Teksti Tuija Kaunisto ja Aino Pelto-Huikko

Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla on laadittu toimenpideohjelmia talousveden turvallisuuden varmistamiseksi. Niistä WSP (Water Safety Plan) koskee talousveden tuottamisen, käsittelyn, jakelun ja käytön aiheuttamien terveyshaittojen riskien hallintaa, ja SSP (Sanitation Safety Plan) jäteveden viemäröinnin ja käsittelyn ympäristö- ja terveysriskien hallintaa.

Vesilaitokset vastaavat veden laadusta vesimittariin tai muuhun liittymiskohtaan asti. Veden laatu voi kuitenkin heikentyä vielä kiinteistöjen vesilaitteistoissa, joista kiinteistön omistaja vastaa.

Osana talousveden turvallisuuden varmistamista kehitettiin myös kiinteistöjen vesijärjestelmien riskienhallinnan menettelytapoja sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa. Sen toteutti Satakunnan ammattikorkeakoulun Vesi-Instituutti WANDER yhdessä alan toimijoista kootun ohjausryhmän kanssa. Hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää kiinteistöjen terveysvalvonnassa, kunnan omistamien kiinteistöjen vesijärjestelmien käyttöohjeistuksessa ja vesihuoltolaitoksen kiinteistön omistajalle kohdentamassa tiedottamisessa.

Uudet työkalut vesijärjestelmien hallintaan

Kiinteistöjen omistajat ja asukkaat on tärkeää herättää huomaamaan ja tiedostamaan vesijärjestelmien käyttöön liittyviä turvallisuustekijöitä. Varsin yksinkertaisilla toimilla jokainen voi vähentää vesihuoltoon liittyviä asumisterveysriskejä.

Kiinteistöjen vesijärjestelmistä laadittiin hankkeessa kymmenen kohdan kysymyslista riskien tunnistamiseksi. Asukkaille ja kiinteistöjen omistajille annetaan yksinkertaisia käytännön ohjeita vesijärjestelmien käyttöön ja kunnossapitoon sekä vuotojen ehkäisemiseen ja havaitsemiseen.

Jätevesijärjestelmissä keskityttiin viemärien toimivuuteen sekä kiinteistöillä tuotettavan jäteveden laatuun, jolla on vaikutusta jäteveden puhdistuslaitoksen toimintaan. Jätevesijärjestelmien riskienhallintaan tehtiin viiden kohdan kysymyslista.

Lähtökohtana ovat asuinkiinteistöt, joiden vesi- ja viemärijärjestelmät on suunniteltu ja rakennettu rakentamismääräysten mukaisesti, ja joihin tuleva vesi on laadultaan talousvesiasetuksen mukaista. Kaikkiin mahdollisiin riskitekijöihin kiinteistön omistaja ei kuitenkaan voi vaikuttaa enää rakentamisvaiheen jälkeen. Loppuraportissa esitetäänkin suosituksia näiden riskien hallinnan edellyttämistä viranomaistoimenpiteistä.

Riskienhallinnan menettelyt otettava käyttöön

Osa riskienhallintatoimenpiteistä on asukkaan vastuulla, mutta osa edellyttää huoltoyhtiöiden tai LVI-alan ammattilaisten osaamista. Kiinteistön omistajan pitää tunnistaa ne työt, jotka on teetettävä ammattilaisella, ja varmistaa, että ne otetaan huomioon huoltosopimuksissa. Toimenpiteet voidaan sisällyttää esimerkiksi huoltokirjaan, joka on pakollinen pysyvään asumiseen tai työskentelyyn tarkoitetuissa uudisrakennuskohteissa tai rakennuslupaa vaativissa korjauskohteissa. Rakennusvalvonta voi tuoda lopputarkastuksen yhteydessä esille huoltokirjaan liitettävän tarkistuslistauksen olemassaolon.

Myös kunnan terveydensuojeluviranomaiset voivat käyttää tätä riskienarviointia terveydensuojelulain nojalla ilmoitusvelvollisten huoneistojen säännöllisessä valvonnassa. Tällaisia huoneistoja ovat esimerkiksi koulut ja oppilaitokset, päiväkodit, lastenkodit ja vanhainkodit sekä muut sosiaalialan laitokset, parturit, kampaamot, kauneushoitolat sekä kuntosalit, muut liikuntatilat ja julkiset huvi-, kokoontumis- ja majoitushuoneistot.

Joissakin kiinteistöissä joko veden käyttäjien erityisyyden tai rakennuksessa tapahtuvan toiminnan vesijärjestelmille aiheuttaman vaaran vuoksi vesijärjestelmien turvallisuus edellyttää kattavampaa menettelyä. Tällaisia erityiskiinteistöjä ovat esimerkiksi sairaalat ja terveyskeskukset, joiden käyttäjät ovat erityisen herkkiä, tai elintarvikkeiden tuotantolaitokset, joille puhdas vesi on tärkeää. Erityiskiinteistöille tarvitaan yksityiskohtaisemmat riskienarviointi- ja toimenpidekäytännöt, jotka tulisi liittää jo käytössä oleviin toiminta-, laatu- ja ympäristöjärjestelmiin.

