kiertotalous

- Kumppaniverkostoomme kuuluu useita kunnallisia jätehuoltoyhtiöitä. Kerääminen Lahden alueen ulkopuolelta ja kattohuopatehtaista hoidetaan niiden ja oman noutopalvelun avulla. Eniten yhteistyötä teemme Päijät-Hämeen Jätehuollon kanssa, Kati Tuominen sanoo.
- Kumppaniverkostoomme kuuluu useita kunnallisia jätehuoltoyhtiöitä. Kerääminen Lahden alueen ulkopuolelta ja kattohuopatehtaista hoidetaan niiden ja oman noutopalvelun avulla. Eniten yhteistyötä teemme Päijät-Hämeen Jätehuollon kanssa, Kati Tuominen sanoo.

Lahti houkuttelee kiertotalouden yrityksiä

Kattohuopa kiertää asfaltiksi

Päijät-Hämeen Jätehuollon (PHJ) päätoimipaikkaan Lahden Kujalan jätekeskukseen on sijoittunut suuri joukko yrityksiä, jotka keskittyvät yhdyskuntien ja teollisuuden jätteiden vastaanottamiseen ja välivarastointiin, käsittelyyn hyödyntämiseen ja loppusijoittamiseen.

Teksti Matti Valli

kuvat Markku Vento

Lahden Kujalassa sijaitseva Tarpaper Recycling Finland Oy kerää rakennus- ja kattoremonttityömaiden purkukermit sekä kattohuopatehtaiden uudistuotannossa syntyvät sekundat koko Suomen alueelta ja murskaa ne alle 12 millimetrin raekokoon. Tätä purkurouhetta voidaan käyttää asfaltin lisäaineena.

– Pieneksi murskattu rouhe toimitetaan sellaisenaan asfalttiasemalle, jossa se sulatetaan asfalttimassan valmistusprosessissa. Kattohuopajäte on hyvin kierrätettävissä, koska kattohuovan raaka-aineet ovat pääosin samoja kuin asfaltissa, sanoo yhtiön maajohtaja Kati Tuominen.

Lahdessa aloitettiin kesällä 2016 Aalto-yliopiston vetämä kokeilu, jossa kattohuoparouheella terästetyllä asfaltilla päällystettiin neljä lyhyehköä tieosuutta. Massan levitettävyys näyttäisi ainakin olevan jopa tavallista parempi.

Kattohuoparouhe luokitellaan nykyään tuotteeksi eikä aikaisempaan tapaan enää jätteeksi. Sillä on eurooppalainen tekninen hyväksyntä eli ETA European Technical Approval. Tuotteen turvallisuus käyttäjilleen on varmistettu Työterveyslaitoksen tekemillä työhygieenisillä mittauksilla.

Jätehuoltoyhtiöt

yhteistyöverkostossa

PHJ:n kanssa tehdään yhteistyötä muun muassa asiantuntijuutta vaativissa asioissa. Siltä on vuokrattu varastokenttä ja halli, se tarjoaa vaakapalveluita sekä kerää rouhittavaksi Lahden alueen kattohuopamateriaalin. Naapuritonteilta löytyy muitakin yhteistyökumppaneita.

– Käynnistimme kattohuovan keräyksen ja vastaanoton vuonna 2014. Saamme sitä suoraan purku- ja saneeraustyömailta sekä jätteitä vastaanottavilta yksityisiltä ja kunnallisilta jätealan yrityksiltä. Käsittelyyn tulevan erilliskerätyn kattohuovan määrä on ylittänyt odotukset. Vuosittaiset keräysvolyymit ovat olleet yli 10 000 tonnia, Kati Tuominen kertoo.

Jätettä toimittavat yritykset maksavat tuomastaan jätteestä. Erilliskerätyn kattohuovan hinta on sekalaisen rakennusjätteen hintaa edullisempi. Logistiikka on rakennettu tehokkaaksi.

– Kuljetamme kattohuopaa pääosin täysinä 45 tonnin kuormina yhdistelemällä samalla alueelta tehtävät noudot toisiinsa ja hyödyntämällä kumppaniverkoston muodostamaa aluekeräysverkostoa.

Jatkossa tavoitteena on viedä rouhetta asfalttiasemille ja paluukuormina tuoda kattohuopaa murskattavaksi Lahteen.

