Teksti Risto Pesonen

Kaupunkien ulkoalueiden esteettömyys on rakennuksia haastavampi, koska niitä eivät ympäristöministeriön antamat tai muut pakottavat määräykset ohjaa. Katujen ja puistojen esteettömyys onkin pitkälti kunnallispoliitikkojen ja virkamiesten arvojen ja päätösten varassa.

Helsingin kaupungin esteettömyysasiamies Pirjo Tujula arvioi tilanteen parantuneen kuitenkin muutamassa vuodessa oleellisesti.

– Ongelma onkin nykyään erityisesti se, että osa suunnittelijoista ei tiedä, miten esteetön kaupunkiympäristö tulisi toteuttaa. Opetus näistä asioista on lapsenkengissään, mutta kartoittajakoulutuksen ja luennoinnin kautta tilanne on paranemassa.

Esteettömyys kytketään arkipäivän keskustelussa usein rakennuksiin ja liikkumisesteisyyteen, vaikka ongelma on laajempi. Liikkumis- ja toimimisesteellisellä tarkoitetaankin henkilöä, jonka kyky liikkua, toimia, suunnistautua tai kommunikoida on rajoittunut.

Näitä pysyvästi vamman, ikääntymisen tai sairauden takia esteellisiä on väestöstämme kymmenen ja tilapäisesti viisi prosenttia. Lisäksi ikäihmisten määrä kasvaa vauhdilla ja yli 65-vuotiaiden määrä on jo miljoona.

Esteettömyysohjeisto käyttöön

Ulkoalueille ei vuonna 2002 Pirjo Tujulan aloittaessa Helsinki kaikille -projektin johtajana ollut mitään suomalaista esteettömyysohjeistoa. Kuuden kaupungin yhteishanke, jonka tavoitteena oli luoda esteettömyysohjeisto katu-, viher- ja piha-alueiden suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon, valmistui vuonna 2004.

Tämä SuRaKu-ohjeisto otettiin virallisesti käyttöön Helsingissä 2005. Tuloksena olivat yhtenäiset ohjeet, jotka ovat käytössä hankkeeseen osallistuneita kaupunkeja laajemmalti (kts. www.hel.fi/helsinkikaikille).

– Vaikka vaatimukset on määritelty, niiden mukaan toimimisessa meilläkin edelleen kangerrellaan. Ne on saatava osaksi normaalia uudis- ja korjausrakentamisen suunnittelua ja toteutusta, ei toteutettavaksi erillisenä toimintona, Tujula painottaa.

Esteettömyyttä parannettaessa tulee ottaa huomioon kaksi pääperiaatetta: tarvepohjainen ja rakentamistaloudellinen priorisointi. Tarvepohjainen lähtee käyttäjien näkökulmasta ja niistä konkreettisista tarpeista, joita ympäristön käyttäjillä on ympäristön esteettömyyden suhteen. Niiden tulee olla suunnitelman keskeisenä lähtökohtana.

Rakentamistaloudellinen priorisointi voi ohjata esteettömyyssuunnittelua, esimerkiksi laajojen perusparannettavien alueiden osalta ohjelmien ollessa sidottuja käytettävissä oleviin taloudellisiin resursseihin.

Esteettömyys alkaa kaavoittajasta

Esteettömyyden huomioonottaminen kaavoituksessa tarkoittaa ympäristön käytettävyyden varmistamista. Ympäristö ei ole esteetön, ellei saavutettavien palvelujen ja paikkojen reitistö ole esteetön.

Kaavoittajan haasteena on vaikeasti hallittavia asioita, kuten ympäristön johdattelevuus, luettavuus, fyysinen ja koettu turvallisuus, viihtyvyys sekä kulttuuristen, sosiaalisten ja kielellisten rajoitteiden hälventäminen.

Esteettisyyden ja esteettömyyden ristiriidasta puhutaan usein, mutta Pirjo Tujula ei sitä allekirjoita. Hänestä ne kulkevat onnistuneissa hankkeissa käsi kädessä.

– Minusta huoli on aivan turha. Toki joskus näkee käytettävän esteettisyyden nimissä kaduilla väriraitoja, jotka voivat jopa haitata vammaisten liikkumista. Hyvä esimerkki onnistuneista toteutuksista on Helsingin Kasarmitori, jossa diagonaaliset linjaukset ohjaavat kaikkia kulkijoita turvallisesti ja luontevasti eteenpäin.

Ilahduttavaa hänestä on myös esteettömyyden suunnittelu kauppakeskuksissa, joissa kiinteistönomistajan kaupallinen intressi ohjaa vahvasti ratkaisuja.

Ongelma on sen sijaan vammaisten erilaisten tarpeiden huomioonottaminen. Tästä esimerkiksi käy jalkakäytävien reunakivet, joita oli Helsingissä koekäytössä kaksi eri mallia.

