Teksti Olavi Holmijoki

Ympäristöministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton rahoittamassa projektissa (RATEKU) selvitettiin rakennusten ylläpito- ja korjauskustannusten sekä toisaalta rakennusten kunnosta ja sisäilmasta johtuvien terveyskustannusten välistä yhteyttä. Erityistä huomiota kiinnitettiin rakennuksen kunnosta käyttäjille aiheutuviin terveysriskeihin, sillä kuntien rakennuskantaa piinaavat sisäilmaongelmat ja korjausvelan jatkuva kasvu. Homekoulut ja -päiväkodit ovat antaneet leiman koko kuntien omistamaan rakennuskantaan.

Toimitilan kunnosta ja sisäilmasta aiheutuvilla terveysriskeillä on merkittäviä välittömiä ja välillisiä talousvaikutuksia. Toimitilan omistajana kunta on vastuussa ja päättää toimitilan kunnosta ja sisäilmastosta. Palvelun tuottajana ja toimitilan käyttäjänä kunnalla on työnantajan vastuu henkilöstön työhyvinvoinnista. Lisäksi henkilökunta ja asiakkaat ovat kuntalaisia ja käyttävät kunnan terveydenhuoltopalveluita.

Kokonaisuuden hahmottamiseen tarvitaan kuntakohtainen arviointimalli, jolla pystytään tuottamaan strategisen tason tietoa kunnalliseen päätöksentekoon. Edellä mainitussa RATEKU-projektissa kehitettyä arviointimallia varten tarvitaan runsaasti numerotietoa. Kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilastosta saadaan kuntakohtaiset tiedot muun muassa henkilöstökuluista, ylläpito- ja käyttökuluista sekä rakennusinvestoinneista tehtävittäin. Henkilöstökulut ja investoinnit saadaan suoraan taloustilastoista, ylläpito- ja käyttökulut arvioidaan.

Terveysriskeillä suuret

kustannusvaikutukset

Toimitilojen terveysriskit aiheuttavat kunnalle ja kuntalaisille kustannuksia samanaikaisesti useasta suunnasta. Terveysriskien talousvaikutuksia arvioidaan sairauspoissaolojen kautta ja verrataan talous- ja toimintatilastoista saatuihin tunnuslukuihin. Samalla syntyy yhteys terveysriskien talousvaikutusten ja kunnan taloudellisen päätöksenteon välille.

Vuonna 2013 kunnissa oli henkilökuntaa 333 000. Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksen mukaan kunta-alalla oltiin sairauslomalla keskimäärin 16,7 kalenteripäivää henkilötyövuotta kohden. Työnantajalle sairauspoissaoloja vastaavan tekemättömän työn arvo oli noin 630 miljoonaa euroa (vain palkat ja sotu). Työnantajalle tuli kustannuksia toiset 630 miljoonaa euroa henkilöstön työtehon laskusta (sairaana töissä, oireiden tartuttaminen muihin, töiden viivästyminen, sijaisen palkkaaminen, jne.).

Henkilöstö käytti samana vuonna kuntalaisina kunnan vastuulla olevia perusterveydenhuollon ja somaattisen erikoissairaanhoidon palveluita noin 360 miljoonan euron arvosta. Luku ei sisällä henkilöstön käyttämiä yksityisen terveydenhuollon palveluita eikä lääkekuluja. Terveydenhuollon rahoitusraporttien mukaan näistä ei synny kunnalle kuluja.

Henkilöstön oireilun ja sairauspoissaolojen aiheuttamat kulut kunnalle olivat siis yhteensä runsaat 1,6 miljardia euroa vuonna 2013. Ne olivat noin 12 prosenttia kuntien 13,9 miljardin henkilöstökuluista tai noin kolmannes kuntien 4,8 miljardin kiinteistöjen ylläpito- ja käyttökuluista. Ne olivat myös selvästi suuremmat kuin kuntien vuotuiset noin 1,1 miljardin euron rakennusinvestoinnit.

