Helsinki Airport
2010-luvulla on lentoliikenne ainoa vielä kasvava fyysisen liikenteen muoto. Suihkuseurapiiri syntyi 1950-luvulla eikä ole vieläkään täysin menettänyt hohdettaan. Lopulta rahti perii senkin liikennemuodon, kuten kaikille vanhemmille on käynyt.
Suomi sai hienon lentoasemaverkon sillä tavalla, että 1950–60-luvuilla TVH:n lentokenttäosaston päällikkö rakennusneuvos Viljo Suvanto ilmaantui aina syksyisin työvoimaviranomaisten puheille säteilevästi hymyillen lentoaseman piirustukset kainalossaan. Syntyi 20 suihkukonekenttää, joita nykyinen Finavia kutsuu nimellä Verkosto. Niiden yhteenlaskettu matkustajamäärä vuodessa on 2014 noin kolme miljoonaa matkustajaa, Helsingin yksin 15 miljoonaa.
Viljo Suvanto teetti jo 1930-luvulla ensimmäisen kansainvälisen kenttämme, arvokkaan käsityön Malmin Tattarisuolle. Päälentoasema Helsinki Airport (ent. Helsinki-Vantaa) löysi paikkansa heti toisen maailmansodan jälkeen. Siellä avattiin vuoden 1952 olympiakisoihin maailman korkein makaava pilvenpiirtäjä eli ykköskiitotien parakkiterminaali. Seutulan kylä on loistava lentoaseman paikka, lähes sumuton ylätasanko 55 metrin korkeudella merenpinnasta. ”Täällä tuulee aina”, kuvailee Finavian tekninen johtaja Henri Hansson työpaikkaansa.
Malmista luovutaan parin vuoden päästä, jolloin toiseksi vilkkaimman lentoasemamme liikenne siirtyy tungeksimaan Seutulaan. Päätös Malmin lentoaseman lopettamista tuo mieleen ministeri Johannes Koikkalaisen kommentin raitiovaunuliikenteen lopettamisesta Turussa: ”Tyhmin päätös, jota olen ollut tekemässä”.
Suomen kakkoshub Oulu välittää miljoona vuosimatkustajaa. Väylät ja Liikenne -päivien 2014 alkupaneelin juontaja Toni Virkkunen kertoi, että Ruotsissa on useita hubeja eli napoja ja kysyi, miksei meilläkin. Hyvä kysymys, ja vastauskin selviää lähivuosikymmeninä.
Olympiaprojektista hubiksi
1961 laati TkT hc Bertel Hellman piirroksen neljästä kiitoteistä, joiden keskellä oli terminaalialue. Tämä visio toteutui kahden kiitotien osalta vuoteen 1969 mennessä. Kaakon suuntaan eli keskustaan päin tuli niin paljon muuta maankäyttöä, ettei kolmen kilometrin kiitotie sinne sopinut. Kolmas kiitotie avattiinkin luoteispuolelle 2002. Se tuli melko lähelle (1350 m) ykköstä. Terminaali ei oikein kunnolla mahdu poikittain siihen väliin, joten Finavia päätyi laajentamaan nykyistä. Siitä alkoi juuri miljardiluokan projekti, joka vakiinnuttaa nykyisen paikan, etenkin kun siihen tulee kaksi kaupunkirata-asemaakin.
Helsinkiin odotellaan matkustajamäärän kaksinkertaistumista 30 miljoonaan parin vuosikymmenen aikana. Silloin 2030-luvulla Helsinki Airport tulisi olemaan samaa vilkkausluokkaa kuin München tai Moskovan Domodedovo nykyisin. Säpinää ja säihkettä tulee riittämään. Nykyisin Helsinki Airportissa työskentelee noin 20 000 henkeä 1500 eri organisaatiossa. Sekin määrä varmaan tuplautuu.
Helsinki Airportin vanha iskulause Illaksi kotiin on muuttunut muotoon Helsingin kautta Kaukoitään. Idea perustuu paljolti siihen, että Finnair lentää Venäjän yli. Jos se loppuu ja idän liikenne kääntyy etelän reiteille, tulee esimerkiksi Istanbul olemaan vahvemmassa asemassa. Siellä onkin jo menossa seitsemän miljardin euron investointiohjelma. Kuinka kovaa kansainvälisen lentohubin pyöritys on, sitä kuvaa hyvin, että terminaalien vessat pestään 5-10 kertaa päivässä, mikä vaikuttaa pintamateriaalin valintaan saakka.
Lopuksi
Näitä Rytilöitä on julkaistu runsas krossi eli kaikkiaan 146 kappaletta vuosina 1997–2014. Lehden nimi on vaihtunut Kunnalliselämästä Tekniikka ja Kunnaksi 2000 sekä edelleen Kuntatekniikaksi 2007. Tekijä kiittää lukijoita, joita on ollut usein enemmän kuin kaksi. Tarkoituksena on ollut hälventää tekniikan pelkoa, mutta myös lisätä kunnioitusta ja kiitollisuutta sitä kohtaan. Kaikkea hyvää alan väelle jatkossakin.
● Pekka Rytilä on 76-vuotias tekniikan lisensiaatti ja tietokirjailija, joka toimii Liikennesuunnittelun Seuran puheenjohtajana.