Materiaalien ja tuotteiden

turvallisuus varmistettava

Talousveden kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista ei saa liueta veteen terveydelle haitallisia tai vaarallisia aineita. Rakentamismääräysten osan D1 mukaan kiinteistön vesilaitteiston materiaaleina on käytettävä käyttötarkoitukseen sopivia, laadultaan testattuja ja tarkastettuja materiaaleja. CE-merkintä ei ole käytössä vesijärjestelmien rakennustuotteille, joten vesijärjestelmissä tulee käyttää vain tyyppihyväksyttyjä tai vastaavan kelpoisuusarvioinnin läpäisseitä tuotteita.

Tyyppihyväksyntäasetuksia on kiinteistöjen vesijohdoille, liittimille ja hanoille, mutta kaikille vesijärjestelmien materiaaleille ja tuotteille ei ole kattavia viranomaislähtöisiä vaatimuksia. Markkinoille saa tuoda ja asiakkaille myydä mitä tahansa tuotteita, mutta vesilaitteistoon saa asentaa vain rakentamismääräykset täyttäviä tuotteita.

Kriteerien puuttuessa käytössä on luultavasti myös edullisen hinnan perusteella valittuja epäkelpoja tuotteita. Rakentamismääräykset ovat parhaillaan uusittavana, ja talousveden kanssa kosketuksissa olevien materiaalien ja tuotteiden kelpoisuuden arviointikriteerien asettaminen olisi toivottavaa säädösten uusimisen yhteydessä.

Huolellinen suunnittelu ja asentaminen tärkeää

Rakennushankkeeseen ryhtyvälle on usein epäselvää, mitä ovat suunnittelijan, urakoitsijan, valvojan ja rakennusvalvonnan tehtävät ja velvollisuudet, ja mitä tahoa he edustavat. Rakennushankkeeseen ryhtyvä on vastuussa määräysten noudattamisesta sekä käyttämiensä suunnittelijoiden ja työnjohtajien ammattitaidon riittävyydestä. LVI-valvoja on rakennuttajan edustaja ja toimii työnjohtajien, suunnittelijoiden ja rakennuttajan välisenä yhteyshenkilönä. Rakennushankkeeseen ryhtyvä ei aina palkkaa LVI-valvojaa, vaikka ammattitaitoisen LVI-valvojan työn tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.

Suomessa ei ole pätevyysvaatimuksia kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistojen asentajille. Hyvälaatuisten ja soveltuvien tuotteiden lisäksi vesi- ja viemärilaitteistojen kestävyys ja turvallisuus edellyttävät ammattitaitoista asennustyötä. Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistojen asentajille tulisi asettaa pätevyysvaatimukset. Koulutuksen pitäisi sisältää myös asentamisen hygieniaan liittyvää tietoa.

Veden syövyttävyys vaikuttaa vesijärjestelmiin

Talousvesiasetuksen mukaan vesi ei saa olla aggressiivista, mutta veden syövyttävyydelle ei ole annettu määritelmää eikä asetuksessa ole suosituksia tai vaatimuksia esimerkiksi alkaliniteetille ja kovuudelle. Talousveden laadulle tulisi asettaa myös syövyttävyyden vähentämiseen liittyvät laatutavoitteet sekä mittausten että raja-arvojen osalta.

Talousveden kupari-, lyijy- ja nikkelipitoisuuksien raja-arvot koskevat vesinäytettä, joka edustaa kuluttajien viikoittaisen vedenkäytön keskiarvoa. Suomessa nämä vesinäytteet otetaan juoksutetusta vedestä, jolloin kiinteistön vesilaitteistojen mahdollinen vaikutus veden laatuun ei tule esille. EU:n juomavesidirektiivin uudistamisessa vesinäytteenotolle annettaneen ohjeet, joiden mukaan kyseiset metallipitoisuudet määritetään juoksuttamattomasta vesinäytteestä.

Riskien vähentämiseksi kuluttajien tulee noudattaa viranomaisten suosituksia juoksuttaa vesi kylmäksi ennen sen ottamista juotavaksi tai ruoanlaittoon.

Kiinteistöjen vesijärjestelmien riskienhallinta raportti ja liitetaulukot ovat saatavilla verkosta http://urn.fi/URN:ISBN:978‐951‐633‐181‐5.

Kirjoittajat työskentelevät Satakunnan ammattikorkeakoulun yhteydessä toimivassa Vesi-Instituutti WANDERissa, Tuija Kaunisto kehittämispäällikkönä ja Aino Pelto-Huikko tutkijana.