Kuormat

dokumentoidaan

PHJ:n vaa´alle saapuva ajoneuvo punnitaan ja erä dokumentoidaan jäljitettävyyden takaamiseksi. Vaa´alta kattohuopakuormat ajetaan käsittelylaitokselle, jossa ne kipataan ensin lajittelukentälle ja kuormat tarkastetaan. Syntypaikkalajittelun jälkeen jäljelle jääneet epäpuhtaudet poistetaan koneellisesti. Jälkilajitellut kuormat välivarastoidaan ja erät sekoitetaan.

– Materiaalista 70–80 prosenttia tulee saneeraus- ja purkutyömailta, ja sieltä alkaa laadunvalvontakin. Kierrätettävää tavaraa kerätään myös bitumikattotehtaista. Syntypaikkalajittelu on erittäin tärkeää, jotta materiaali lähtee työmaalta meille mahdollisimman puhtaana, Kati Tuominen kuvaa.

Tilaajan tulee jo purkutyön suunnitteluvaiheessa tietää, onko kattomateriaalissa asbestia tai muita haitta-aineita. Jos löytyy, ei tavara kelpaa kiertoon.

– Tarvittaessa kattomateriaalin koepala lähtee laboratorioon. Testit jatkuvat koko prosessin läpi. Tuotannon aikana laboratorioon lähtevistä näytteistä seurataan haitta-aineita, bitumin kovuutta, bitumimäärää, raekokoa ja vesipitoisuutta.

Onko bitumille

muutakin käyttöä?

Yhtiössä on tutkittu voisiko bitumille olla muuta käyttöä kuin asfaltin lisäaineena.

– Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että materiaali toimii kustannustehokkaimmin ja vaivattomimmin juuri asfaltin lisäaineena, koska lopputuotteeseen ei tarvitse lisätä mitään eikä siitä tarvitse poistaa mitään. Laadunvarmennus ja lopputuotteen tasalaatuisuus nousee tässä tapauksessa kaikkein merkittävimmäksi tekijäksi, Kati Tuominen pohtii.

Tuomisen mukaan Lahden maine kiertotalouden eturintamakaupunkina sai yhtiön asettumaan kaupunkiin. Kaupungin kanssa tehtävät pilotoinnit ja testaukset sekä yhteiset projektit on ollut helppo toteuttaa, koska kiertotalous on kaupungin strategian kärjessä.

Kaupungissa toimii aktiivinen elinkeinoyhtiö - Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy - joka on aktiivisesti auttanut uuden tuotteen kehittämisessä ja sen kaupallistamisen haasteissa.

– Kaupunki on osoittanut kiinnostusta kehittää hankintatoimeaan ja vähentämään hankkimiensa tuotteiden ympäristövaikutuksia. Tämä koskee myös päällysteitä, siksi uskoimme, että meidän toimintamme sekä ensimmäiset pilotoinnit istuvat hyvin Lahteen.

Kierrätys mukana

INKA-hankkeessa

Kattohuovasta murskatun rouheen soveltuvuutta asfaltin lisäaineeksi selvitetään Tekesin vetämässä INKA -innovatiiviset kaupungit -nimisestä tutkimusohjelmasta. Käytännön tutkimustyö tapahtuu Aalto-yliopistossa ja Lahdessa.

Projekti toteutetaan vuosina 2016 – 2017 ja sen tavoitteena on luoda markkinat ja menetelmät kattohuoparouhetta sisältävän kierrätysasfaltin käytölle Suomessa. Hankkeessa on mukana veturina toimivan Aalto-yliopiston ohella yhteistyökumppaneita teollisuudessa ja maanrakennusalan yrityksissä.

Professori Terhi Pellinen Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitokselta kertoo, että kattohuopaa käytetään asfaltin raaka-aineena etenkin Yhdysvalloissa.

– Asiaa on myös siellä paljon tutkittu, mutta mikään ei takaa sitä, että käytetyt raaka-aineet USA:ssa ja Suomessa olisivat saman- laisia. Yhdysvalloissa käytetään runsaasti tehtaiden jäteraaka-ainetta, joka on huomattavasti erilaista tavaraa kuin 30 vuotta katolla auringonvalossa hapettunut kattohuopabitumi, Pellinen toteaa.

Kierrätysasfaltissa kattohuoparouheen osuus on noin kaksi prosenttia massan kokonaispainosta. Muita kierrätysmateriaaleja, joita on käytetty ja käytetään, ovat kivihiilen palamistuotteena syntyvä lentotuhka ja metalliteollisuuden sivutuotteena syntyvä Okto-murske.