Harkittu korjaus

tuo säästöjä vuosiksi

Henkilöstön oireilun ja sairauspoissaolojen aiheuttamat kulut sisältävät rakennuksen kunnosta ja sisäilmasta johtuvien oireiden ja sairauksien aiheuttamia kuluja 15–20 prosenttia eli 245–326 miljoonaa. Arvio perustuu kuntien rakennuskannan ikäjakaumaan ja rakennuksen rakentamisvuodesta riippuvaan keskimääräiseen kuntoon.

Tähän osaan henkilöstön oireilua ja sairastelua kunta pystyy vaikuttamaan omilla päätöksillään. Tehokkainta on korjausrakentaminen, sillä näin terveysriskeistä syntyvät säästöt ovat pysyviä useiksi vuosiksi eteenpäin. Lisäksi ylläpito- ja käyttökulut ovat korjauksen jälkeen pienempiä kuin ennen korjausta, mikäli samalla tehdään energiaa säästäviä toimenpiteitä.

Päiväkotihoidossa kulut kymmeniä miljoonia

Asiakkaiden osuutta on helpointa tarkastella tehtävittäin. Lasten päiväkotihoidossa oman palvelutuotannon henkilökuntaa oli vuonna 2013 noin 32 000 ja koko- ja osapäivähoidossa olevia lapsia noin 169 000. Henkilöstön oireilun ja sairauspoissaolojen aiheuttamat kulut, oletuksena 16,7 kalenteripäivää henkilötyövuotta kohden, kunnalle olivat yhteensä vajaat 160 miljoonaa euroa, josta tekemätön työ 61, työtehon lasku 61 ja terveydenhuoltokulut 36 miljoonaa. Henkilöstön tekemätön työ ja työtehon lasku on oheisen kuvan esimerkkilaskelmassa jaettu päiväkotien kerrosneliöiden mukaan eri ikäisille päiväkodeille.

Päiväkotilapset käyttivät kunnan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluja yhteensä lähes 220 miljoonan euron arvosta. Jos jokainen päiväkotihoidossa oleva lapsi oli vuonna 2013 keskimäärin viisi hoitopäivää sairaana, kustannukset lasten vanhempien työnantajille olivat 120 miljoonaa euroa tekemättömänä työnä. Kuntatyönantajien osuus tästä oli noin viidennes eli 24 miljoonaa.

Henkilöstön ja asiakkaiden oireilusta ja sairastumisesta kunnalle tulevat kustannukset olivat päiväkotihoidossa vuonna 2013 yhteensä lähes 400 miljoonaa euroa. Päiväkotirakennusten kunnon ja sisäilman osuus tästä oli noin 15 prosenttia eli 60 miljoonaa. Päiväkotien ylläpito- ja käyttökulut olivat noin 300 miljoona ja kuntien investoinnit päiväkotirakennuksiin olivat vuonna 2013 132 miljoonaa euroa.

Sote-uudistus on hyvä hetki uudistaa toimintamalleja

Edellä olevat laskelmat ovat suuntaa antavia ja kuvaavat sisäilmaongelmista aiheutuvien välillisten kustannusten suuruusluokkaa. Terveysriskien hallinta ja siitä saatavat potentiaaliset säästöt ovat kuitenkin niin suuria, että niillä on mahdollista rahoittaa kunnan rakennuskannan ylläpito- ja käyttökuluja sekä rakennusinvestointeja. Tämä vaatinee uusia toimintamalleja kunnallisessa päätöksenteossa ja niiden kehittämiseen on ryhdyttävä.

Tulevassa sote-uudistuksessa kunnan vastuu terveyspalveluiden tuottamisesta on siirtymässä itsenäisille sote-alueille. Tämä tarkoittaa suuria muutoksia terveydenhuollon vastuunjaossa, päätöksenteossa, toimintamalleissa ja rahoituksessa. Edellä kuvatut terveysriskien hallinta ja talousvaikutukset eivät kuitenkaan häviä minnekään. Sote-uudistuksen arkkitehdeillä olisi nyt oiva tilaisuus sisällyttää terveysriskien talousvaikutusten hallinta osaksi päätöksentekoa.

Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja tutkija.