Kesällä 2010 Suomessa kaikki hikoilivat ja tuskailivat ennätyshelteissä. Paljolti tämän vuoksi Ilmatieteen laitoksen osuvat varoitukset lähestyvistä rajuilmoista eivät jaksaneet kiinnostaa juuri ketään, ei tavallisia ihmisiä eikä viranomaisia. Tilanteeseen havahduttiin käytännössä vasta kun puita kaatui. Voimasiskot Asta, Veera, Lahja ja Sylvi yllättivät meidät. Keskellä kauneinta kesää!

Oli jokseenkin ennenkuulumatonta, miten laajasti silloin sähköjä meni poikki. Ja kun sähköt hävisivät, niin pian alkoivat puhelimet ja muu tietoliikenne mykistyä. Ja kun kulkuväyliä oli valtavasti käyttökelvottomana teille ja linjoille kaatuneiden puiden johdosta, oli korjaaminen työlästä ja hidasta. Soppa oli valmis.

Eihän tällaista pitänyt tapahtua. Pelkästään sähköverkkoja vaurioitui yhteensä 35 000 kilometriä, mikä vaikeutti puolen miljoonan asiakkaan elämää. Sähköverkkojen korjaustöihin käytettiin lähes 200 000 työtuntia. Pisimmät yhtäjaksoiset sähkökatkot olivat noin kuuden viikon pituisia.

Kun siskosten vaurioista oli selvitty ja joululahjat jaettu 2011, Tapani ja Hannu tekivät perässä saman mitä siskot edellä. Tällä kerralla veljekset touhusivat etupäässä lounaisessa ja läntisessä Suomessa, kun siskot olivat kurittaneet itäistä ja keskistä Suomea.

* * *

Oli hämmästyttävää havaita, että kesän 2010 rajuilmojen opit eivät olleet juuri ollenkaan menneet perille siellä missä ei silloin ollut tapahtunut tuhoja. Veljekset yllättivät läntisen Suomen pahan kerran, kun taas idässä oli otettu opiksi ja kehitetty toimintaa. Pitääkö aina sattua itselle ennen kuin uskotaan?

Rajuilmojen jälkiselvittelyissä konkreettisesti huomattiin, että eri toimialojen toiminta on hyvin riippuvaista toisistaan. Suurimmat ongelmat ilmenevät erityisesti toimintojen rajapinnoissa. Kun tienpitäjät eivät hoitaneet velvollisuuttaan pitää väylät kulkukelpoisina, joutuivat sähköverkkoyhtiöt ja palokunnat raivaushommiin. Sähköverkkojen korjaus hidastui ja ajoittain kaikki pelastustoimen yksiköt olivat kiinni jossain ihan muussa kuin kiireellistä apua vaativissa pelastustehtävissä.

Näissä tilanteissa konkreettisesti nähtiin, että kunnilla on erinomaisen tärkeä rooli yhteiskunnan pyörien pyörimisessä. Sosiaalitoimi, terveystoimi, sivistystoimi, tekniset palvelut sekä kuntien johto ja hallinto. Jos kunnat pystyvät hoitamaan hommansa pahassakin tilanteessa, Suomessa pärjätään. Jos taas kuntien toiminnot lamaantuvat, on Suomi sekaisin.

* * *

Meillä Suomessa näyttää olevan vahva taipumus siihen, että ongelmaan pitää löytää aina yksi ratkaisu ja isoon ongelmaan yksi iso ratkaisu. Nyt kun Suomen talous on hyvin vakavissa vaikeuksissa, toivotaan kovasti että jostain syntyisi Se Yritys, joka tulisi ja pelastaisi meidät.

Kun rajuilmojen myötä havahduimme yhteiskunnan eri toimintojen sähköriippuvuuteen, huudettiin isoksi ratkaisuksi sähköverkkojen maakaapelointi. On hyvä että kaapeloidaan, mutta se on hidasta ja kallista, eikä se tilannetta ratkaise. Sen sivutuotteena kulkee ajatus, että nyt kun ponnekkaasti kaapeloidaan, niin homma on hallinnassa ja muiden ei enää tarvitsekaan tehdä mitään. Ei se vaan toimi näin. Toimeen tarvitaan kaikkia ja iso joukko erilaisia toimenpiteitä.

Voimasisarusten vierailut eivät olleet viimeisiä luonnononnettomuuksia Suomessa, kuten olemme huomanneet. Ikävistä tapahtumista tulee ottaa opiksi. Varautumista voidaan kehittää eri toimialoilla. Varautumissuunnittelu ja valmistelut sekä harjoittelu tulee toteuttaa yhdessä. Veikko Huovista mukaillen, asiat pitää miettiä etukäteen sikseenkin elävästi, että kävi miten kävi, niin meillä on reitit selvät sille, että pystymme aina järjestämään kaikille vähintään ruokaa, puhdasta vettä ja energiaa sekä joskus jopa sirkushuveja. Yhteispelillä pärjäämme.