Pellisen mukaan kierrätysmateriaaleja halutaan hyödyntää tienrakennuksessa enenevässä määrin, ja etenkin asfaltin osalta pyritään lähes sataprosenttiseen uusiokäyttöön. Asfalttinormien mukaan asfalttibetonissa kierrätysasfaltin osuus saa olla jopa 50 prosenttia.

– Ainoastaan vilkkaasti liikennöidyillä teillä kierrätysasfalttia ei voi käyttää uudessa kivimastiksipäällysteessä. Kunnossapidossa, jossa urautunut päällyste korjataan, kierrätys on sallittua, Pellinen sanoo.

”Bitumirouheella hyvä

työstettävyys”

Rouhitusta asfalttimassasta valmistettua kierrätysasfalttia on katupäällystystöissä käytetty iät ja ajat. Menetelmää kutsutaan Remix-pintaukseksi. Siinä vanha asfalttipäällyste kuumennetaan tiellä kulkevilla kuumentimilla, jyrsitään irti, sekoitetaan uuden massan kanssa ja levitetään takaisin tielle.

Kattohuoparouheen lisääminen asfalttimassan joukkoon on kuitenkin aivan uutta. Projekti-insinööri Jani Tuhkanen Lahden kaupungilta kertoo, että uudenlaisella seoksella on päällystetty neljä lyhyehköä tieosuutta.

– Kolmessa kohteessa toinen puoli tiestä päällystettiin tavallisella asfaltilla ja toinen puoli kattohuoparouheella täydennetyllä asfaltilla. Näin voimme vertailla kahden eri päällysteen toimivuutta ja kestävyyttä, Tuhkanen sanoo.

Kohteiden koko on ollut noin 3000 neliötä, pisimpään kohteeseen asfalttia laskettiin noin 12 000 neliömetriä. Tuhkasen saamien tietojen mukaan kierrätysbitumista valmistetun levitettävyys ja työstettävyys on ollut hyvä.

Tekstiilijätteelle etsitään hyödyntäjiä

Edullista raaka-ainetta olisi saatavilla yllin kyllin ja keräysorganisaatiokin olisi kunnossa. Lähtökohdat olisivat hyvät, mutta tekstiilijätteen teollinen hyödyntäminen junnaa alkutekijöissään.

TEKSTI Matti Valli, kuva Turun AMK:n opintomatkalaiset kevät 2016

Turun Ammattikorkeakoulun ja Lounais-Suomen Jätehuollon (LSJH) yhteisprojektissa on testattu, millä tavalla tekstiilikierrätys kannattaa organisoida ja minkälaista materiaalia kierrätyksen kautta käyttöön saadaan. Tekstiili 2.0 -pilottihankkeesta ovat mukana myös Turun kaupunki, SITRA, Jätelaitosyhdistys ja Ekokem. Hanke jatkuu vuoden 2016 loppuun.

- Keräyksellä haettiin nimenomaan poistotekstiileitä, jotka eivät kelpaa myytäväksi kirpputoreille tai hyväntekeväisyyteen, toki Vintage-liikkeet ovat löytäneet monia aarteita poistotekstiilien joukosta, kertoo LSJH:ssa projektia hoitanut Sini Ilmonen.

Hankkeen puitteissa lähetettiin kesäkuussa 11 000 kilon paalattu koe-erä Hollantiin VAR Frankenhuisin tehtaalle jalostetavaksi muun muassa autoteollisuuden eristemateriaaliksi. LSJH vastasi keräyksestä ja hoiti kuljetuksen.

- Turun AMK koordinoi hanketta. Opiskelijat ovat vastanneet poistotekstiileihin liittyvästä tilastoinnista ja tapahtumien järjestämisestä. Lajitteluasemat ovat Salossa, Turussa ja Kaarinassa. Käytännön työstä ovat vastanneet työttömien yhdistykset. Materiaali jaotellaan 13:een eri jakeeseen jatkokäsittelyä ajatellen, Ilmonen sanoo.

Yksi teollinen hyödyntäjä

Syyskuun alussa LSJH:n lajittelukeskuksista ja siivouspäivien kaltaisista tempauksista tavaraa oli saatu kasaan noin 45 000 kiloa.

- Hyödyntäjiksi olemme löytäneet muun muassa pienompelimoita. Teollisen mittaluokan tekstiiliraaka-aineen hyödyntäjä on Dafecor, joka valmistaa muun muassa öljynimeytysmattoja, Ilmonen sanoo.

