Metsästä uusi vientituote

Kovin suurelta uutiselta ei kuulosta se, että Suomen metsästä voisi saada puuhasteltua jotain vientiin kelpaavaa. Kun joitakin satoja vuosia sitten Suomi nousi periferiaksi muiden periferioiden joukkoon tervanpoltolla, niin seuraavaksi vaurautta toi sahatavara. 1900-luvun suuria menestystarinoita on suomalainen paperiteollisuus.

Ja kun maailma on muuttunut niin paljon, että koko Anttila alkaa olla jo historiaa - saati sitten joka teinin suosikkikirja eli Anttilan postimyyntiluettelo - ja kauppaa käydään jonkun Alibaban ja 40 tehomyyjän kanssa, suomalaiseksi menestystuotteeksi on muodostunut pahvilaatikko.

Mutta hi-tech piilee edelleen Suomen metsissä. Ja kuten aina, oivallus lähtee tarpeesta: Suomen kunnat ovat täynnä 1970-80-luvulla ja jopa myöhemminkin rakennettuja julkisia tiloja, joita vaivaa sama ongelma - homehtuminen ja rakenteiden vaurioituminen. Varsinkin koulut, joissa on suuria ihmismääriä pitkiä aikoja samoissa tiloissa, ovat altistuneet homeelle.

Pudasjärvellä käyttöön otettiin vanha suomalainen tekniikka: hirsitalo.

Kuntaan valmistunut hirsikampus maksoi 23 miljoonaa euroa. Kampusalue koostuu neljästä rakennuksesta, jotka on yhdistetty toisiinsa sisäkäytävillä. Kaiken kaikkiaan noin 10 000 neliön suuruiseen kokonaisuuteen pinottiin hirsiä 30 kilometriä. Hirret liitettiin monissa nurkissa toisiinsa kauniilla lohenpyrstö-salvoksilla.

Hirsikampus on maailman suurin hirsinen koulurakennus. Aulatilojen korkeiden valoikkunoiden kantavat rakenteet ovat taivutettua liimahirttä. Koulussa on yli 700 oppilasta esikoululaisista lukiolaisiin saakka. Lisäksi kampuksella sijaitsevat Pudasjärven kansalaisopiston tilat.

Talo hengittää koneella: 22 ilmanvaihtokonetta huolehtii ilman vaihtuvuudesta, sillä liimahirsi itsessään ei hengitä.

Mutta hirrellä on kampuksella muita etuja: hirsi itsessään on edelleen elävää materiaalia ja se sitoo kosteutta ilmasta, mutta myös tasaa sitten kuivaa ilmaa luovuttamalla kosteutta. Lisäksi hirsi on kaikkia ennakkoluuloja halveksien paloturvallinen: kovassakaan kuumuudessa liimapalkki ei taivu samalla tavalla kuin teräspalkki.

Erityisen mielenkiintoiseksi Pudasjärven suurprojektin tekee se, että hankkeesta ollaan kiinnostuttu ulkomaita myöten. Homekoulu ei olekaan suomalainen patentti, vaan samoja ongelmia on muuallakin. Jotain meni maailmanlaajuisesti pieleen rakentamisessa 70-80-luvulla.

Pohjolan hitaasti kasvanut havupuu kiinnostaa rakennusmateriaalina, ja kun siihen lisätään Pudasjärven hirsikampuksen rakentaneen Lemminkäisen ja Kontiotuotteen yhteenliittymän osaaminen ja tietotaito, käsissä on kilpailukykyinen vientituote, jolle todellakin on markkinoita.

30 vuotta ympäristöhallintoa

Ympäristönsuojelu jalkautettiin käytännön toimiksi 30 vuotta sitten, kun kuntien ympäristöhallinnolle luotiin lakipuitteet eli KYHLI. Se on ollut menestys: nykyään ympäristöasiat mielletään kunnissa vetovoimatekijöiksi, joilla houkutellaan niin asukkaita kuin yritystoimintaakin.

Ja vaikka maailma näyttääkin valmiilta, se sitä ei ole. Koko ajan tulee uutta huolehdittavaa: mikromuovit ja lääkejäämät ovat kasvavia ongelmia vesistöissä ja olemassa olevien resurssien supistaminen samalla, kun tehtäväkenttä laajenee, tuo ilmiselvän ristiriidan toimintaan.

Mutta kaikesta huolimatta: Paljon onnea vaan, KYHLI!