Teksti Jaakko Pekki

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, tuttavallisemmin YTS, on vuonna 2010 annettu valtioneuvoston periaatepäätös. Lähtökohtaisesti se on valtioneuvoston ohjausasiakirja ministeriöille, mutta antaa

varautumisen perusteita kaikille toimijoille. Eräs keskeinen peruste on yhtenäiset uhkamallit, joihin suomalaisessa yhteiskunnassa kaikilla tasoilla tulisi varautua. Yksi tunnistettu ja kuvattu uhkamalli on kuntiakin viime aikoina paljon puhuttanut rajaturvallisuuden vakavat häiriöt.

Yhteiskunnan turvallisuus­strategian rajaturvallisuuden vakavat häiriöt -uhkamallissa varoitetaan, että aseelliset konfliktit, väestöryhmiin kohdistuva laajempi vaino, ydinonnettomuus, luonnonkatastrofi tai elinolosuhteiden vakava heikentyminen voivat johtaa laajamittaiseen maahantuloon. Laajamittaisen maahantulon tilanteessa maahan pyrkisi lyhyessä ajassa kymmeniä tuhansia suojelua pyytäviä ulkomaalaisia. Maahantulijoiden tutkinta, majoittaminen sekä elintarvike- ja terveydenhuollon järjestäminen sitoisivat merkittävästi yhteiskunnan voimavaroja.

Jäimmekö kiinni housut kintuissa?

Miten suomalainen yhteiskunta oli vuosien varrella varautunut tähän tunnistettuun uhkaan, jolla strategian mukaan saattaisi olla merkittävää vaikutusta yhteiskunnan voimavaroihin sekä toimintaan? Yleisesti ottaen voitaneen sanoa, että yhteiskuntamme oli varautunut varsin huonosti.

Varautumisen painopisteemme on jo vuosia ollut tässä ja tänään tapahtuvassa toiminnassa. Sitä mihin varaudumme, on pitkään katsottu taustapeilistä. Olemme reagoineet ja kiinnittäneet huomiota niihin tapahtumiin, mitä viimeisten vuosien aikana on tapahtunut. Usein jopa niin vahvasti, että kaikki muut uhat on unohdettu ja huomiota kiinnitetty vain edelliseen merkittävään tapahtumaan. Varautumisen resurssit on kohdennettu laput silmillä vain siihen.

Sotien jälkeen suomalaisen yhteiskunnan varautumisen painopiste oli vuosikymmeniä sodan uhka sekä sotilaallisen voiman käyttö. Viime aikoina taas painopiste on ollut luonnon ääri-ilmiöt, jotka myös ovat yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa tunnistettuja uhkamalleja. Tulevina vuosina painopiste on oletettavasti rajaturvallisuuden vakavissa häiriöissä ja sen vaikutuksissa suomaisen yhteiskunnan toimintaan. Aika näyttää, unohdammeko taas muut uhkamallit ja keskitymme vain käsillä olevaan uusimpaan uhkaan.

Varautumisen painopiste siis muuttuu ja elää sen mukaan mitä toimintaympäristössämme tapahtuu. Näin tietysti pitääkin olla, mutta meidän tulee myös ymmärtää, että tavoitteena tulee olla siirtyminen reagoivasta organisaatiosta enemmän ennakoivaan organisaatioon. Silloin meillä on kyky mahdollisuuksien mukaan estää uhkien toteutumista tai pienentää oleellisesti uhkien vaikutuksia jo etukäteen sekä reagoida nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti uhkien toteutuessa.

Mikä meitä uhkaa?

Uhalla tarkoitetaan mahdollisesti toteutuvaa haitallista tapahtumaa tai kehityskulkua. Uhat voidaan karkeasti jakaa organisaation ulkoisiin ja sisäisiin uhkiin. Ulkoiset uhat johtuvat pääosin esimerkiksi kunnan ulkoisesta toimintaympäristöstä ja siinä ilmenevistä muutoksista. Ulkoisiin uhkiin yksittäisen kunnan on usein lähes mahdotonta vaikuttaa mutta se voi omilla toimenpiteillään varautua uhkaan. Toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi suunnitelmien ja toimintamallien laatiminen, koulutus ja harjoittelu, yhteistoiminnan kehittäminen sekä etukäteisvalmistelut.