Suomessa Dafecor on ainoa kierrätystekstiilien teollisen kokoluokan hyödyntäjä. Euroopassa on muutama tiettyjä tekstiilimateriaaleja hyödyntävä tehdas. Pilotin yhteydessä tuli selväksi, ettei tekstiilijätteen kuljettaminen sinne ole kannattavaa.

- Frankenhuis maksoi vain farkkumateriaalista ja olisi maksanut myös villasta ja neuleista, mutta niille löytyi Suomestakin käyttöä. Muun materiaalin osalta vastaanottaja totesi, ettei sille ole käyttöä, Sini Ilmonen kuvaa.

Suomessakin tekstiilimateriaalin arvoa pyritään nostamaan. Potentiaalisia käyttäjiä ovat ainakin betoni-, akustiikkalevy- ja meriteollisuus. VTT tutkii puuvillan uusiokäyttöön soveltuvaa kemiallista kierrätystä, jolla kuidut saadaan uusiokäyttöön.

 VAR Frankenhuisin tehtaalla Hollannissa tutkittiin Suomesta kerätyn tekstiilijätteen soveltuvuutta autoteollisuuden raaka-aineeksi, kuten eristeiksi.

Neljännes hyötykäyttöön

Projektissa tutkittiin myös millaista materiaalia keräyksellä saadaan kokoon. Kuluttajat ovat kierrätykseen valmiita. Lajiteltaessa vastaan tuli farkkuja, puuvillasta tai synteettisistä kuiduista valmistettuja tekstiilejä, lakanoita ja pyyhkeitä. Kerätystä 45 000 kilosta noin 25 prosenttia saatiin hyötykäyttöön; puuvillakankaita on mennyt etenkin pienompelimoille. Farkut saatiin hyötykäyttöön Hollannissa ja Vintage- liikkeet ovat olleet merkittävä hyödyntäjä.

- Kierrätykseen kuulumatonta, likaista tai kostunutta tavaraa on noin kymmenen prosenttia. Peitot ja kengät eivät kuulu tähän kierrätykseen, eivätkä myöskään matot, sillä niissä voi olla monta kerrosta, esimerkiksi kumia. Ne hyödynnetään energiana. Pilotin aikana hyödyntäjät ovat saaneet materiaalin ilmaiseksi käyttöönsä, Ilmonen sanoo.

Tekstiilien kierrätystä haittaavat niissä olevat sekoitteet ja esimerkiksi toppavaatteiden monet kerrokset. Tekniikkaa ja robotiikkaa materiaalien tarkkaa tunnistamista varten kuitenkin kehitetään.

- Robottilajittelu voidaan kui- tenkin käyttää vasta sen jälkeen, kun ihmissilmä on poiminut massan joukosta ne arvokkaat vaatekappaleet, jotka kelpaavat myytäväksi esimerkiksi Vintage-liikkeisiin. Se vaatii jo omanlaistaan ammattitaitoa.

Kierrätykseen tulee materiaalia myös bitumikatevalmistajilta.
Kierrätykseen tulee materiaalia myös bitumikatevalmistajilta.
Kattohuopa rouhitaan moneen kertaan, jotta siitä tulee asfalttiin sopivaa 1,2 mm kokoista raetta.
Kattohuopa rouhitaan moneen kertaan, jotta siitä tulee asfalttiin sopivaa 1,2 mm kokoista raetta.

Tekstiilijätteelle etsitään hyödyntäjiä

Edullista raaka-ainetta olisi saatavilla yllin kyllin ja keräysorganisaatiokin olisi kunnossa. Lähtökohdat olisivat hyvät, mutta tekstiilijätteen teollinen hyödyntäminen junnaa alkutekijöissään.

TEKSTI Matti Valli, kuva Turun AMK:n opintomatkalaiset kevät 2016

Turun Ammattikorkeakoulun ja Lounais-Suomen Jätehuollon (LSJH) yhteisprojektissa on testattu, millä tavalla tekstiilikierrätys kannattaa organisoida ja minkälaista materiaalia kierrätyksen kautta käyttöön saadaan. Tekstiili 2.0 -pilottihankkeesta ovat mukana myös Turun kaupunki, SITRA, Jätelaitosyhdistys ja Ekokem. Hanke jatkuu vuoden 2016 loppuun.

