonna 1996. Rakennus palasi alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa hotelliksi.

Eliel Saarisen suunnittelema Kinopalatsi purettiin vuonna 1967. Alvar Aalto suunnitteli paikalle Akateemisen kirjakaupan uudisrakennuksen. Kohtalokas purkaminen hävitti myös Heimolantalon vuonna 1969 ja Kestikartanontalon vuonna 1967. Makkaratalo valmistui Skohantalon purkamisen myötä vuonna 1968.

Alvar Aalto esitteli keskusta-suunnitelman valtuustolle vuonna 1964. Valtuusto vastaanotti hänet seisomaan nousten.  Aallon maineikas suunnitelma pysähtyi ylipormestari Ahon johtaman byrokratian rattaisiin. Suunnitelma oli etenkin nuorten arkkitehtien hampaissa. Ahon seuraajana oli Teuvo Aura. Häntä painoi kunniavelka akateemikon suunnitelmaa kohtaan. Hän työnsi liikkeelle jatkotyön Töölönlahden miljööteknillinen suunnitelma. Tästäkään yrityksestä ei jäänyt villoja. Ei vaikka nuorella liikenneinsinööri Murolella oli tilaisuus toimia mestarin avustajana. Lohdutuksena Aallolle Finlandiatalon rakentaminen alkoi Terassitorisuunnitelman pohjalta vuonna 1967, talo valmistui 1971.


Yksi 60-luvun lempiautojani oli Citroen Ami 6. Ruma vai kaunis? Kaunis! Oudon näköinen, monen mielestä selkeästi ruma, mutta Citroën-fanin mielestä kaunis ja persoonallinen, suorastaan inhimillisiä kauneusominaisuuksia hehkuva ilmestys. Kuin lumoava nainen - kyllä, todellakin. Nainen, hellästi kosketeltavaksi, mutta myös valmiina sulavaan dynamiikkaan. Raakuuteen ja rajuuteen ei! Sitä varten olivat Audit, Simcat, Skodat ja Cooperit. Moottorina oli 602 cm3 kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen nelitahtibokseri.  Moottori kehräsi kokonaista 28 vanhaa SAE-hevosvoimaa ja antoi huippunopeudeksi 105 km/h. Kulutus oli noin 7 litraa sadalla.  Tämän auton erityisenä ominaisuutena oli folkkarikuplaa suurempi nopeus. Maantiellä kilpailtiin ja kuplat jäivät toiseksi. Riemua!

Auto
60-luku oli autoajanalkua Euroopassa ja Suomessa. Maassamme oli vuosikymmenen alussa 180 000 henkilöautoa. Vuosikymmenen lopussa luku oli noussut 710 000:een.  Mieletön kasvu - nelinkertaiseksi kymmenessä vuodessa! Suunnittelijat uskoivat sähköauton pikaiseen tulemiseen. Päämotiivina oli ilman saastuminen. Ymmärrettiin akkujen kehityksen olevan avainasia. Autonvalmistajat uskoivat edistyvänsä sähköauton kehittelyssä nopeasti ja tuovansa sähköautot markkinoille 1980-luvun alussa. Kaupunkiliikenteen suunnittelijat sanoivat tämän olevan kuitenkin liian myöhäistä.

Helsingin liikenteessä alkoi tapahtumasarja, joka olisi saattanut johtaa yhtä kohtalokkaisiin menetyksiin kuin keskustan perinnerakennusten hävittäminen. Helsingin suuri liikennetutkimus (Smith-Polvinen) oli valmistunut. Tuomion enkeli leijaili kaupungin yllä. Toisaalta joukkoliikenteessä tehtiin ratkaiseva askel metropäätöksen muodossa. Kaikki alkoi tapahtua Teuvo Auran tultua ylipormestariksi vuonna 1968. Hän uskoi Helsingin kasvuun. Hänen ohjelmajulistuksenaan oli Helsingin asukasluvun nostaminen 600 000 asukkaaseen. Hän rekrytoi kaupunkisuunnitteluun suuren joukon kaavoittajia ja liikennesuunnittelijoita.

Kirjoitin Arkkitehti-lehdessä vuonna 1967: ” Yksipuolinen teknisen tarkoituksenmukaisuuden ja taloudellisen optimin tavoittelu, tämän hetkisin arvostusperustein, on yhdyskuntasuunnittelun vaarallinen virhesuuntaus. Kustannusanalyysit ja matka-ajan minimointi ovat murskaamassa ihmisen esteettisten ja toiminnallisten elämysten arvostuksen.”

Enemmistö ry:n perustaminen ja Alas auton pakkovalta -pamfletin ilmestyminen osoittavat ajan kuvaa. Pamfletissa sanotaan: ”Auto, neljä kirjainta, joihin ei voi luottaa. Jalankulkija! Lakkaa kumartelemasta autoilijalle, kun hän antaa sinun ylittää kadun suojatietä pitkin. Pui mieluummin nyrkkiä, kun hän ei kunnioita tätä sinun laillista oikeuttasi. Demokratisoimispyrkimyksen pahin vihollinen on auto. Se on luonut uuden luokkajaon. Se siirtää kansantuloa köyhiltä rikkaille. Auto on kilpailuyhteiskunnan tiukka ote jäsenistään; se lietsoo veljen veljeä vastaan, pojan isää vastaan.”


Lallan kirjan elämä on naisten maailmaa - suhteessa miehiin. Siinä on hienolla tavalla kuvattu juuri sitä vuosikymmentä joka sai minut nyt jälleen muistelemaan.  Ystäväni Mattikoo varmaan hermostuu jälleen kun en puhu tulevaisuudesta, mutta selityksenä – se on tuo kirja. Muuten tuo kuva on ystäväni Teemu Lipastin ”Alas auton pakkovalta” –kuvitusta - 1960-lukua aidoimmillaan.
Pentti Murole
terttu.korte@kannus.fi
0
JAKOA
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.