● Lauri Jääskeläinen

Virastopäällikkö, Helsingin kaupungin rakennusvirasto

Päätoimittaja, Rakennettu Ympäristö -lehti

■■ Uusi aika merkitsi lähes kaikkialla keskiaikaisten kaupunginmuurien hävittämistä. Muurit olivat esteenä kaupunkien alueelliselle laajenemiselle. Joet ja kanaalitkin, jotka alun perin olivat olleet kaupunkien sijoittumisen tärkeimpiä reunaehtoja, saatettiin kattaa tai uomat siirtää, jotta maanpäälliselle liikenteelle saatiin enemmän tilaa. Yksityisautoilun kasvu toisen maailmansodan jälkeen ulotti moottoriteitä paikoitellen kaupunkien keskustoihin.

Konttiliikenne on mullistanut satamatoiminnot 1970-luvun alun jälkeen. Satamat ovat siirtyneet kaupunkien keskustoista sujuvampien laivareittien varrelle valtameriväylien äärelle. Keskustassa, tai keskustan läheisyydessä sijaitsevien satama-alueiden vapautuminen on johtanut kymmenissä, ellei sadoissa kaupungeissa projekteihin, joilla entisiä satama-alueita otetaan uuteen käyttöön. Sama ilmiö on ollut nähtävillä keskeisillä paikoilla olevilla teollisuusalueilla. Brown field -alueiden uudelleenkaavoitus on yleiseurooppalainen ilmiö.

Olemassa olevan kaupunkirakenteen tiivistäminen nähdään ratkaisukeinona monia kaupunkeja vaivaavaan asuntopulaan ja samalla mahdollisuutena kehittää niin sanottua elävää kaupunkia. Tiivistämisen vastapainona koetaan tarpeelliseksi turvata riittävät viheralueet kohentamalla usein riittämättömästi hoidettuja puistoalueita. Vihersormi-teoria on vallannut uudelleen alaa.

Useimmat edellä hahmotellut yleiset kehityspiirteet ovat ymmärrettäviä, monet niistä ovat suoraa seurausta talouden rakennemuutoksista. Kysyä kuitenkin voi, onko löydettävissä näiden eräällä tavalla standardiratkaisujen lisäksi jotain poikkeavaa. Jotain, mikä entisestään vahvistaisi yksittäisen kaupungin identiteettiä ja tekisi siitä muista positiivisella tavalla erottuvan.

Tarkastelen lyhyesti kolmen skandinaavisen kaupungin viimeaikaista kehitystä ja yritän hahmottaa, mitä kehitystekijöitä niissä voisi painottaa. Tarkastelijana olen ulkopuolinen ja näkökulmani on subjektiivinen. Kaupungit ovat Kööpenhamina, Malmö ja Trondheim.

Kööpenhaminasta ja

Malmöstä kaksoiskaupunki

Kööpenhamina ja Malmö ovat muodostuneet Öresundin sillan myötä eräänlaiseksi kaksoiskaupungiksi. Pendelöinti on yleistä. Varakkaita tanskalaisia on muuttanut Ruotsin puolelle. Malmön asunnot ja muukin hintataso on ollut pitkään houkutteleva.

Tiiviistä kanssakäymisestä huolimatta on Malmön ja Kööpenhaminan kaupunkikuvassa ja arkkitehtuurissa selviä eroja. Kööpenhamina on koko 2000-luvun ajan profiloitunut uutta luovalla arkkitehtuurilla ja designillä. Tanskan korkeatasoista viher- ja maisemasuunnittelua on myös viety eteenpäin menestyksekkäästi.

Malmö on vuoden 2001 Bo01 -asuntomessujen siivittämänä jatkanut kestävän kehityksen ideologian integroimista kaupunkisuunnitteluun. Panokset raideliikenteen kehittämiseen ovat olleet mittavia. Länsisataman messualueen hulevesiratkaisut ja lähienergian hyödyntäminen ovat kansainvälisestikin kiinnostava projekti.

Perinne rikastuttaa

Trondheimiä

Trondheim, monen muun norjalaisen kaupungin tavoin, on vaurastunut öljyn ja kaasun myötä. Norjan vanhana pääkaupunkina ja keskiaikaisena tärkeänä katolisen kirkon pyhiinvaelluskohteena on Trondheimilla vaalittavana merkittävä arkeologinen ja historiallinen perintö. Nidaros-katedraali, jossa Norjan kuninkaat perinteisesti kruunattiin, määrittää tyypillisesti kaupungin rakentamiskorkeuden. Trondheim on Kööpenhaminan ja Malmön tavoin opiskelijakaupunki, mikä myös ylläpitää asukasluvun kasvua.