- Keräyksellä haettiin nimenomaan poistotekstiileitä, jotka eivät kelpaa myytäväksi kirpputoreille tai hyväntekeväisyyteen, toki Vintage-liikkeet ovat löytäneet monia aarteita poistotekstiilien joukosta, kertoo LSJH:ssa projektia hoitanut Sini Ilmonen.

Hankkeen puitteissa lähetettiin kesäkuussa 11 000 kilon paalattu koe-erä Hollantiin VAR Frankenhuisin tehtaalle jalostetavaksi muun muassa autoteollisuuden eristemateriaaliksi. LSJH vastasi keräyksestä ja hoiti kuljetuksen.

- Turun AMK koordinoi hanketta. Opiskelijat ovat vastanneet poistotekstiileihin liittyvästä tilastoinnista ja tapahtumien järjestämisestä. Lajitteluasemat ovat Salossa, Turussa ja Kaarinassa. Käytännön työstä ovat vastanneet työttömien yhdistykset. Materiaali jaotellaan 13:een eri jakeeseen jatkokäsittelyä ajatellen, Ilmonen sanoo.

Yksi teollinen hyödyntäjä

Syyskuun alussa LSJH:n lajittelukeskuksista ja siivouspäivien kaltaisista tempauksista tavaraa oli saatu kasaan noin 45 000 kiloa.

- Hyödyntäjiksi olemme löytäneet muun muassa pienompelimoita. Teollisen mittaluokan tekstiiliraaka-aineen hyödyntäjä on Dafecor, joka valmistaa muun muassa öljynimeytysmattoja, Ilmonen sanoo.

Suomessa Dafecor on ainoa kierrätystekstiilien teollisen kokoluokan hyödyntäjä. Euroopassa on muutama tiettyjä tekstiilimateriaaleja hyödyntävä tehdas. Pilotin yhteydessä tuli selväksi, ettei tekstiilijätteen kuljettaminen sinne ole kannattavaa.

- Frankenhuis maksoi vain farkkumateriaalista ja olisi maksanut myös villasta ja neuleista, mutta niille löytyi Suomestakin käyttöä. Muun materiaalin osalta vastaanottaja totesi, ettei sille ole käyttöä, Sini Ilmonen kuvaa.

Suomessakin tekstiilimateriaalin arvoa pyritään nostamaan. Potentiaalisia käyttäjiä ovat ainakin betoni-, akustiikkalevy- ja meriteollisuus. VTT tutkii puuvillan uusiokäyttöön soveltuvaa kemiallista kierrätystä, jolla kuidut saadaan uusiokäyttöön.

 VAR Frankenhuisin tehtaalla Hollannissa tutkittiin Suomesta kerätyn tekstiilijätteen soveltuvuutta autoteollisuuden raaka-aineeksi, kuten eristeiksi.

Neljännes hyötykäyttöön

Projektissa tutkittiin myös millaista materiaalia keräyksellä saadaan kokoon. Kuluttajat ovat kierrätykseen valmiita. Lajiteltaessa vastaan tuli farkkuja, puuvillasta tai synteettisistä kuiduista valmistettuja tekstiilejä, lakanoita ja pyyhkeitä. Kerätystä 45 000 kilosta noin 25 prosenttia saatiin hyötykäyttöön; puuvillakankaita on mennyt etenkin pienompelimoille. Farkut saatiin hyötykäyttöön Hollannissa ja Vintage- liikkeet ovat olleet merkittävä hyödyntäjä.

- Kierrätykseen kuulumatonta, likaista tai kostunutta tavaraa on noin kymmenen prosenttia. Peitot ja kengät eivät kuulu tähän kierrätykseen, eivätkä myöskään matot, sillä niissä voi olla monta kerrosta, esimerkiksi kumia. Ne hyödynnetään energiana. Pilotin aikana hyödyntäjät ovat saaneet materiaalin ilmaiseksi käyttöönsä, Ilmonen sanoo.

Tekstiilien kierrätystä haittaavat niissä olevat sekoitteet ja esimerkiksi toppavaatteiden monet kerrokset. Tekniikkaa ja robotiikkaa materiaalien tarkkaa tunnistamista varten kuitenkin kehitetään.

- Robottilajittelu voidaan kui- tenkin käyttää vasta sen jälkeen, kun ihmissilmä on poiminut massan joukosta ne arvokkaat vaatekappaleet, jotka kelpaavat myytäväksi esimerkiksi Vintage-liikkeisiin. Se vaatii jo omanlaistaan ammattitaitoa.