Kunnan sisäiset uhat johtuvat puolestaan kunnan omasta toiminnasta. Niihin kunta voi suoraan vaikuttaa sekä estää omilla toimenpiteillään niiden toteutumista. Esimerkkeinä sisäisistä uhista voidaan mainita ulkoistamisesta johtuvat uhat kunnan toimintaan tai avainhenkilöiden siirtyminen toiseen organisaatioon.

Ulkoisten uhkien tunnistamisessa jo ennakkoon on suositeltavaa käyttää yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kuvattuja uhkamalleja ja varautua näihin siltä osin, kun ne ovat kunnan toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisia.

Uhkamallien muutosten analysointi omassa toiminnassa tulee olla kaikkien yhteiskunnan varautumisesta ja häiriötilanteiden hallinnasta vastuussa olevien tahojen jatkuvaa ja aktiivista toimintaa. Sen avulla pystytään parantamaan kaikkien varautumiseen osallistuvien tahojen tilannetietoisuutta. Tämä korostaa verkostoitunutta ja poikkihallinnollista yhteistyötä niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Häiriötilanteet hallintaan

Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa on uhkamallien konkretisoimiseksi ja eri toimijoiden omaan toimintaan liittyvien uhkien jatkoanalysoinnin tueksi tunnistettu lisäksi häiriötilanteita. Niillä tarkoitetaan konkreettista sekä helposti ymmärrettävää uhkaa tai tapahtumaa, joka vaarantaa ainakin hetkellisesti tai alueellisesti rajattuna yhteiskunnan turvallisuutta, toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia. Näiden tilanteiden hallinta edellyttää yleensä viranomaisten ja muiden toimijoiden tavanomaista laajempaa tai tiiviimpää yhteistoimintaa ja viestintää. Sama häiriötilanne voi liittyä useampaan eri uhkamalliin, riippuen tarkastelunäkökulmasta, uhkan lähteestä tai sen seurannaisvaikutuksista.

Uhkamallit ja esimerkit häiriötilanteista on tarkoitettu julkishallinnon, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteismitalliseksi varautumisen lähtökohdaksi ja tausta-aineistoksi. Eri toimijat voivat hyödyntää aineistoa laatiessaan toimialojensa yksityiskohtaisia uhka-arvioita ja arvioidessaan uhkien aiheuttamia vaikutuksia varautumiseen sekä häiriötilanteiden ennaltaehkäisyyn ja hallintaan, ja vielä näihin liittyvien suorituskykyjen kehittämiseen.

Miten eteenpäin?

Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kuvatut uhkamallit tai niitä konkretisoivat häiriötilanteet ovat toteutuneet pelottavan hyvin joko meidän yhteiskunnassamme tai aivan lähialueillamme. Toisaalta sellaista ulkoista uhkaa tai häiriötilannetta, jota ei uhkamallistossa ole tunnistettu, ei ole toteutunut.

Olisi erittäin suositeltavaa, että ymmärtäisimme tarpeen siirtyä reagoivista organisaatioista ennakoiviin organisaatioihin. Tällöin jo ennalta arvioimme esimerkiksi yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa tunnistettujen uhkamallien ja näiden häiriötilanteiden vaikutuksia organisaatioidemme perustehtäviin. Varaudumme myös tarkoituksenmukaisesti esimerkiksi laatimalla suunnitelmia ja toimintamalleja, koulutamme henkilöstöämme ja harjoittelemme, kehitämme yhteistoimintaa sekä suoritamme muita tarvittavia etukäteisvalmisteluita – muihinkin kuin viimeksi toteutuneeseen uhkaan.

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Suomen Kuntaliiton Alueet ja yhdyskunnat -yksikössä.