Kun vauraan Norjan Trondheimia vertaa Kööpenhaminaan ja Malmöhön, mitään silmiinpistävää eroa kaupunkiympäristön laadussa ei huomaa. Trondheimin uudempi asuinrakentaminen vaikuttaa jopa vaatimattomammalta. Malmön näyteikkuna, Länsisatama, on julkisilta ulkotiloiltaan samaa korkeaa laatuluokkaa mihin salmen vastakkaisella puolella häämöttävässä Kööpenhaminassa on totuttu.

Trondheim ylläpitää puurakentamisen perinnettään, vaikka lukuisten kaupunkipalojen jälkeen puun käyttöä rakennusmateriaalina rajoitettiinkin. Monen muun eurooppalaisen maan tavoin on ekologiseksi mielletty puurakentaminen myös Norjassa kokemassa renessanssia.

Norjan varallisuus näkyy erityisesti tiestön ja liikenneolojen kehittämisessä. Norjalla lienee maailmanennätys maantietunnelien määrässä. Myös Trondheimin liikenneoloja on kohennettu tunneleilla. Keskustorin maanalainen pysäköintilaitos on osa keskustan rauhoittamista autoliikenteeltä.

Kööpenhamina antaa

dynaamisen vaikutelman

Kööpenhaminasta muodostuu Malmöhön ja Trondheimiin verrattuna dynaaminen vaikutelma. Kööpenhamina on ottanut ranta-alueet määrätietoisesti kehitysponnistelujensa kohteeksi. Uudet asuinalueet sijoittuvat keskeisesti ja ovat helposti saavutettavissa. Metroverkkoa laajennetaan ja uusia, myös maisemallisesti houkuttelevia pyöräilyreittejä avataan. Lukuisat maksuttomat merikylpylät ovat kaupunkilaisten suosiossa. Arkkitehtuuriin panostetaan, missä muutaman suurnimen, kuten BIG, Tegnestuen Vandkunsten ja Lundgaard & Tranberg myönteinen esikuvavaikutus on edelleen huomattava.

Voikin väittää, että Kööpenhaminalla on helpoin tehtävä edelleen vahvistaa ominaislaatuaan hyvän arkkitehtuurin, designin ja pyöräilyn mallikaupunkina. Korkeatasoinen arkkitehtuuri kantaa yksinään ällistyttävän pitkälle. Eron huomaa saavuttaessa sillan toiselle puolelle Malmöhön. Malmön uusi arkkitehtuuri ei keskimäärin kilpaile samassa sarjassa.

Ruotsin puolella ylläpidetään sotien jälkeisen viihtyvyyden (mysighet) perinnettä, joka parhaimmillaan luo kotoista ja miellyttävää ympäristöä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämän koulukunnan parhaat esimerkit löytyvät jo vuosikymmenten takaa. Malmön Ooppera (Lewerentz, Helldén, Lallerstedt, 1944) on erityisesti interiööriltään lähes ylittämätön yhtäaikaisessa yksityiskohtien rikkaudessa, tarkoin harkitussa koristeellisuudessa ja kansankodin sanomaa julistavassa arjen juhlallisuudessa. Vastaavien elementtien yhdistäminen puhdaspiirteiseen, minimalistiseen ”tanskalaistyyppiseen” modernismiin ei tahdo oikein onnistua.

Vaalittavaa arkkitehtuuria ja puurakentamista

Mitä sitten Malmö voisi painottaa? Ainakin 1950-luvun asuntoarkkitehtuurin parhaiden piirteiden vaalimista ja hienovaraista korjaamista. Kaupunkirakenteen tiivistämiselle on mahdollisuuksia, ja julkinen liikenne hoituu mallikkaasti. Katuympäristöä on varaa kohentaa, ja impulssien liiallisuutta ja hälyisyyttä vähentää. ”Vähemmän on enemmän” pätee ohjenuoraksi erinomaisesti.

Trondheim haluaa profiloitua yliopisto- ja opiskelukaupunkina. Siinä se on osittain onnistunutkin, osittain ei. Opinahjojen siirtäminen lähemmäs keskustaa tulee muuttamaan tilannetta parempaan suuntaan. Mallia voi tältä osin ottaa vaikkapa Helsingin yliopistosta.

Puurakentamisen perinne ja osaamisen kehittäminen puuarkkitehtuurissa on suunta, jota voi kannustaa. Kunhan erilaiset ympäristöarvot eivät jyrää arkkitehtuuria.

Jos yhdellä sanalla luonnehtii näiden kolmen kaupungin menestyksen ydintä, valintani on

Kööpenhaminassa design, Malmössä ekoesteettisyys ja Trondheimissa puuarkkitehtuuri. ■