– Luiskareunatukea kannattavat pyörätuolia ja rollaattoria käyttävät sekä lastenvaunuilla liikkuvat. Näkövammaiset taas tarvitsevat pystysuoraa reunatukea kertomaan, missä ajorata alkaa. Pystysuora reunatuki erottuu hyvin valkoisella kepillä ja luiskaa ei opaskoiran tassukaan havaitse, Tujula kertoo ja näyttää puisia prototyyppejä.

Säännökset jo 30 vuoden ikäisiä

Rakennusten esteettömyys on usein esillä vain asuntojen osalta. Esteettömyyden merkitys on kuitenkin suuri myös liike- ja julkisissa rakennuksissa, joita molempia koskevat määräykset uudistetaan vuoden 2017 kuluessa. Esteettömyyssäännökset ovat koskeneet julkisia ja palvelurakennuksia jo kolmisenkymmentä vuotta, joten valtaosassa näistä rakennuksista esteettömyys on otettu huomioon jo suunnittelussa.

Rakentamismääräyskokoelman osa Esteetön rakennus ohjaa kokonaisuudessaan hallinto- ja palvelurakennusten sekä muissa rakennuksissa olevien liike- ja palvelutilojen rakentamista. Niitä velvoittavat esteettömyysvaatimukset ovat huomattavasti yksiselitteisempiä ja helpompi löytää kuin asuinrakennusten vastaavat vaatimukset.

– Liike- ja julkisten rakennus­ten esteettömyyteen liittyvät uudet asetustasoiset säännökset muuttuvat todennäköisesti sisältönsä osalta varsin vähän. Suuremmat muutokset tulevat hallitusohjelman mukaisesti koskemaan asuinrakennusten esteettömyyttä, kertoo ympäristöministeriön yliarkkitehti Erja Väyrynen.

Kustannukset eivät esteenä

Esteettömyyden kalleus ja hankaluus korostuvat siihen epäilevästi suhtautuvien puheissa. Kun vaatimukset otetaan huomioon jo suunnittelun alkaessa, esteettömyyden toteuttaminen tulee edullisemmaksi niin uudis- kuin korjausrakentamisessakin. Väyrynen muistuttaa, että jo pienilläkin korjauksilla päästään asiassa hyvin eteenpäin.

– Yhteiskunnan vahvaa tukea on saatavissa isoihin muutostöihin, kuten hissiremonttiin, joten kynnys niiden suhteen on madaltunut. Valtion ikääntyneiden asumisohjelma on vauhdittanut kehitystä.

Keinoja esteettömyyden parantamiseen Väyrynen tietää löytyvän runsaasti sellaisillakin toimenpiteillä, joka eivät vaadi rakennuslupaa ja ovat lisäksi halpoja. Tietenkin ne osana isompaa korjaushanketta tulevat edullisemmaksi. Esimerkiksi automaattisia ulko-ovia kannattaisi aina harkita peruskorjauksen yhteydessä.

– Kehittämisen varaa on edelleen muun muassa esteettömien kulkureittien selkeydessä sekä kuulo- ja näkövammaisten huomioonottamisessa. Esimerkiksi kuulovammaisten tarvitsema induktiosilmukka on varsin halpa asentaa rakennusvaiheessa. Samoin valaistuksen ja kontrastien käyttö on edullinen tapa helpottaa näkövammaisten liikkumista. Usein myös unohdetaan, että helppo orientoituminen ja johdonmukainen opastus ovat osa yleisötilojen esteettömyyttä, ja niistä hyötyvät kaikki käyttäjät.

Puutteita ympäri maata

Julkisten ja palvelurakennusten osalta Erja Väyrynen pitää tilannetta samankaltaisena koko maassa. Oman ongelma-alueensa muodostaa korjausrakentaminen ja esteettömyyden huomioonottaminen rakennusten käyttötarkoituksen muutoksissa.

Jyväskylässä opinnäytetyönään Suomen kaupunkien esteettömyystilannetta selvittänyt rakennusinsinööri Juho Sanaslahti toteaa, että varsinkin isoimmilla kaupungeilla on toimivat ohjeet ja strategiat esteettömyyden lisäämiseen rakennuksissa. Näiden kaupunkien lisäksi Seinäjoella on linjattu selkeät rakenteelliset asiat, joita valvotaan jokaisessa talonrakennushankkeessa.

Hän arvioi kuitenkin, että useassa kaupungissa on rakennusvalvonnan johtotehtävissä olevien henkilöiden omasta kiinnostuksesta ja arvomaailmasta kiinni, kuinka tarkat ja hyvät ohjeistukset esteettömyyteen tarjotaan.